tiistai 30. toukokuuta 2017

Käsityöpussi

Ompelin taas uuden käsityöpussin kesken olevalle neuleelle. Pusseja on ollut kolme ja kesken olevia neuleita on enemmän, joten on kiva, että useammalle löytyy oma. Ettei aina tarvitse tyhjentää sitä yhtä ja vaihtaa sisältöä, jos haluaakin jonkun muun kesken olevan mukaan.



Tässä on vähän jonkinlaista suuntaa antavaa ohjetta. Olen aikaisemminkin todennut, että ohjeiden kirjoittaminen ei ole minun laji, joten jos innostut vastaavanlaista tekemään ja ohjeessa on jotain outoa, kysy rohkeasti. Neuvon mielelläni.

Ensin kankaasta leikataan viisi samankokoista palaa. Tässä pussissa palat ovat kooltaan 20 x 20 cm. Olen tehnyt pusseja, joiden koko on välillä 10 x 10 - 30 x 30. Pussin hihnapalat ovat kokoa 11 x 35 ja 11 x 20. Suunnilleen.

Vuorikankaasta (joka toki voi olla samaa kangasta kuin päällinenkin, itse tykkään tehdä toisella värillä sisäosan) leikataan samat 5 kpl 20 x 20 paloja. 



Silitä hihnapalat ja ompele.



Ompele neljä pussin palaa sivuista yhteen. Sen jälkeen ompele pohja kiinni. Tee samoin vuorikappaleille. Tarvittaessa käytä nuppineuloja tai harsi. Aseta valmistuneet kuution muotoiset palat sisäkkäin nurjat puolet vastakkain.





Käännä yläreunasta vuorikankaan ja päälliskankaan reunat nurjalle puolelle, silitä ja kiinnitä kappaleet toisiinsa nuppineuloilla. Aseta hihnat vastakkaisille puolille päälliskankaan ja vuorikankaan väliin. Ompele reuna.



Niille sivuille, johon ei tule hihnoja, voit tehdä haluamasi kiinnityksen. Tai olla tekemättä. Esim. toiselle puolelle voi tehdä napinreiän ja vastakkaiselle puolelle ommella sisäpuolelle napin. Tässä käytän kiinnityksenä ystävältä saatua virkattua kukkaa, joka on kiinnitetty hakaneulaan.



Laita keskeneräinen neule pussiin, pujota isompi hihna pienemmän läpi ja ota pussi matkaan mukaan.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Raparperipiirakka

Raparperipiirakka

Muruseos
8 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g sulatettua voita

Pohjaan
2/3 muruseosta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte
2 prk maitorahkaa
1 prk vaniljalla maustettua maitorahkaa
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 tl vanilliinisokeria

1 l raparperia paloiksi pilkottuna

Sekoita muruseoksen kuivat aineet, lisää sulatettu voi. Sekoita piimä ja muna. Lisää piimä-munaseokseen 2/3 muruseoksesta. Levitä taikina pellille. Laita päälle raparperit. Sekoita täytteen aineet ja kaada raparperien päälle. Ripottele päälle loppu muruseos.
Paista 175 asteessa 45 minuuttia.
Nauti vaniljakastikkeen kanssa.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Neulekuvahaasteen kuvia


Edit. Apua! Tänne tuli kamalan isot välit, koettakaa kestää. Muokkaan nätimmäksi kun menen isommalle koneelle.
--------------------
Ja nyt kun oon käynyt isolla koneella, täähän oli ihan sekaisin koko postaus. Järkyttävän näköistä. En kyllä enää koskaan tee mitään kännykällä.

Eväät.
Retkeiltiin äitienpäivänä Suomenlinnaan. Eväät ja neule oli mukana, mutta evästauolla keskityin syömiseen. Neuloin ainoastaan automatkoilla.




















Apuväline.
Kaikista mahdollisista neulomista helpottavista apuvälineistä eniten käytössä on sakset. Toki apuvälinepussista löytyy vaikka mitä pientä apulaista. Muutaman kerran messuilla tai lankakaupassa olen kuullut joidenkin naisten ylimielisesti naurahtelevan apuvälinetelineen luona. Mutta kyllä moni neulomisen pikku juttu on helpomoaa kun on kunnon välineet. Suosittelen kokeilemaan.




















Näin neulon.
Melkein joka aamu aamukahvipöydässä tai vähintäänkin heti sen jälkeen tai illalla telkkaa katsellessa. Näin useimmiten. Ja lisäksi lukuisissa muissa eri tilanteissa.




















