Yöretki

'Äiti. Tämä kesäloma olisi täydellinen jos vielä ehdittäisi käydä yöretkellä metsässä.'

Viimeisellä kesälomaviikolla esitetty toive. 

Aikatauluihin se kyllä olisi sopinut hienosti, mutta tulin kipeäksi, kuumeeseen, joten retkeä oli pakko siirtää. Edelleen kamala yskä jatkui ja edelleenkin pienen kävelyn kälkeen melkein tukehdun. Ja tämä nuha - ei ole ikinä ennen ollut tällaista. (Kävin jo hammaslääkärissäkin kun oli hammas kipeä. Hampaassa ei ollut vikaa, vaan todennäköisesti poskiontelotulehdus kipeyttää sen, joten palaaan hammaslääkäriin kun nuha on ohi ja jos hammas edelleen on kipeä.)

Mutta koska yöretki poltteli, päätettiin lähteä taudista huolimatta. Eli minä ja neljäsluokkalainen yövyttiin yksi  yö teltassa Lapakistossa, Kalliojörven rannalla.  

Maisemat olivat ihan parhaat ja jälkkärimustikat löytyivät vierestä. Meille sattui hyvä sää, vain pieni sadekuuro osui kohdalle teltan pystyttämisen ja makkaranpaiston väliin. Muuten paistoi aurinko ihan sinne pimeän tuloon asti.

Osui tämä meidän telttaretki sopivasti kahteen teemaan. Suomen luonnon päivään ja illallinen taivaan alla. Hauska sattuma.

Oli kyllä tämän kesän paras retki. Lapsi etenkin on hyvin onnellinen, vaikka jo menomatkalla uitti saappaansa, sukkansa ja housunsa ojassa. Ja varavaatteisna oli ainoastaan yövaatteet. Aiotaan mennä toistekin.

Käsityösyksy

Syksy on tulossa ja sen huomaa siitä, että neulominen ja virkkaaminen alkavat pyöriä mielessä entistä enemmän. Kesäisin on niin paljon muuta, ettei käsityöt jaksa innostaa. No, matkaneule kulkee autossa, mutta kun on vähän kilometrejä,  kuluu myös vähemmän lankametrejä. Samoin joku virkkaus tai neule on aina rannalla mukana. Sen kanssa kyllä pitää olla tarkka, kun on lapsiakin vahdittavana. Useimmiten enemmänkin kuin kaksi. Helpommin vahtiminen käy silti neuleen kanssa kuin somea tuijottamalla. Iltaisin telkkaa katsellessa olisi eniten aikaa, mutta olen usein niin väsynyt, että nukahdan puikot käsiin. Niinpä en niitä viitsi kovin useasti käsiin edes ottaa.

Mutta syksyllä päässä alkaa suunnitelmat ja kuvitelmat pyöriä. Edellisessä neuletapaamisessa lankakauppa Pitsi & Palmikossa tarttui ostoskoriin ihanaakin ihanampaa Step-lankaa, josta on nyt sukat puikoilla. Tavissukat, joita toki on tylsä tehdä, mutta yhden Helsingin reissun ja James Bond elokuvan aikana ne edistyivät kummasti. Näiden lisäksi on tuo iänikuinen kesäsukkaprojekti. Nyt kyllä isosti muistiin se, että jos teet sukkia ohuesta langasta, älä missään tapauksessa tee tavissukkaa. Se on tylsää ja siksi se ei etene. Nämäkin olivat mukana Tampereen retkellä ja neuletapaamisessa ja miten paljon eteni. No ei paljon mitenkään. Koska haukotus.




Syyskuun puolessa välissä alkaisi taas Taimitarhan yhteisneulontana kirjoneulepolvisukka. Mieli tekisi kovasti osallistua, vaikka seiskaveikasta tai vastaavasta tehty polvisukka on minusta ihan vähän liian paksu. Varsinkin kun kirjoneuleesta tulee vielä lisäpaksuutta. Mietinnässä vielä. 

Varmasti osallistuin kuitenkin Kalevala CALiin. Eli virkkaamaan Kalevalapeittoa. 26.8. ilmestyy ohje ensimmäisestä peiton palasta ja ohjeita julkaistaan sen jälkeen kaksi kertaa viikossa. Tiukka aikataulu, mutta onneksi sitä voi tehdä omaan tahtiin.

Mallipalan jo virkkasin. Koska minulla on löysä käsiala, tein jo heti lähtöön tilkun puoli numeroa pienemmällä koukulla. Silti siitä tuli isompi kuin suositus 23 x 23 cm. Mutta ei kai pari senttiä sinne tänne voi haitata. 

