Askartelukaappi

Pari vuotta sitten kannettiin vaaleanpunainen kaappi alakerrasta tupaan ja järjestettiin siihen tila askartelutarvikkeille. Eli tehtiin siitä askartelukaappi. Tästä kirjoittelinkin jo silloin. Kaappi on ollut hyvin tarpeellinen ja ahkerassa käytössä. Se vaan pääsi viime kevään ja kesän aikana täyttymään kaikella ylimääräisellä, eikä sieltä enää löytänyt mitään. Viikonloppuna levitin kaapin sisällön lattialle ja järjestelin pikku hiljaa tavarat takaisin paikalleen. Ja sinne kuulumattomat tavarat laitoin pois ja kassillisen roskia roskikseen, korillisen paperia paperinkeräykseen ja aikamoisen kasan pahviakin kierrätin eteenpäin. Mutta nyt on vaaleanpunainen askartelukaappi taas järjestyksessä siivottuna. Kaikki tarpeellinen löytyy helposti.




Ovien sisäpuolet pysyivät samoina kuin aikaisemminkin. Toisella puolella on liitutaulumaalilla maalattu osa ja toisella puolella magneettitaulu. Suuri määrä magneetteja, jotka tuossa ovessa on ollut, on pudonnut ja hajonnut. Ehjiä löytyi kolme. Käytössä tuo magneettitaulu on ehkä hiukan hankala, eikä siinä oikein mikään pysy kunnolla kiinni, joten voi olla, että sekin vaihtuu liitutauluksi jossain vaiheessa.




Kaapissa säilytetään edelleen kaikki mahdollinen askartelutarvike: liimat, kynät, rautalangat, helmet, paperit, pahvit ja mitä kaikkea mahdollista meillä nyt onkaan. Jonkin verran laitoin pois asioita, jotka ovat olleet vuosia käyttämättä. Tuskin niille enää käyttöä tulee. Tavarat ovat purkeissa ja kupeissa. Helpottaisi varmaan askartelijaa, jos purkkien kylkiin tekisi nimilaput, mitä missäkin on, mutta en nyt halua. Ei se niin kovin paljon aikaa vie, jos joutuu pari purkkia avaamaan ensin turhaan.

Askartelukaapista löytyy myös itse askarreltuja säilytyspurkkeja. Kuten asiaan kuuluukin. Ja vihdoinkin sain maalattua pienen puisen lokerikon vaaleanpunaisella ja pinkillä spraymaalilla.








Kaapin sisäseinäkin on otettu käyttöön laittamalla siihen vanha maustelokerikko sekä koukku. Tasolla olevalla tarjottimella on pieniä korjattavia ja liimattavia asioita: leluja, heijastimia ynnä muuta. Tai seuraavaan askarteluun tulevia osia.




Kaappi on nyt siisti ja olen siitä tosi iloinen. Lapset ovat hyvin innoissaan myös siitä, että kaikki on nyt järjestyksessä ja kaapin ovi onkin käynyt nyt tiuhaan. Aikaisempaa sotkukaappia kukaan ei halunnut tutkia. Mietin tässä, että olisipa selkeän ja siistimmän näköistä, jos kaikki säilytyspurkit olisivat samanlaisia ja vaikka yksivärisiä. Mutta tämä on nyt näin ja kelpaa kyllä meille.

Etupiha ja kuisti

Eräänä melko aurinkoisena päivänä siivosin etupihan kukkapenkin ja kuistin syyskuntoon. Oli päässeet kukat kuistilla hiukan kuivahtamaan ja siihen oli kasaantunut pestäväksi lasten kuraisia kenkiäkin melkoinen kasa. Sen lisäksi omenapuun oksat taipuivat pihapolulla kulkevien päähän, kuten myös aronian oksat. Että tervetuloa vaan meille.



