lauantai 12. elokuuta 2017

Peikkometsä vai viidakko

Neljään viikkoon en ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vai tuleekohan jo viisi viikkoa tekemättömyyttä. Mies on kerran ajanut nurmikon, tänään ajaa kuulemma taas. Minä olen vähän kierrellyt kukkia katsomassa ja pari marjaa poimimassa, mutta muuten ei mitään. Pari viikkoa oltiin reissussa, sitä ennen meni useampi päivä pakkaamisessa ja järjestelyissä, matkan jälkeen oli pyykin pesua ja tavaroiden pois laittamista ja matkaväsymystä. Sen jälkeen ei taas olla kotona käyty kuin vaatetta vaihtamassa. Ja kun olisi ollut pihalle aikaa, satoi. Ja sitten kun olisi taas ollut pihalle aikaa, tulin kipeäksi. Mutta ehkäpä tänään jaksaisin jo vähän jotain tehdä - sää olisi ainakin mukava.

Peikkometsä on tuona aikana muuttunut viidakoksi. Monessa kohtaa pensaat kasvat polkujen päälle ja perennat rehottavat. Harmittavasti monet korkeat perennat ovat sateen takia menneet lakoon. Ne taidan suosiolla laittaa viidakkoveitsellä matalaksi.

Kauniita kukkia ja värejä on nyt puutarhassa paljon. Kyllä niitä ihailla kelpaa, jos vain pääsee lähelle.



Ystävältä saatu salkoruusu kukkii ihan kohta. Jännitti kovasti, että ehtiikö se kukkia reissun aikana. Ei onneksi, eikä kuki vieläkään. Joka päivä tarkastetaan tilanne.



Ranskantulikukkas en sijaan on ehtinyt kukkia, mutta kukintaa riittää yhä. Olin iloinen, kun löysin tämän kauniin kukan pitkän etsimisen jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että melkein riesaksi on tämä parissa vuodessa tullut. Leviää siementämällä ihan hurjasti ja sitä on jo lähikukkapenkeissä asti, joten voi miten pitkälle se vielä leviääkään. Toisiin paikkoihin saa levitä, toisist kitken pois.




Pisamakellot sen sijaan eivät leviävästä maineestaan huolimatta ole levinneet. Hillitysti kyllä, mutta eivät niin paljon kuin toivoin. Ovat ehkä liian kuivassa paikassa.



Pelargonit ovat innostuneet kukkimaan vihdoinkin. Kauniita. Tomaatit ovat vielä vihreitä, toivottavasti tulisi aurinkoa sen verran, että edes yhden punaisen saisin maistaa. Tämä vuosi ei ole ollut ulkona kasvatettaville tomaateille hyvä.



Viime vuonna pallohortensiat kukkivat niukasti. Tänä vuonna näyttäisi kukkia tulevan tavalliseen tapaan.



Maksaruohot ja liljat kukkivat runsaasti. Tänä vuonna eivät kotilot ole onnistuneet tuhoamaan liljoja. En ole kotiloita mitenkään erityisesti hävittänyt tai noukkinut, jostain syystä liljat ovat saaneet vain olla rauhassa.




Suurin osa sormustinkukista ehti kukkia matkamme aikana, vain rippeet oli kukinnasta jäljellä kun palasimme kotiin. Keltasormustinkukka kukkii aavistuksen myöhemmin, joten siitä ehti nähdä vähän enemmän.



Kukkapenkeistä löytyi muutama mikä-ihme-tämäkin-on kukkaa. Ensimmäisenä joku laukka. Mikä lie. En ole kirjoittanut muistiin. Kaunis joka tapauksessa. Toinen nimetön on joku ängelmä. Tämä piti olla muistissa, mutta niin vain muistikirja huutaa tyhjyyttä kasvin kohdalla. Saattaisi olla keijuängelmä. Odotetaan kunnes kukat avautuvat, on varmaan helpompi tunnistaa.