Kovasti olen miettinyt, että teenkö jämälangoista, ostanko uusia lankoja ja minkälaisia lankoja ja minkä värisiä lankoja. Vastaus löytyi siihen helposti tänään, kun etsin omista varastoista sopivia. 7V lankoja löytyi, mutta ei tarpeeksi. Vaikka just nyt olen iloinen siitä, että olen saanut niitä kulutettua noinkin vähiin ja loput menevät peittoon. Pakko ostaa lisukkeita. Muuta samanvahvuiset langat ovat kaikki kirjavia ja niitä en nyt haluaisi tähän sotkea. Eli muutama kerä on käytävä ostamassa. Näillä jo olevilla pääsen jo alkuun.

Eli peitosta tulee monivärinen, noilla sävyillä suunnilleen mitä omissa varastoissa jo oli. Katsotaan mitä muita värejä kaupasta ostoskoriin mukaan tarttuu.

 


Näiden lisäksi on vielä haaveissa on neuloa itselle huivi, Tyynelle neuletakki ja vihdoinkin jatkaa vaikka valmiiksi jotain omista kesken olevista neuletakeista. Tyynelle olen myös luvannut virkata ympyräliivin, joten eiköhän syksy noista tekemisistä aika hyvin täyty.

Aamulla puutarhassa

Menin tänä aamuna puutarhaan, tarkoituksena kerätä lapsille vähän välipalamarjoja. En olekaan tällaisena sumuisena aamuna vielä pihalla käynyt ja olipa upean näköisiä hämähäkinseittejä monissa pensaissa, etenkin havupuissa. Innostuin ottamaan kuvia ja marjat ovat edelleen siellä pensaissa.




Erilaiset hortensiat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna etenkin mustilanhortensiassa on tosi runsaasti kukkia. Kauniita, etenkin iltahämärissä.

Ylimpänä kuutamohortensia, keskellä mustilanhortensia ja alimpana syyshortensia 'Pinky winky'. Tuossa syyshortensiassa on aiempina vuosina ollut vain muutama kukka, tänä vuonna päästään jo yli kahteenkymmeneen, joten ero on huikea. Tosin oma suosikki syyshortensia Wim's red tekee tänä vuonna vain yhden kukan eli ei tuo runsaskukkaisuus taida ihan linjassa näissä hortensioissa mennä.





Koska puutarha on tänä kesänä saanut olla miltei kokonaan oman onnensa nojassa, kuvittelin, että minkäänlaista satoakaan ei tule. Väärässä olin. Pari päivää sitten korjattiin tomaattipuskasta yksi tomaatti. Ja näyttäisi siltä, että pari lisää on punastumassa syöntiin. Ei ollut ulkona kasvatettavien tomaattien vuosi. Viime vuonna saatiin useampi litra.

Vihreät lehtikaalit ovat puolestaan komeita ja isoja, samoin kasvihuoneen edustalla kasvavat purjot. Punaiset lehtikaalit ja talon päädyssä olevat purjot ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin olivat istutettaessakin. Kasteleminen ja lannoitus kenties olisi auttanut kasvamaan.

Herukoita tulee runsaasti. Tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla aion keitellä mehut. Kuvassa oleva punaherukka on puuksi kasvatetusta puskasta ja se punastuu viikkoja aiemmin kuin tavispensaat. Ne marjat menevätkin tuoreena syöntiin ja nuo viimeiset haen tänään pois syötäväksi.

Vadelmia on tullut myös jonkin verran. Meillä ei niitä kovin paljon ole, syömämarjoiksi ja pari rasiaa pakkaseen. Keltaisia vattuja tuli viime kesänä noin kymmenen kappaletta. Tänä vuonna saa mainita jo sanan litra. 






Valkoisten hortensioiden lisäksi muu kukinta on hyvin lila-pinkkivoittoista. Haluaisin tähän aikaan jotain keltaista mukaan, mutta mitä se olisi. Sellaista, joka ei kelpaa kotiloille. Dorianvillakko, tykkäävätkö kotilot, kukkiiko edes tähän aikaan? Nauhukset ja kultapallot ovat ehdottomasti pois suljettu vaihtoehto. Kultapallot ne syövät jo alle kaksikymmentäsenttisinä ja niin rumia reikälehtiä ei missään muussa kasvissa ole kuin kotiloiden syömissä nauhuksissa. Vai olisiko joku nauhus, joka ei kotiloille niin maistu. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Jalomesiangervossa on ihana pinkki kukka ja vaaleanvihreät lehdet. Tosi kaunis. Ja kukas se siellä kukan taustalla näkyykään.