Kukkapenkistä leikkasin kaikki perennat, maksaruohoja lukuun ottamatta, pois ja niin on siistin näköistä. Omenapuun, aronian ja norjanangervon oksia leikkasin isolla kädellä. Omenapuu on joku villipuuihan pihapolun vieressä ja omenat ovat pahan makuisia. Niitä ei tule käytettyä ja harmittaakin, että juuri tämä puu tekee joka vuosi runsaan määrän omenoita, jotka kaikki heitetään pois. Toisaalta tällaista määrää ompuuja ei me pystyttäisi syömäänkään.

Muutaman pensaan siirsin etupihalta paremmalle paikalle ja suunnittelin jo ensi kesän siirtoja. Tämä kesä kun meni puutarhan kanssa ihan ohi, on ensi vuodeksi tosi paljon puuhaa ja tuskin maltan odottaa sitä kaikkea.

Nyt alkaa puutarha pikku hiljaa enemmän ja enemmän täyttyä kauniista syksyn väreistä. Aronia vielä aloittelee värjäytymistään, kuten myös pilvikirsikka. Katsurassa on tällä hetkellä keltaoranssi väritys ja lamoherukassa viininpunainen. Mustilanhortensiat näyttävät kauniilta hevoskastanjan seurassa.

 









Kuistin pikasiivosin tänä vuonna sen kummemmin miettimättä mitä laittaisin. Harmittaa kun omat kurpitsantaimet eivät keväällä lähteneet kasvamaan ja jäin ilman omia kurpitsoita. Kaksi olen raaskinut kaupasta ostaa ja ehkä vielä sijoitan rahat yhteen. Tykkään niistä tuossa kuistilla. Muuten mennään tutulla pari callunaa -linjalla. Ostin tänä vuonna kokeeksi sypressin. Tuskin se siinä elossa kauan on, mutta toivon, että olisi vaikka jouluun saakka. Ja jos ei, varastosta löytyy sopivan kokoinen ja näköinen pilakuusi tilalle. Kuten tyttömme näitä tekokukkia ja -kasveja kutsuu.

Löysin netistä kivan ohjeen virkatulle syyskranssille. Kovasti sellaisen haluaisin tuohon oveen, mutta on sen verran isotöinen, että ei taida tälle syksylle ehtiä. Kun on niin paljon noita muitakin käsityöjuttuja nyt menossa. Siispä tyydytään nyt syksyllä tuohon kärpässieneen.

Syysvalot viritin jo kuistille. Toiset piikkilankapalloon ja toiset ihan vain tuttuun tapaan roikkumaan toiseen tolppaan. Jouluvaloksi sitten lisätään valoverkko mustilanhortensiaan, mutta sen taidan laittaa paikoilleen vasta kun lehdet ovat pudonneet.

Nyt en ole oikein tyytyväinen tähän kuistin syysilmeeseen. Voi olla, että muutoksia tulee vielä ja isosti. Ainakin halloweenhämähäkinseitit jossain vaiheessa, mutta ehkä muutakin. Näyttää vaan jotenkin tyhjältä ja tylsältä. Liian vähän kurpitsoita ehkä?

Keittiö syyskunnossa

Tein keittiöön vähän perusteellisemman syyssiivouksen eli normi pölyjen pyyhinnän lisäksi pyyhin kaapit sisältä ja pesin ikkunat sekä jääkaapin vähän paremmin. Keväällä tein niin perusteellisen keittiön siivouksen ja tavaroiden inventaarion, että oli kyllä jo valmiiksi tosi siistiä ja helppo urakka tällä kertaa. Poiskin tarvitsi laittaa vain pari asiaa.

Isompi juttu, mikä nyt tapahtui, oli pöydän kannen kunnostus. Pöytä on maalattu kalustemaalilla ja pinta paikoin aika kulunut niin, että alkuperäinen petsaus oli näkyvissä. Se ei minua haitannut, vaan se, että pinta oli lähes mahdoton puhdistaa tietynlaisista sotkuista. Kuten vaikka muste. Ja sanomalehtimuste vaalean pöydän pinnassa oli ikävää katsottavaa. Kuten myös vaikka lukuisat kynsilakkatahrat. 