Marjoja tulee puutarhassa entiseen tahtiin. Ihan vielä ei ole kaikki kypsiä, joten ei kiirettä kerätä pois.




Helminukkajäkkärä alkaa myös pian avaamaan kukkiaan. Tämä on yksi suosikkini. Kukan nimikin on jo niin hurmaava.



Iloinen yllätys puutarhassa oli tämä kukkiva tähtiputki, jonka veikkaan olevan kaukasiantähtiputki. Niin kaunis iso kukka. Ostin ensimmäisen kaukasiantähtiputken taimitorilta, jolloin myyjä kehui siinä olevan tähtiputkista kaikkein kaunein kukka. Se tähtiputki menehtyi kovan talven seurauksena ja viime kesänä ostin uuden taimen, jonka myyjä puolestaan sanoi, että tämä ehkä on kaukasiantähtiputki. Oli tai ei, kaukasiantähtiputkeksi minä sitä sanon. Ja siinä on tähtiputkista kaunein kukka.




Ja jos kaukasiantähtiputken kukka sai minut iloiseksi, niin tämä seuraava sai minut vielä hiukkasen verran enemmän iloiseksi. Viime vuonna käytiin ystävän kanssa Mustilassa taimitorilla ja kuuntelemassa hortensialuento. Kumpikin palasi kotiin onnellisina 'Bougie' hortensian omistajina. Istutin hortensian ja toivoin, että se selviää talvesta. Selvisi ja teki hortensiaksi minusta melko aikaisin lehdetkin. Ja voi mitä iloa koin, kun kiersin reissun jälkeen puutarhan ja huomasin, että Bougie oli tehnyt ensimmäisen kukkansa. Eihän tämä vielä ole ollenkaan tyypillinen Bougiekukka, mutta hyvä alku kuitenkin.



Puutarhakierros tehty. Avustaja hoiti hommansa loistavasti. Häntä pystyssä koko ajan.




lauantai 5. elokuuta 2017

Reissuliivi

Lähdin kesäkuussa mukaan lankakauppa Pitsi & Palmikko järjestämään yhteisvirkkaukseen. Siinä virkattiin yhdessä ympyräliiviä (tai vaihtoehtoisesti mattoa, liinaa, huivia tai mitä ikinä kukakin halusi). Pala ohjetta julkaistiin kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Aluksi olin mukana julkaisujen mukaisesti, sitten tuli muutama viikko, kun virkkaus vain pölyttyi korissaan. Juhannuksena se oli matkalla mukana ja edistyi, samoin juuri ennen meidän Euroopan road tripiä. Lopullisesti se valmistui (hihan reistä eteenpäin) automatkalla. Laskin, että virkkasin liiviä 11 eri maassa, valmistui lopulta Tanskassa.

Ihan ohjeen mukaan en loppua tehnyt. Koska minulla on löysä käsiala, lanka olisi loppunut kesken. Välistä jätin pois jotain samanlaisia kerroksia ja viimeiset olisiko se nyt kuusi kerrosta vaihtui kahteen oman ohjeen mukaan tehtyyn. Mutta liivi on valmis ja se on ihana ja kiitos tosi paljon Pitsi & Palmikko sen julkaisemisesta. Aion vielä tehdä pyynnöstä toisenkin, se tulee onneksi kokoa seitsemänvuotias ja valmistunee hiukan nopeammin. Tässä liivissä oli tosi hitaita nuo viimeiset kerrokset.

Lankana oli väriä vaihtava ihana puuvillasekoite Souffle. Lankaa kului melkein koko 280 gramman kerä koukulla no 3. Loppukerästä alkoi olemaan sellaisia solmusekasotkuja, että meinasi jo hermo mennä. Onneksi sen pahimman solmukaaoksen aikana seisottiin alppitien liikenneonnettomuusruuhkassa, joten oli hyvää aikaa selvitellä solmut.

