maanantai 30. tammikuuta 2017

Puutarha tammikuun lopussa

Kiertelin tänään puutarhassa pitkästä aikaa katsastamassa, onko tullut puputuhoja. Ei niin minkäänlaisia, ei edes pupujen jälkiä näkynyt. Taitaa olla niin vähäluminen talvi, ettei niiden tarvitse etsiä pihoilta ruokaa.

Tosi säälittävän vähän sitä lunta olikin. Vaikka tänä talvena ollaan jo päästy luistelemaan useaan kertaan, kuten myös hiihtämään ja mäkeä laskemaan, edelleenkin odotan sitä, että talvi alkaisi. Jos talvet olisivat olleet tällaisia, kun lapsien kanssa oli pakko olla pihalla, olisin kuollut tylsyyteen. Lumitöitä ei ole tänä talvena vielä montaa kertaa päässyt tekemään. Toisaalta on ollut paljon muuta ulkoiluohjelmaa, mutta silti kaipaisin tuota lunta hiukan enemmän.

Talvisen näköistä pihalla sentään on, vaikkei lunta ole kuin ohut kerros. Toivottavasti riittävän suojaava.

Siemenpusseja ostin vinon pinon yhtenä päivänä ja ne ajattelin huomenna laittaa multaan. En siis tietenkään noita kaikkia, mutta jotain jo nyt kylvettävää siellä on. Saa sitten keväällä kauhistella honteloita venähtäneitä taimia. Eli vaikka tässä kaipailenkin oikeaa talvea ja lunta, ajatukset ovat toisaalta jo siellä keväässä. Varmaan kylvöpuuhien jälkeen vieläkin enemmän.




 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Ystävänpäiväsukat ja lankalaatikko

Kuten jo aiemmin kirjoitin, lähdin mukaan yhteisneulomaan ystävänpäiväsukkia. Sukista on Facebook-ryhmä Ystävänpäiväsukat KAL, jossa julkaistaan joka päivä pätkä sukkien ohjetta välillä 20.1. - olikohan se 10.2. Ryhmässä on vajaa 10 000 jäsentä, tietenkään kaikki eivät sukkia neulo, mutta aika moni kuitenkin. Sen voi huomata jo siitä, että langanohjaimet ovat loppuneet monessa paikassa, samoin Alkon myyjät tietävät, että pullokasseja ostetaan langoille.



Sukat ovat tällä hetkellä melkein ajan tasalla, ovat olleet ekaa viikonloppua lukuun ottamatta koko ajan. Tai no yhden kuvion jätin väliin ja sävelsin omiani, jotka seuraavana päivänä purin ja tein kiltisti ohjeen mukaan. Tietty pienin muutoksin.

Olen näiden sukkien neulomisen aikana hankkinut pari uutta lisävarustetta. Ensiksi langanohjaimen, jonka avulla tuo kirjoneuleen neulominen sujuu yhtä nopeasti kuin pelkän yksivärisen. Yli 15 vuotta sitten neuloin pelkästään kirjoneuleita, sen jälkeen en ole niitä tehnyt. Silloin ei tuollaisesta langanohjaimesta ollut minkäänlaista tietoakaan ja täytyy sanoa, että ainakin minulla se nopeuttaa hurjasti tuota touhua.  Aluksi tein itselleni ohjaimen sormuksesta pillinpätkien ja teipin avulla. Sekin toimi, mutta ostin kuitenkin oikean ohjaimen, joka on varmaan kestävämpi kuin repsottavat pillit. Samalla langanohjaimenostokerralla ostoskoriin tarttui myös lankaa ja puikot. Se siitä päätöksestä olla ostamatta lisää lankaa.

Nuo puikotkin ovat ihan uutta mallia: Prymin ergonomiset pyöreäpäiset. Pakko päästä testaamaan niitä pian. Pitää varmaan tänään aloitella lapasia tai sukkia. 




Toinen uusi varuste on pitkään etsinnässä ollut leipälaatikko. Pari kertaa olen nettikirpparilla tuohon malliin törmännyt, mutta aina ne ovat menneet sivu suun. Tällä kertaa sain ostettua ja vielä kivan värisenkin. Tätä olen etsinyt just lankalaatikoksi. Ja nyt näiden sukkien ja monen lankakerän kanssa tämä on tosi kätevä säilytin. Siis sellaista rumaa Alkon kassiahan ei meille tule.