Mies hoiti tälläkin kertaa pöydän kunnostamisen, koska on näissä hommissa tarkempi. Ensin pinta hiottiin puhtaaksi. Valkoinen maali sai jäädä alle, samoin kuluneet kohdat, näyttää minusta hauskalta. Päälle tuli muutama kerros venelakkaa. Jospa nyt puhdistaminen sujuisi paremmin, kuin kaikki tahrat imevästä kalustemaalipinnasta.

Uudelle pöydälle ompelin kaitaliinan Marimekon kankaasta Puutarhurin parhaat ja hain kimpun syysastereita ja kultapiiskuja maljakkoon. Taitaa olla aika viimeisiä kunnollisia kukkia maljakkoon omasta puutarhasta.

Keittiöön sijoitin myös Habitare-messuilta ostetun tillansian. Muualla olisi sille ollut parempia paikkoja ja järkevämpiä telineitä, mutta keittiössä ollessaan muistan sitä ehkäpä hoitaakin. Ilmakasvi pitää upottaa viikon tai kahden välein kädenlämpöiseen veteen vartiksi tai sitten sumutella. Sumuttamisesta tiedän, että se unohtuu, mutta tuo veteen upottaminen on mahdollista muistaa, jos kasvin paikka on hanan läheisyydessä. Olkoon nyt tuossa pinkissä pikkumaljakossa. 

Ohops

Näin vierähti kaksi viikkoa ilma blogipäivittämistä. Ihan vain koska eipä ole ollut mitään kerrottavaa. Tai no olisi tuolla puutarhahaaste, kuisti ja keittiö, joista voisi muutaman sanasen kirjoittaa. Mutta kun kaikesta puuttuu vielä joku osa, enkä halua keskeneräistä nyt puuhata.

Tavan arki on pyörähtänyt tosissaan käyntiin, viimeisetkin harrastukset ovat alkaneet. Kaverisynttärikausi on korkattu ja paperipallosotaa leikitään joka päivä.

Pienimuotoista sadonkorjuuta olen myös tehnyt. Porkkanat on nostettu ja jo syöty. Tomaatteja kypsyi sittenkin kourallinen pelätyn kahden kappaleen sijaan. Rypäleitä kypsyy pikku hiljaa ja herukat ovat mehuina pulloissa.

Kirppariostoksia olen tehny myös hiukan. Lapsille muutama vaate ja astioita. Kilta kulho, appelsiini pomona ja muutama kahvikuppi on kotiutunut meille. Myös uusin muumumuki oli pakko ostaa heti. Muuta uutta on minun ekat kunnolliset ja oikeat lenkkarit ikinä.  Niket. Pinkit nauhat vaihdoin niihin, mutta eipä ne siltikään kovin tyylikkäiltä hameen kanssa näytä. Yritän olla ajattelematta, mitä muut ihmiset ajattelevat hame-lenkkarit yhdistelmästä.

Viikonloppuna käväisin Habitare-messuilla. Messut ovat saaneet lukuisia omia blogipostauksia ja tässä blogissa niistä vain muutaman lauseen ja yhden kuvan verran. Edellisen kerran kävin noilla messuilla 30 vuotta sitten luokan kanssa. Eikä ne tälläkään kertaa olleet oikein mun juttu. Olihan siellä kivoja osastoja ja antiikkipuoli kiinnosti erityisesti. Mutta koska minua ei varsinaisesti kiinnosta mikä on trendikästä nyt, ei noista messuista oikein mitään saa irti. Antiikkipuolella taas oli niin kalliata, että pelotti kulkea siellä lasihyllyjen välissä. Ostin messuilta ilmakasvin ja ylihinnoitellun kahvikupin.

Tämän bloggaamattoman pariviikkosen ilahduttavin asia taisi kuitenkin olla se, että kuun alkupuolella ilmestyneessä Kotivinkissä oli viime kesänä tehty juttu meidän kodista. Hurjasti koti on muuttunut siitä, vaikka samat tavarat täällä edelleenkin on. Lapset ovat kasvaneet ja minä en ole laihtunut. Käykää lukemassa vaikka kirjastossa. Oli tosi kiva juttu.