Ruotsalainen juhannus

Viime vuoden pienestä juhannusmatkasta innostuneena päätettiin tänä vuonnakin tehdä samanmoinen. Alkuun oli ihan erilainen retkiajatus, mutta jos risteilyn varaamisen jättää niinkin viime tippaan kuin neljä päivää ennen retkeä, on ihan turha kuvitella pääsevänsä johonkin tiettyyn osoitteeseen. Viime tipan varauksessa jännitetään vain, että saadaan edes johonkin laivaan paikka koko perheelle sekä autolle.

Tänä vuonna sitten risteiltiin Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan juhannusta viettämään. Menomatka sujui rattoisasti Vikingin hiukan rapsakalla aluksella M/S Mariellalla. Lapset olivat tietty innoissaan ylipäätään laivassa olosta, ei sen aluksen kunto nyt niin hyvä tarvitse olla.





Juhannusaatto Tukholmassa vietettiin kokonaan Djurgårdenissa. Ensin käytiin Junibackenissa ja sen jälkeen Gröna Lundissa.

Lastenkulttuuritalo Junibacken oli lapsista kiva ja jopa niin kiva, että pois eivät olisi halunneet lähteä. Oltiin kuviteltu ensin, että mennään katsomaan ruotsalaista juhannusta Skansenille, mutta taitaa olla niin suosittu juhannusjuhlapaikka, ettei viitsitty lähteä jonottamaan pitkiin jonoihin. Sen sijaan suunnattiin vieressä olevaan huvipuisto Gröna Lundiin. Tyyne meni sisälle - köh köh - kuusivuotiaana, että saatiin pienen pieni säästö sisäänpääsymaksuissa. Rannekkeita ei ostettu edellisestä huvipuistokäynnistä viisastuneina. Laitelippuja  hankittiin pieni pino ja muutamassa laitteessa mies ja lapset kävivät. Ja minäkin uskalsin kummitusjunaan. Kauniissa Djurgårdenissa oli mukavaa kävellä. Siellä oli paljon parempia pokemonejakin kuin Suomessa.









Illalla suunnistettiin Rösjöbadenin leirintäalueelle. Oli hyvä leirintäalue, siistit vessat ja suihkut. Syötiin perinteinen leirintäalueruoka höystettynä juhannuslisäyksillä. Katseltiin, kun ruotsalaisporukka pelasi jotain ja käytiin ajoissa nukkumaan. Ei jaksanut myöhään heilua.



Juhannuspäivän aamuna herättiin sateeseen, ei kovinkaan isoon. Saatiin syötyä aamupala ulkona ja pakattua tavarat kastumatta. Tai aamupalan aikana satoi hiukan, mutta sitkeästi syötiin se ulkona. Ei satanut ihan niin paljon.

Leirintäalueelta suunnistettiin kohti Drottningholmin linnaa. Itse linnaan ei menty sisälle, koska oikeastaan ketään meistä ei tällä kertaa kiinnnostanut linnan sisätilat. Upeassa puutarhassa kierrettiin ja käytiin korvapuustikahvilla. Kahvila oli lievä pettymys. Muovituolit ja pulla tarjoiltiin pahvilautasilta. Päätettiin, että laitetaan kuninkaalle palautetta. Koululainen totesikin, että kuningas on kuin Roope Ankka, yhtä pihi, kun ei ole varaa hankkia kunnollisia lautasia. Alueella sijaitsi kiinalainen paviljonki, jonka edustalla oli runsaasti erilaisia verenpisaroita ja pelargoneja. Niistä otettiin runsaasti videomateriaalia, joka vielä julkaistaan You Tube -kanavalla myöhemmin tässä kuussa. Puut oli leikattu kauniisti, suihkulähteitä oli paljon ja sora-alueet siististi hoidetut. Ihan kuin linnan puutarhassa pitääkin olla.







Linnanpihakierroksen jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin kiertelemään. Ensin käytiin syömässä, sen jälkeen hiukan käveltiin kujilla. Kaupoista oli avoinna vain rihkamakaupat, koska oli juhannus. Hyvä niin, rahat säästyivät. Gamla Stanista ajeltiin laivalle. Pieni tovi jaksettiin katsella Tukholman saaristoa laivan kannella, oltiin aika väsyneitä ja mentiin ajoissa nukkumaan.