Tämän päivän helpot kuviot on jo tehty. Onneksi on noita keskeneräisiä, mistä voi illalla jatkaa. Pipo ja lapaset nyt ekana jonossa. Sitten pitää vielä aloittaa huivia tuosta tuoreesta langasta. Mutta tässä välillä käydään synttärikahvilla.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Pokemonsynttärit

Viime viikonloppuna juhlittiin eskarilaisen seiskavuotissynttäreitä. Lauantaina tuvassa heilui 15 lasta ja sunnuntaina sukulaisia ja ystäviä.

Tyttö halusi pokepallokakun ja siitä sitten muotoutui koko synttärien teema. Hiukan askarreltiin jotain etukäteen, aika paljon jäi myös tekemättä. Olin suunnitellut lihapullien lipuiksi tulostettuja pokepallokuvia. Unohdin tulostamisen ja pullat syötiin ilman lippuja. Piti käydä ostamassa pokemonkortteja kortinheittokisaan, mutta auto hajosi ja kauppareissut tehtiin kävellen lähikauppaan, jossa ei kortteja ollut. Muutenkin auton hajoaminen toi omat haasteensa synttärien viettoon. Kun ei ole autoa, huomaa, kuinka paljon niitä viime hetken hankintoja olisi pitänyt tehdä. Synttärit kuitenkin vietettiin onnistuneesti ja leivinpaperikin riitti.



Koristeiksi juhliin tehtiin lasten kanssa hamahelmistä pokepalloja. Viikon ajan lapset piirsivät pokemonien kuvia, jotka ovat edelleen seinässä koristeena. Askartelin myös hamahelmistä synttärisankarin lempparipokemonin - Bulbasaurin. Viirinauhan leikkelin värikkäistä pahveista. Ne jätin ilman Pokemoneja, että niitä voidaan käyttää toistekin synttäreillä.






Kaverisynttäreillä oli perinteisesti kaikenlaista ohjelmaa. Ensimmäisenä aarteenetsintää. Aarteeksi olin askarrellut pahvisia kortteja, joissa oli kuvina tietysti Pokemoneja. Kaikille aarteenetsijöille oli pieni makea palkinto, nopein sai hamahelmistä tehdyn pokepallon.

Perinteinen kortinheittokisa järjestettiin myös sekä silmät kiinni yhdellä jalalla seisominen. Ja halukkaat saivat askarrella ikkunapokemonit. Eli auringonkerääjät ikkunaan - pokepallon muotoiset tietysti.

Tänä vuonna rajoitin hiukan herkkujen määrää, koska - no, lapset ottavat aina kaikkea mitä on, mutta eivät jaksa syödä ja kamalan paljon menee roskiin. Nyt kun oli tarjottavaa vähemmän, ei tarvinnut heittää pois. Kakkukin meni kokonaan. Paukkumaissia ja sipsejä varten olin ostanut pahviset rasiat, joihin jokainen sai laittaa niin paljon kuin halusi. Se tuntui olevan aika kiva juttu, kuten myös pienet limupullot. Ja perinteinen synttäritarjoiluhitti, jota lapset joka vuosi pyytävät eli lihapullat, hupeni lasten juhlissa niin vähiin, että sunnuntaiksi täytyi tehdä lisää.






 

Pokepallokakku valmistui myös sunnuntain juhliin. Tykkään kovasti tehdä kakun pallomuotoon. Koska teen sen kulhoon, siitä tulee tasainen ja helposti päällystettävä, eikä tarvitse säätää epätasaisten reunojen kanssa. Täytyy sanoa, että ikinä ei kai ole kakku ole ollut näin helppo koristella kuin tämä. Ei haittaa, vaikka vastaavaa pyydettäisiin ensi vuonnakin.

Toinen synttärien teemaan liittyvä tarjoilu oli voileipäkakku, jonka päälle tein paprikasta Pikachun. Hyvin kelpasi sekin.

Kivat oli synttärit. Synttärisankarin mielestä parasta oli kakku ja askartelu ja leikkiminen. Lahjoista eniten tykkäsi yksisarvisesta, petseistä ja värityskirjasta sekä kynistä. Vaikka kuulemma kaikki lahjat olivat ihania.












torstai 19. tammikuuta 2017

Neulevihko

Neulevihko - tuiki tärkeä pieni esine, jonne kirjaan tietoja neuleista, joita haluan tehdä, keskeneräisistä neuleista, langankulutuksista tai ihan mitä vaan muuta neulomiseen tai virkkaamiseen liittyvää.

Langan nimen, koska heitän vyötteet aina heti paperinkeräykseen kun otan langan käyttöön. Puikon tai koukun numeron, sillä joskus voi just samoja puikkoja joutua lainaamaan muuhun työhön eikä sitten enää muista millä sitä neuletta tai virkkausta tuli tehtyä. Ja vielä ohjeenkin linkin tai lehden numeron, koska nekin saattavat pitkään kesken olevissa kadota. Tai jos teen oman ohjeen mukaan, kirjaan luotujen silmukoiden määrät tai muuta tietoa, mitä saattaa neuleen edetessä tarvita.