Neulepinta.
Minulla on kovin epätasainen neulekäsiala. Löysä ja ruma. Johtuen varmaan aika pitkälti kömpelöistä ja tunnottomista sormista sekä olemattomasta oikean käden puristusvoimasta. Onneksi pesu tasoittaa epätasaisuudet.




















Lankavarasto.
Kuvasin sen lankavaraston, joka lähti mukaani Türin retkelle. Eli raitasukkalangat.




















Kahvi ja neule.
Aamukahvi ja kesäsukka.




















Virkkaus.
Puhelimelle valmistui virkaten kesämekko puuvillalangasta.





















Lankavaraston helmi.
Ajattelin, että tämä on neulekuvahaasteen vaikein, koska lankavarastossa on vain tavallista lankaa eikä yhtään mitään erityisen hienoa. Mutta ehkä se helmi on tämä hyvin marinoitunut noin kymmenen vuotta sitten ostettu sukkalanka, jota en meinaa millään raaskia neuloa, kun pelkään epäonnistuvani ja pilaavani nätin langan.




















Knitting in public.
Tätä tapahtuu sen verran usein, että ei ollut edes sattumaa, että julkineuloin just haastepäivänä. Tässä lasten kanssa Launeen perhepuistossa, jossa minulla oli toki toisenkin harrastuksen puuhaa, ettei tarvinut koko ajan paikallaan jököttää.



















Kirja.
Neulekirjoja ei mitään isoa varastoa ole kertynyt, muutama kyllä. Tärkein neulekirja on kuitenkin neulevihkoni, jonne muistaessani kirjaan meneillään olevien neulomusten tietoja. Näidenkin sukkien kohdalla lankamerkkiä tähdellisempi tieto olisi ollut tarkempi aloituksen kuvaus. Aloitin toisen sukan ehkä samalla tavalla kuin ensimmäisen, ei se ainakaan kovin erilaiselta näytä.




















Inhokkiväri.
Tämä oli kuitenkin se vaikein kuvattava, koska sellaista ei oikeastaan ole. Kaikki värit käyvät johonkin. Musta on neuleinhokkiväri tavallaan, koska se on niin hankala neulottava. Beigeä väriä ei lankavarastosta löytynyt yhtään kerää. Ehkä se inhokki on sitten beige.




















Kynsilakka.
Lakattujen kynsien kuivumista odotellessa.



torstai 25. toukokuuta 2017

Pihamökki kesäkuntoon

Tänään vihdoinkin sain siivottua pihamökin kesää varten. Aikaisempina vuosina mökki on laitettu ja siivottu jo huhtikuussa ja jopa huhtikuun alkupuolella. Tänä vuonna tuntuu myöhäisen kevään mukana tullut itsellekin laiskuus näissä pihapuuhissa. Myöhäisen siivousajankohdan lisäksi oikaisin ikkunoiden pesussa ja pesin ne vain sisäpuolelta. Ehkä vielä myöhemmin kesällä pesen ulkopinnat, saa nähdä riittääkö intoa.

Uudet aurinkokennovalot pitäää ikkunaan vielä ostaa, mutta muuten mökki on valmiina päiväkahveille, välipalalle ja päiväunille. Ja tänään korkataan grillauskausikin käyntiin uuden pallogrillin avustuksella.








lauantai 20. toukokuuta 2017

Türi Lillelaat

Jo viidennen kerran kirjoitan saman otsikon. Türin kukkamarkkinoilla vietin tänäkin vuonna yhden aurinkoisen päivän. Vielä en ole türilaista vesisadetta kohdannut, hellettä kyllä monta kertaa.

Ystävän autolla ystävän kanssa olin jälleen matkalla. Ostoslistalta taisin saada kaiken hankituksi ja vähän jotain ylimääräistäkin. Ostoslista oli kyllä hyvin suuntaa antava, kuten vaikka kolme perennaa omppupuun alle.

Saatiin auto lähelle porttia parkkiin ja oli kivan lyhyt matka viedä sinne välillä ostoksia.

Oli mukava puutarharetki ikioman puutarhaystävän kanssa. Jos kiinnostaa Türin tunnelmat enemmän, voit lukea niitä vanhoista päivityksistä  täältätäältä ja täältä. Viimeisestä linkistä löytyy linkki ihka ensimmäiseen Türin retkeen. Ystävän retkikertomusta voi lukea täältä.