Sunnuntaina laiva oli Suomessa jo puoli kahdeksan eli oli aikainen herätys. Käytiin aamupalalla Turussa ja vähän aikaa käveltiin Aurajoen rannalla pokemonojen pyydystämässä.

Kotiin päästiinkin ajoissa, koska kukaan meistä ei jaksanut ajatellakaan minkäänlaista visiittiä minnekään kotimatkalla. Tavarat on purettu autosta, pyykkikone pyörinyt, koti imuroitu ja siivottu kissojen sotkuista ja teltta on ulkona tuulettumassa.

Oli kiva reissu, vaikka kovin lyhyt. Ruotsissa on aina kiva käydä. Seuraava telttaretki on jo suunnitteilla. Vähän pidempi. Ja se suunnataan varmaan jonnekin muualle kuin Ruotsiin.

Tuvan järjestys uusiksi

Muutaman viikon ajan touko-kesäkuun vaihteessa käytin kylmät ja sateiset päivät tuvan täydelliseen muodonmuutokseen. Eli siirtelin huonekalut yhtä lukuun ottamatta uusille paikoille. Siihen järjestykseen, mitä olen laajennuksen aloituspäivistä alkaen ajatellut. Tai no ei nyt mitään tarkkaa järjestystä ollut etukäteen ajatuksissa, mutta toimintojen sijoittuminen kyllä. Tammikuisesta synttäripäivityksestä taitaa näkyä kaikkein parhaiten ennen-kuvia. Tuoreita ennen-kuvia ei tullut otettua koska järjestelyhommiin piti ryhtyä heti kun se innostus iski. Ja oli niin kamalan sotkuistakin, ettei mieli tehnyt paljon kuvailla.

Huoneiden järjestys meni uusiksi niin, että pöytäryhmä tuli tuvan puolelle ja televisio sekä sohvat siirtyivät peräkammariin. Tilan tuntua ja väljyyttä on nyt paljon enemmän, vaikka huonekalujen määrä pysyi samana. Kolme siirtyi pois, mutta kolme tuli myös tilalle.



Järjestelyn yhteydessä mies laittoi tuvan puolelle puuttuvat listat paikoilleen. Muutama toki vielä puuttuu ja naurettiinkin, että meneekö taas pari vuotta ennen kuin ne ovat siellä missä pitää. Nähtäväksi jää.

Tuvassa on nyt pöytäryhmä ikkunan edessä. Vanhan seslongin jalkoja lyhennettiin viisitoista senttiä ja siinä on nyt paljon mukavamapi istua kuin ennen. Seslongista näyttää muotoutuvan ainakin minun ja pojan sekä Alpon suosikkipaikka.

Pöydälle ompelin uuden kaitaliinan Marimekon kangaspalasta. Kattovalaisimeksi laitettiin Aarikan Reitti, jonka joulupukki minulle toi.

Muuta uutta tuvassa on jokusen vuoden varastossa odottanut kirpputorilöytöräsymatto ja niin ikään kirpputorilöytö emännän kaappi. Kaappi on aika rapsakassa kunnossa ja se onkin tarkoitus jossain vaiheessa kunnostaa ja maalata uudelleen. Kunnostus siirtyy ainakin ensi kesään, jollei jopa seuraavaan.

Varastosta sain kaivettua myöskin siellä jokusen vuoden pölyttymässä olleet Mariskoolit. Vitsit oli jo melkein ikävä niitä.

Ainoa paikoillaan pysynyt huonekalu on nurkassa oleva vitriinikaappi. Sitä ei siirrelty, koska en jaksanut tyhjentää sitä ja muutenkin sen oli tarkoitus jäädä tuohon. Vaikka en jaksanut tyhjentää sitä mahdollisen siirtämisen takia, tyhjensin sen kuitenkin hylly kerrallaan pölyjen pyyhkimiseksi ja uudelleen järjestelemiseksi.