Liivistä tuli ihana. Se valmistui juuri sopivasti siihen tilaisuuteen mihin pitikin eli kummipojan rippijuhlaan. Viime vuonna toisen kummipojan rippijuhlaan valmistui huivi edellisenä iltana, tämä jo kaksi päivää aikaisemmin, joten voin olla ylpeä itsestäni ja huolellisesta valmistautumisesta.  Tosin sen ainokaisen pääteltävän langan päättelin viimeisenä aamuna, ettei tässä nyt liian huolelliseksi olla ryhdytty. (Lahjakin ostettiin ja paketoitiin jo ennen matkaa, ettei tule paniikkia. Lahjaksi vietiin perinteistä rippilahjasettiä eli kakkulapio ja kattila. Kattila tosin Trangian muodossa. Kakkulapio tietysti kierrätyksestä.) Olin ostanut ja pessyt sopivan mekkokankaankin juhliin, mutta sitä en ehtinyt ommella. Seuraaviin juhliin on siis liivi jo valmiina ja mekkokin kankaana, jos sen vaikka sitten viimeisenä iltana ompelisi. Ja juhlasukatkin ovat jo kovaa vauhtia valmistumassa.










torstai 3. elokuuta 2017

Visit Tallinn

Tein eilen pitkästä aikaa päivämatkan Tallinnaan. Tämä oli samalla eka kerta, kun kävin siellä yksin. Tosin törmäsin matkalla tuttuun, jonka kanssa vietin laivalla aikaa paluumatkalla.

Reissu oli ihan perusvalmismatka bussikuljetuksen kanssa. Kaikkine kuljetuksineen maksoi 19 euroa, ei mikään kallis matka. Eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin olla ajoissa bussissa ja laivassa.

Kaikki viimeisimmät laivareissut ollaan tehty autolla ja pakko sanoa, että niin on paljon mukavampaa. Se tungos, mikä on laivaan mennessä ja sieltä pois tullessa, ahdista, vaikka kuinka jättäytyisi jonon viimeiseksi, eikä pidä kiirettä.

Tallinnassa en ole aikoihin käynyt ja olin tosi odottavalla mielellä. Oli luvattu sadetta koko päiväksi, mutta bussimatkaa lukuun ottamatta ei satanut ja aurinkokin alkoi paistaa puolen päivän jälkeen.

Minun oli tarkoitus vain kävellä ja katsella, poiketa syömässä ja tutustua entuudestaan uuteen alueeseen eli Telliskiveen ja Kalamajaan.

Vanhan kaupungin infosta hain kartan ja neuvoja ja suuntasin askeleet kohti Telliskiveä. Paikka oli kyllä juuri sen käymisen arvoinen kuin olin kuvitellutkin.

Kahviloita ja ravintoloita valtava määrä, ei tungosta, ei ruuhkaa. Antiikkiliikkeitä, designkauppoja, ateljeita, näyttelytiloja ja vaikka mitä kiinnostavaa. Sieltä löytyi Viron designkeskus, jossa oli näytillä ja myynnissä virolaista nykydesignia. Mukavaa vaihtelua pellava-, villa-, kataja- ja meripihkatuotteisiin. Ne on jo nähty.

Tein muutaman tuliaisostoksen, kävin syömässä ja kiertelin Kalamajan katuja ja kujia.  Ihastuin alueeseen. Kauniita 20-luvun taloja. No, ehkä aika rapsakoita ja haju ei ollut  parasta, mutta aluetta kunnostetaan kovaa vauhtia.

Ennen laivaan nousua olin suunnitellut käyväni vielä nykytaiteen museossa, mutta siellä oli näyttelyn vaihto ja tila oli suljettu. Jäi jotain ensi kerraksikin.

Kalamajan alueella on monta muutakin mielenkiintoista kohdetta, jonne olisi kiva päästä käymään. Tämä olikin tällainen tiedustelumatka, ensi kerralla lähdetään koko perhe - nyt osaan suunnistaa heti oikeaan osoitteeseen.  Ainakin must see -listalla on se nykytaiteen museo, Lentosatama, Noblessnerin satama, Kalamajan kirkkopuisto ja Patarein merilinnoitus.