Jatkuvasti tulee vastaan joku kiva ohje, jota haluaisi kokeilla. Erityisen kivat ohjeet tulostan, hankin, ostan ja  kirjoitan muistiin neulevihkooni, että tämä seuraavaksi. To do -lista vihkossa onkin se kaikkein pisin. Joskus viivailen yli sieltä sellaisia, joita en varmaan koskaan ehkä aloitakaan. Tai olen unohtanut, että mikähän tämä nyt olikaan.

Tärkeä vihko, jonka häviäminen olisi maailmanluokan onnettomuus.



Tällä hetkellä puikoilla on lapaset, jotka valmistuvat luultavasti tällä viikolla. Pääsen viivaamaan vihkosta yli keskeneräisten kohdalta pitsilapaset ja lisäämään langankulutuksen sille kuuluvalle kohdalle. Näiden lapasten kohdalla täytyy sen verran sanoa, että vihkosta on apua silloin, kun sinne muistaa merkitä oikeat tiedot ja etenkin päivittää, jos joku oleellinen tieto, vaikka puikkojen koko, on vaihtunut. Näiden kanssa kävi pieni moka juuri sen takia, kun olin unohtanut. Siitä sitten lisää, kunhan saan nämä ensin valmiiksi. Näitä ongelmiahan ei ole niillä, jotka aloittavat työn ja lopettavat sen hetikohta, viimeistään kuukauden sisällä. Minulla saattaa valmistua lapanen illassa - ja toinen pari sille vuoden päästä. Siinä ajassa ehtii kyllä hyvin unohtamaan kaiken oleellisen tiedon.



Tehtävien listalta otan seuraavaksi puikoille lasten pipot. Teen näitä yhtäaikaa, koska on kiva antaa kummallekin yhtäaikaa valmiit myssyt. Näistä tulee helpot telkkarineuleet.



Perjantaina alkaa Ystävänpäiväsukat 2017 KAL, josta en ole vielä kirjannut vihkooni mitään tietoja. Olen ilmoittautunut tähän, vaikka edelliset KAL-sukat ovat vielä kesken. Ja jotka kyllä todennäköisesti puran, motivaatio niiden valmiiksi saamiseen on miinuksen puolella.

Langat sukkiin on valittu, vaikka tässä vielä tuli viime hetken ajatus ottaa siihen pari muutakin väriä lisää. Ensi viikolla olen jo paljon viisaampi siitä, että teenkö sukat kolmella värillä vai tuleeko siihen vielä musta hevonen mukaan.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Meidän uusi makuuhuone

Vuosi sitten kirjoittelin tänne, että makuuhuone on kohta valmis. Ja jo nyt päästiin siirtämään sänky sinne. Tosin valmis se ei ole, mutta vihdoinkin sain tyhjennettyä sen romuista ja tapetoitua eli voitiin siirtyä sinne nukkumaan.

Laajennusosan toinen huonehan on ollut vajaa kaksi vuotta jo käytössä, väliaikasena makuuhuoneena. Nyt saatiin sänky siirrettyä oikealle paikalleen ja levitettyä tuvan puolen huonekaluja enemmän. Tuntuu kivalta kun on yksi huone lisää käytössä. Muussakin käytössä kuin pahvivarastona, kirpputoritavaravarastona ja lasten leikeissä.

Tosin ainoa huonekalu, joka on sillä lopullisella paikallaan jo nyt, on se sänky. Kaikki muut vaihtavat vielä paikkaansa kunhan saadaan muuttotarkastus pois alta ja listat makkariin sekä tuvan vanhalle puolelle. Listoittaminen on jo aloitettu eli hyvältä näyttää.

Meiltähän menee laajennuksen osalta kesällä rakennuslupa vanhaksi, joten nyt onkin loppukirin paikka. Toisaalta pitkään jatkuneen toimettomuuden ja remonttikyllästymisen jälkeen, on taas kovaa intoa ja motivaatiota saada tämä viimeinkin tehtyä loppuun.



Tapetiksi makuuhuoneen seinään tuli Boråstapeterin Boheme tapettia. Tapetti on ostettu - olisiko siitä jo peräti neljä vuotta sitten. Edelleen pidän siitä ja olen tyytyväinen valintaan. Tosin Tapettitalolla on yksi ruusukuvioinen tapetti, jota haluaisin jonnekin meille ja se olisi myös ollut makuuhuoneeseen sopiva. Toisaalta Boråstapeterin tapetit ovat hyvin helppoja tapetoitavia toisin kun Tapettitalon. Seuraavassa tapetinvaihdossa sitä kuitenkin varmaan johonkin huoneeseen on tulossa.