Nyt on jo kiire istuttamaan ostoksia: tarhakellukkaa, vuokkoängelmää, jaloangervoja, siperiankurjenmiekkaa, akileijaa, kevätkurjenmiekkoja ja mitähän kaikkea muuta niistä kasseista löytyy.







sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Retki Suomenlinnaan





Viime vuonna aloitettiin uusi äitienpäiväperinne eli retki jonnekin muualle kuin hautausmaalle. Viime vuonna käytiin Myllykoskella, tänä vuonna lähdettiin Suomenlinnaan. Ollaan pitkään puhuttu sinne menemisestä - siis jo useamman vuoden. Nyt lisähoukuttimena oli myös se, että Suomenlinna on Suomen paras paikka Pokemonjahtiin. Koska meillä on kolme aktiivipelaajaa, joista kaksi pelaa melkein veren maku suussa, retkipäivää odotettiin ihan hurjasti. Pokemonit eivät pettäneet, paikka oli upea, aurinko paistoi, eväät maistuivat. 

Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen ihanista, suloisista ja kilteistä lapsistani. On ihanaa, kun meillä on yhteinen harrastus, josta ollaan kaikki enemmän tai vähemmän innostuneita.

Ps. Snorlax on edelleen saamatta, vaikka monta muuta uutta pokemonia kiinni saatiinkin.

 
 


 



lauantai 13. toukokuuta 2017

Neulekuvahaasteen kuvia

Lempiväri. Tykkään tosi monista väreistä ja lempiväriä vaihtelee suunnilleen päivittäin. Keltainen, pinkki, vaaleanpunainen, vihreä, turkoosi, oranssi - siinä ne tärkeimmät. Ehkä se on kuitenkin tuo keltainen, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun joku kysyy lempiväriä. Tai vaaleanpunainen. Tähän laitoin kuitenkin tuon keltaisen. Tässä on valmistumassa kännykälle kesävaate. Illalla aloitettu ja liian isoksi todettu ja purettu. Aamulla aloitettu ja sopivan kokoiseksi mitattu ja lopulta valmiiksi asti virkattu.



Suunnitelma. Näitä sukkia olen suunnitellut neulovani jo viime syksystä asti. Ohje on, langat on, puikot on. Kohta aloitetaan.



Neuleseura. Yleensä ja useimmiten neuleseura on mies ja lapset kotona. Meidän kolme partiolaista. Kuvassa neulon Särkänniemessä partiolaisten retkipäivänä, joten neuleseurana oli muutama tuhat muutakin partiolaista.



Lahja. Sain mummolta lahjaksi hänen viimeiseksi neulomansa sukat, johon laittoi viimeiset jämälankansa. Rumimmat sukat ikinä. Mutta rakkaat ja kestävät. Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen ei kukaan ole minulle sukkia tehnyt. Koska 'sähän teet ite'. Vinkiksi: mikään ei olisi niin mieleinen lahja kuin villasukat. Ps. Kolmekasit olisi sopivat.

Paitsiettä sainhan pari vuotta noitten jälkeen työkaverilta itse tehdyt sukat lahjaksi. Ne on vaan vähän turhan napakat ja ovatkin tällä hetkellä lapsella käytössä.

 

Lempihetki. Aamulla auringon paistaessa keittiöön. Jos vain sormet eivät ole liian jäykät, niin aamupuikolliset aamukahvilla auringossa on ihan lempparia.

 

Keskeneräinen. Nämä ihanasta langasta ihanan väriset sukat eivät vain etene. Liian tavallista, että mielenkiinto säilyisi. Arvioitu valmistumisvuosi 2021. 

 

Neulenurkka. Oma kulma sohvalla. Uudenkarhea tehokas valo, langoille ynnä muulle tarpeelliselle säilytyspaikaksi oma sohvapöytä, pöydällä rasia ja kulhot keskeneräisille. Tässä neulon useimmiten telkkaa katsellessa. 

 

Hurahdus. Yleensäkin langat. Tai niiden hamstraaminen. Liika on liikaa. Jo tällä määrällä mitä omistan, neuloisin loppuelämäni ja vielä jäisi lapsillekin lankoja. Silti sitä pitää ostaa aina lisää. En ymmärrä miksi. Tai ehkä sittenkin taidan ymmärtää.

 

Epäonnistunut. Nämä polvisukat eivät vain päässeet käyttöön. Tai on ne kerran pesty, mutta kun ne menivät niin pieleen kuin vain voi mennä, niin nyt ne on otettu sukkakopasta ja aloitettu purkaminen. Lanka on kuitenkin kiva, vaikka hailakkaa onkin. Ensin puran, sitten kastelen ja sitten taas puikoille. Säärystimet tai sukat. Katsotaan nyt. 

 

Behind the scenes. Joskus se kuvaaminen on hiukan hankalaa.