 
 


 




Ikkunaa vastapäisellä seinällä on muutama lipasto ja vasta maalattu seinähylly. Lipastoihin on tarkoitus säilöä lasten vähemmän leikeissä olevia leluja kuten junanradat ja dublot sekä palapelit. Tämä osuus on vielä vaiheessa. Seinähyllyn maalasin vanhalla Helmi-kalustemaalilla, joka oli jo muuttanut koostumustaan melko jämäkäksi. En jaksanut alkaa läträämään vedellä ja olihan paksussa maalissa se hyvä puoli, ettei kovin helposti valunut. Hyllystä tuli ihan hyvä.

Sohvatuolin haluan vaihtaa johonkin pienempään ja sirompaan. Tuo saa nyt toistaiseksi kelvata. Uusi ostetaan kun se vastaan kävelee.

Kiva on tässä uudessa järjestyksessä myös se, että saatiin uunin viereen tyhjää tilaa säilytellä polttopuita. Jonkinlainen kehikko niille pitää rakentaa, etteivät revi tapettia. Tämäkin on työ, jonka voi siirtää syksylle. Polttopuille ei ole kesällä tarvetta.

Vanha ovikin saatiin nyt näkyvämmälle paikalle. Siitä haaveilin tekeväni pöydän tuvan puolelle, mutta en tiedä, kuinka tuo levy kestää pyyhkimistä tai sen päälle mahdollisesti kaatuvaa limua tai mehua. Lasilevyä en päälle halua, joten voi olla, että ovi saa olla ovena.



 


Peräkammarin puolelle laitettiin sohva, sohvapöytä, rahi ja televisiokaappi samaan järjestykseen, kuin ne olivat toisellakin puolella. Sohvapöytäkin on ollut muutaman vuoden evakossa autotallissa, mistä se nyt kaivettiin käyttöön. Vähän me ollaan puhuttu myös jonkinlaisesta divaanisohvasta. Tällä omatekoiseslla rahilla nyt mennään kuitenkin toistaiseksi.

Mummon vanha keinutuoli on ollut minulla jo pitkään haaveissa saada omaan tupaan. Meillä on ollut aikaisemminkin keinutuoli, miehen mummon vanha. Se vietiin mökille laajennuksen alkaessa. Se olisi ollut myös hyvä vaihtoehto muuten, mutta siinä olisi ollut paljon isompi kunnostustyö. Tässä selvittiin ilman osien liimaamista. Vaikka tuolin pesu ja hiominen olikin varsin massiivinen tehtävä. Keinutuoli on maalattu Uulan kalustemaalilla, johon on sekoitettu Tikkurilan värikartaston banaani-sävy. Tuli oikein kiva.

Ja vaikka mies ensin vastustikin keinutulin kotiutumista, on hän tyytyväisenä siinä jo istunut lukemassa.

Kattovalaisin puuttuu vielä peräkammarin puolelta. Sellaisen olen aikeissa tehdä itse ennen syksyä. Kesän ajaksi riittää lattiavalaisin sohvan takana ja onhan katossa kolme pientä kiinteää lediä jos nyt ihan kamalan pimeää tulee.







Sohvaa vastapäätä oleva seinä on täynnä kaappeja. Rivissä on askartelukaappi, televisiokaappi, askartelukaapin laajennusosa ja vanha pulpetti. Ehkä oma silmä on tässä viime vuosien ahtaassa asumisen aikana tottunut liikaan tavaraan, joten tämäkään rivistö ei näytä liialta tai ahtaalta.

Televisiokaapissa on myös pleikka ja soittimet sekä vahvistin, joten huone on aika tiiviissä lasten käytössä ja kivaa on nyt se, että saavat olla rauhassa tuolla peräkammarissa, eikä kukaan kulje häiritsevästi koko ajan ohi.

Vaaleanpunainen iso kaappi on täynnä askartelutarvikkeita kamalassa sekamelskassa. Kaappi pitää siivota ja laajennusosaksi sille on tulossa vasemmalla oleva pieni valkoinen kaappi. Kaapin päällä oleva arkku on täynnä lankaa.