Kalamajan alue oli kiinnostava ja kaunis. Turisteja oli hyvin paljon vähemmän kuin vanhassa kaupungissa ja keskustassa.  Menen taas seuraavallakin käynnillä - mene sinäkin.













tiistai 1. elokuuta 2017

Matkatuliaisia

Reissusta tuli jotain pientä ostettua, vaikka pääosin mentiin aika niukalla ostosmatkailulinjalla. Lapsilla oli omat rahasummat, joita käyttivät pehmoihin, petseihin, legoihin, pokekortteihin, pokehahmoihin, värityskirjoihin ja spinnereihin. Minäkin hellyin välillä jotain pientä pikkuisille ostamaan, mutta ei mitenkään suuria summia kulutettu leluihin.

Mies osti itselleen laatikollisen olutta ja muutaman teepaidan. Sovittiin jo kotona, ettei oteta tällä kertaa liikaa vaatteita mukaan täyttämään takakonttia, vaan pestään niitä reissussa ja mies ostaa itselleen paitoja, kun osa vanhoista alkaa olla jo aika, noh, käytettyjä. Minä jouduin ostamaan yhdet alushousut, kun laskin pesuun mennessä päivät väärin. Ihan laivalta alennuskorista löytyi ne viimeiselle päivälle viimeiset alushousut eli aika tiukille meni, etten joutunut käyttämään kahta päivää samoja.

Kävin reissun aikana yhdessä ainoassa vaatekaupassa ja just noiden alkkareiden vuoksi. Kaupasta tulin pois mekko kassissa. Lapsille ei vaatteita ostettu, koska yksinkertaisesti ketään ei kiinnostanut kaupoissa kiertäminen.

Spinnereitä lapset ostivat itselleen useamman. Edullisia ja erikoisia löytyi Venetsiasta ja Lyypekistä. Minäkin innostuin ostamaan itselleni yhden. Tietysti vaaleanpunaisen.



Olen onnistunut hävittämään meidän kärpäslätkän jonnekin ja se on ollut ostoslistalla jo koko kesän. Reissussa kun on pakko käydä ruokakaupassa joka päivä, tulee siellä samalla katsastettua läpi pikaisesti kaupan muukiin tarjonta. Puolasta ja Saksasta löytyi kummastakin kivat kukkaskärpäslätkät. Tarpeeseen tulivat.



Legolandista lapset ostivat itselleen varaosakaupasta kourallisen legoukkojen tarvikkeita. Minä ostin auton avaimeen avaimenperän, mitä olen kaipaillut siihen jo pidemmän aikaa.




Venetsiasta ostettiin käsityönä tehty naamio. Valinta ei ollut helppo. Olisi ollut vaikka mitä jännää tarjolla: eläimiä, koukkunokkia, ihmisten kasvoja. Päädyin tällaiseen linnunnokkaan. On hauska.



Lankakauppa löytyi Lyypekistä. Käytiin kysymässä turisti-infossa lankakaupan sijaintia, jottei aika kulu etsimiseen, kun mitään muuta ei tarvittu. Infon täti ei ymmärtänyt sanoja yarn tai knitting, mutta kansainvälisillä käsimerkeillä näytettynä selvisi heti ja saatiin osoite. Kauppa oli valtavan kokoinen, mutta en viitsinyt lasten ja miehen takia kiertää koko paikkaa, ainoastaan pienen osan. Ostoskoriin tarttui merinolankoja villatakkia varten.



Prahasta ostettiin vähän jotain Myyrä-aiheista. Värityskirja, rintamerkki ja kirjanmerkki. Minä ostin vielä emalimukin Myyrän kuvalla. Kuvassa oli menossa iltapala Prahan leirintäalueella auringonlaskussa.