Kukka, jonka nimeä mietin edellisessä puutarhapostauksessa, osoittautui keijuängelmäksi. Kaunis ja herkkä kukka.

Ainoa keltainen nyt kukkiva kukka puutarhassa on ripsialpi. On kyllä kaunis lilan jaloangervon kanssa yhdessä. Leviää vaan tuskastuttavan hitaasti.

Soikkopähkämö kukkii myös tähän aikaan vaaleanpunaisten preeria-angervojen kanssa yhdessä.

Punahattujen kanssa ei meinaa oikein olla onnea. Joka vuosi niitä laitan ja aina seuraavana vuonna petyn, kun ei ne maasta nousekaan. Ovatko jotenkin vaikeita vai onko ollut aina väärä paikka? Tämä yksilö on nyt jo kolmatta vuotta paikallaan. Elossa on, mutta kukkia tulee vain kaksi.







Puutarha on kyllä elokuussa kaunis ja runsas. Tänä vuonna hoitamattomuus kyllä valitettavasti näkyy. Vähän joka paikka repsottaa. Toisaalta jotkin repsottamaan jääneet siemenkodatkin ovat kauniita kuten vaikka rohtosuoputken siemenkota. Ja kun rajaa kuvasta pois puolimetriset kotilonsyömät salaatinvarret, on kasvimaan tillikasvusto tosi nätti kukkiessaan.

Ja nyt niitä marjoja keräämään.

Arki alkoi

Pari viimeistä lomaviikkoa meni niin nopeasti, ettei mukana meinannut pysyä. Muu perhe oli useamman yön partioleirillä, minä jäin kotiin hoitamaan kissoja. Yhtenä kissanhoitopäivänä retkeilin Tampereelle ihan muuten vaan. Kävin Muumimuseossa (joka oli lievä pettymys) ja kiertelin kaupungilla. Koko päivän satoi ja vaatteet olivat sateenvarjosta huolimatta märät. Oli silti kiva retkipäivä.

Muuten loppuloma kului lähinnä rannalla ja koulutarvikkeita sekä vaatteita haaliessa. Helsingissä ollaan käyty parin viikon sisällä jo kaksi kertaa koska Pokémon go. Ekalla kerralla ostettiin sentään Tyynelle lenkkarit, toisella kerralla jäätelöt.

Kirppiksillä en ole juuri kierrellyt. Vain sen verran, että kahvikuppikokoelmaan on tullut lisäystä neljän kupin verran ja tupaan saatiin uusi nojatuoli. Jännitettiin aluksi, että kuinka kissat sitä alkavat kohdella, mutta kukaan ei ole vielä siihen kynsiään iskenyt. Alpo otti tuolin tosin heti omakseen ja on nukkunut siinä kaikki yöt sen jälkeen kun tuoli meille kotiutui. Alpon oma tuoli.

Omassa puutarhassa ei ole vielä minkäänlainen sadonkorjuu vielä alkanut. Mustikoita olen vähän lähimetsästä kerännyt. Sen verran, että olen jotain päässyt leipomaan ja parit smoothiet tehnyt.

Ja se arki. Kymmenen viikon kesäloma loppui ja koulu alkoi. Meillä asuu nyt kaksi koululaista: neljäsluokkalainen ja ekaluokkalainen. Minulle on ollut tosi kova paikka Tyynen koulun aloitus. Ja edelleenkin välillä itkettää. Ehkä tämä jossaain vaiheessa helpottaa.

Peikkometsä vai viidakko

Neljään viikkoon en ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vai tuleekohan jo viisi viikkoa tekemättömyyttä. Mies on kerran ajanut nurmikon, tänään ajaa kuulemma taas. Minä olen vähän kierrellyt kukkia katsomassa ja pari marjaa poimimassa, mutta muuten ei mitään. Pari viikkoa oltiin reissussa, sitä ennen meni useampi päivä pakkaamisessa ja järjestelyissä, matkan jälkeen oli pyykin pesua ja tavaroiden pois laittamista ja matkaväsymystä. Sen jälkeen ei taas olla kotona käyty kuin vaatetta vaihtamassa. Ja kun olisi ollut pihalle aikaa, satoi. Ja sitten kun olisi taas ollut pihalle aikaa, tulin kipeäksi. Mutta ehkäpä tänään jaksaisin jo vähän jotain tehdä - sää olisi ainakin mukava.

Peikkometsä on tuona aikana muuttunut viidakoksi. Monessa kohtaa pensaat kasvat polkujen päälle ja perennat rehottavat. Harmittavasti monet korkeat perennat ovat sateen takia menneet lakoon. Ne taidan suosiolla laittaa viidakkoveitsellä matalaksi.