Ikkunan eteen laitettiin siihen pikkuisen liian korkea perintövitriini, mutta halusin sen nyt ainakin toistaiseksi tuohon. Sen päälle mahtuu monta huonekasvia hyvään valoisaan paikkaan ikkunalle.






Nyt on uuteen järjestykseen totuteltu jo muutaman viikon ajan ja kyllä tykätään kaikki ihan hurjasti. Tilaa on ja toiminnot sijoitettu järkevästi. Pieniä huonekalujen vaihtoja pystyy hyvin tekemään ja varmaan teenkin, mutta isot linjat on kunnossa ja se on kiva se.

Opesukat

Osallistuin maaliskuussa Eukalyptussukka-KALiin, jossa neulottiin vapaasti omaan tahtiin maaliskuun ajan sukkia. Sain sukat jo maaliskuussa valmiiksi, kuten pitikin. Ne menivät lapsen eskariopettajalle muistamiseksi kesäkuun alussa ja jo nyt ne pääsevät blogiin asti.

Kerrankin sain lahjasukat tehtyä ajoissa, jo pari kuukautta ennen eräpäivää. Näin harvinaista herkkua tuskin on luvassa lähivuosina.

Sukat on neulottu puikoilla, jonka numeroa en muista, saattoi olla 3,5,  mutta langan muistan ja se oli kaksinkertainen Fabel. Ihana pehmeä lanka neuloa. Onnistuneet sukat, jotka ihan mielellään kehtasi antaa lahjaksi.

Sukkien lisäksi ope sai suklaamintun, johon lapsi oli askarrellut nimikyltin kesätoivotuksen kanssa. Toivottavasti oli saajalleen mieleinen.

Puutarhakierros

Pitkän tauon jälkeen aloittelen taas puutarhapuuhia. Pientä kitkemistä ja siistimistä. Vähän olisi mullan kärräämistä myös ja istuttamista. Sekä kasvihuoneen siivoaminen ja nurmikkoa pitää kylvää pariin kohtaan. Aloittelen kuitenkin ensin kevyesti pihakierroksella ja kuvaamisella. Sitten etsin kitkemistyökalun sekä lapion ja alan tositoimiin.

Lapio löytyikin helposti.



Salaattiviljelmä usean vuoden tauon jälkeen on ainakin toistaiseksi pysynyt kotilovapaana.



Muutama Angelique-tulppaani jaksaa vuodesta toiseen kukkia. Luulin, että nämä eivät ole kuin yhden kevään ihme, mutta ovat jaksaneet tuossa täysvarjossa kukkia jo yli kymmenen vuotta.



Lumipalloheisi on yhden välivuoden jälkeen taas runsasnuppuinen. Tei eihän nämä kai enää mitään nuppuja ole vaan vihreitä kukka-alkuja. Vai mikä se oikea nimitys on?



Kasvimaalla ilahduttaa viime kesäiset kesäkukkaorvokkien siementaimet.



Yllätys. En muistanut ollenkaan, että olen tälläisen kaunokaisen istuttanut. Enkä vieläkään saa muistiin, mistä ja miten ja miksi se tuossa on, mutta antaa olla. Toivotaan pitkää ikää.



Toissa kevään taimitorilöytö eli vaaleanpunakukkainen rönsyakankaali on levinnyt ihastuttavaksi matoksi.



Pari vuorokautta kestänyt sade täytti ilahduttavasti kaikki astiat vedellä. Kissat pääsevät taas juomaan ulkona.



Kerrotut arovuokot ovat nyt täysin kukassa. Kauniita.



Vaan ei tämä yksinkertainen arovuokko minusta jää kauneuskilpailussa lainkaan huonommaksi.



Juuri nyt on kovin vihreää. Nurmikkokin kaipaisi leikkausta. Onneksi on lemmikit tuomassa väriä.



Pioneissa on paljon nuppuja ja ötököitä.



Vain muutaman vuoden ikäinen kuolanpionin siementaimi kukkii peräti kahden kukan voimalla tänä vuonna.



Pionit ja kurjenpolvet ovat yksiä suosikkikukistani. Aika monen muun lisäksi.



Pihlajat ovat tänä vuonna täynnä kukkia. Kauniita, mutta karsean hajuisia.