Tässä vielä tapetoiminen kesken. Tuo pahvinen tapetointipöytä on ostettu meille yli 15 vuotta sitten ja sen päällä olen kaikki tapetit liisteröinyt. Ei se enää ihan priimakuntoinen ole, pitää teipata nuo jalat kiinni, ettei se nitkahda, mutta hyvin se vielä asiansa hoitaa. Eikä sitä pois heitetty vieläkään.

Oikealla näkyy vaatehuoneen ovi. Vaatehuoneesta puuttuvat vielä kaikki hyllyt ja tangot. Siellä on ainoastaan ikealainen pyörällinen vaaterekki ja vaatepinoja lattialla. Vaatteiden säilytys taitaakin olla meillä tällä hetkellä se kaikkein sekavin asia. Paitsi eskarilaisella, jolla on jo oma vaatekomero siistissä kunnossa.



Vaatehuoneen oven vieressä on vessan ovi. Tai oviaukko, ovi ei vielä ole paikoillaan. Kuten ei myöskään makuuhuoneen ovi. Edelleen täällä joutuu säilyttämään tavaroita pahvilaatikoissa.



Mutta sänky on paikoillaan ja rullaverho laitettu ikkunaan. Hyvin tuolla on jo nukuttu kaksi yötä. Ja Almakin osasi jo viime yönä tulla oikealle paikalleen.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Juhliin valmistautumista

Tällä viikolla Tyyne täytti seitsemän. Siitä ei sen enempää, kova paikka äidille. Tyttö itse odotti kovasti sitä seitsemää vuotta. Kun ei ole enää kuusi. Vaan SEITSEMÄN.



Synttärilahja käytiin jo aikaisemmin hankkimassa eli Tyyne sai haluamansa reiät korviin. Toki pieni paketti oli varsinaiselle synttäriaamullekin varattuna. Kun mentiin laulamaan onnittelulaulut ja lausumaan onnittelulorut.

Juhlapäivä sujui normiarkipäivän merkeissä. Eskari, eskarimatkat kävellen ja pulkkaillen, välipalaksi juhlan kunniaksi mustikkamuffinssia, leikkimistä ja askartelua. Sellainen se oli, seitsemänvuotiaan juhlapäivä.



Seuraavaksi odotellaan niitä varsinaisia juhlia. Niihin on jo valmistautuminen aloitettu. Kaverisynttäreille tehty ja annettu kutsut. Ohjelma suunniteltu. Kakku suunniteltu. Osa koristeista valmistettu. Kuten vaikka huopapallonauha.

Valmiita huopapalloja pujottelin neulan kanssa lankaan. Helppoa ja kaunista. Ja kissasta kiinnostavaa.


torstai 12. tammikuuta 2017

Uudet suosikkisukat

Vasta marraskuussa valmistui edelliset suosikkisukat - räsymattosukat - ja nyt puikoilta putosi taas sellaiset sukat, jotka voisivat tämän suosikkitittelin napata.  Vaikea päättää, ehkä ykkössija jaetaan.





Pitsineulesukat

Lanka: Austermann Step 6 sukkalanka, joka sisältää Aloeveraa ja Jojobaa.

Puikot no 3,5.

Ohje: Novitan sukkalehti.

Kulutus 80g.

Ihana lanka neuloa, pitää saada vastaavaa lisää. Aloitin ensin neulomaan tällä ja mustalla novitalaisella raitasukkia, mutta lankojen ero oli niin suuri, että oli pakko purkaa se aloitus. Samaa paksuutta ne olivat, mutta tuntu kuin eri planeetalta. Novitalainen niin karheaa ja kovaa nitkuttelulankaa, tämä ihanan pehmeää ja sujuvaa.

Mallissa oli hauska ja erikoinen kukkakuvio sukan varren alussa ja lopussa. Aikaa vievä, mutta niin kaunis. Varren pitsineule jatkui kivasti kantalappuun asti ja pari raitaa sukkaosaankin.

Langan raitoja en edes yrittänyt mitenkään kohdistaa, koska en tykkää kohdistetuista. Tosin näissä raidat ihan vahingossa osuivat melkein kohdakkain.

Ihanan pehmeät sukat kauniilla kuviolla ja mieleisellä värillä. Tykkään kovasti.

Nyt on enää yksi keskeneräinen saatava valmiiksi ja sitten voin aloitella jotain uutta. Pipoa ehkä eniten nyt kiinnostaisi neuloa.