Kauniita kukkia ja värejä on nyt puutarhassa paljon. Kyllä niitä ihailla kelpaa, jos vain pääsee lähelle.



Ystävältä saatu salkoruusu kukkii ihan kohta. Jännitti kovasti, että ehtiikö se kukkia reissun aikana. Ei onneksi, eikä kuki vieläkään. Joka päivä tarkastetaan tilanne.



Ranskantulikukkas en sijaan on ehtinyt kukkia, mutta kukintaa riittää yhä. Olin iloinen, kun löysin tämän kauniin kukan pitkän etsimisen jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että melkein riesaksi on tämä parissa vuodessa tullut. Leviää siementämällä ihan hurjasti ja sitä on jo lähikukkapenkeissä asti, joten voi miten pitkälle se vielä leviääkään. Toisiin paikkoihin saa levitä, toisist kitken pois.




Pisamakellot sen sijaan eivät leviävästä maineestaan huolimatta ole levinneet. Hillitysti kyllä, mutta eivät niin paljon kuin toivoin. Ovat ehkä liian kuivassa paikassa.



Pelargonit ovat innostuneet kukkimaan vihdoinkin. Kauniita. Tomaatit ovat vielä vihreitä, toivottavasti tulisi aurinkoa sen verran, että edes yhden punaisen saisin maistaa. Tämä vuosi ei ole ollut ulkona kasvatettaville tomaateille hyvä.



Viime vuonna pallohortensiat kukkivat niukasti. Tänä vuonna näyttäisi kukkia tulevan tavalliseen tapaan.



Maksaruohot ja liljat kukkivat runsaasti. Tänä vuonna eivät kotilot ole onnistuneet tuhoamaan liljoja. En ole kotiloita mitenkään erityisesti hävittänyt tai noukkinut, jostain syystä liljat ovat saaneet vain olla rauhassa.




Suurin osa sormustinkukista ehti kukkia matkamme aikana, vain rippeet oli kukinnasta jäljellä kun palasimme kotiin. Keltasormustinkukka kukkii aavistuksen myöhemmin, joten siitä ehti nähdä vähän enemmän.



Kukkapenkeistä löytyi muutama mikä-ihme-tämäkin-on kukkaa. Ensimmäisenä joku laukka. Mikä lie. En ole kirjoittanut muistiin. Kaunis joka tapauksessa. Toinen nimetön on joku ängelmä. Tämä piti olla muistissa, mutta niin vain muistikirja huutaa tyhjyyttä kasvin kohdalla. Saattaisi olla keijuängelmä. Odotetaan kunnes kukat avautuvat, on varmaan helpompi tunnistaa.




Marjoja tulee puutarhassa entiseen tahtiin. Ihan vielä ei ole kaikki kypsiä, joten ei kiirettä kerätä pois.




Helminukkajäkkärä alkaa myös pian avaamaan kukkiaan. Tämä on yksi suosikkini. Kukan nimikin on jo niin hurmaava.



Iloinen yllätys puutarhassa oli tämä kukkiva tähtiputki, jonka veikkaan olevan kaukasiantähtiputki. Niin kaunis iso kukka. Ostin ensimmäisen kaukasiantähtiputken taimitorilta, jolloin myyjä kehui siinä olevan tähtiputkista kaikkein kaunein kukka. Se tähtiputki menehtyi kovan talven seurauksena ja viime kesänä ostin uuden taimen, jonka myyjä puolestaan sanoi, että tämä ehkä on kaukasiantähtiputki. Oli tai ei, kaukasiantähtiputkeksi minä sitä sanon. Ja siinä on tähtiputkista kaunein kukka.




Ja jos kaukasiantähtiputken kukka sai minut iloiseksi, niin tämä seuraava sai minut vielä hiukkasen verran enemmän iloiseksi. Viime vuonna käytiin ystävän kanssa Mustilassa taimitorilla ja kuuntelemassa hortensialuento. Kumpikin palasi kotiin onnellisina 'Bougie' hortensian omistajina. Istutin hortensian ja toivoin, että se selviää talvesta. Selvisi ja teki hortensiaksi minusta melko aikaisin lehdetkin. Ja voi mitä iloa koin, kun kiersin reissun jälkeen puutarhan ja huomasin, että Bougie oli tehnyt ensimmäisen kukkansa. Eihän tämä vielä ole ollenkaan tyypillinen Bougiekukka, mutta hyvä alku kuitenkin.



Puutarhakierros tehty. Avustaja hoiti hommansa loistavasti. Häntä pystyssä koko ajan.