Kuistin syysasu

Siivosin kuistilta kesäkukat ja lehdettömät tomaatit pois jo aikoja sitten. Taisi olla peräti elokuun puolella. Kuistilta puuttuu edelleen kaiteet ja ikkuna- sekä ovismyygit, mutta ajattelin kuitenkin laittaa vähän syksyn ilmettä, vaikka nuo tuosta joutuukin varmaan vielä sivuun siirtämään. Puiset pihakalusteet on myös siirretty varastoon ja pienemmät metalliset tuotiin tilalle. Ne kun voivat olla siinä koko talven.

Ostin muutaman callunan ja niiden lisäksi siirsin kaikki kolme kurpitsaa kuistille. Ostin keväällä halloweenkurpitsan siemeniä. Harmittelin koko kesän, että kurpitsat ovat vihreitä, mutta ihan yhtäkkiä ne muutuivatkin keltaisiksi. Eivät ne nyt koolla ole pilattuja eivätkä etenkään ole pyöreitä, mutta väri on sentään se oikea kurpitsankeltainen.

Eräänä iltana sain ilahduttavan puhelun (vai oliko se viesti) ystävältä. Hänellä oli useita ylimääräisiä jättikokoisia kurpitsoita, jotka sain meille kotiintoimituksella. Voi että olen iloinen. Nyt on kurpitsoita koristeena ja ainakin noihin isoihin teen kaiverrukset. Eikä tarvitse mennä ostamaan niitä pieniä ja kalliita koristekurpitsoita.

Pari pelargonia on vielä kuistilla odottamassa sisälle pääsyä. Nyt en tiedä talvetanko ne autotallissa vai uskaltaisinko ottaa sisälle. Sisällä taitaa kuitenkin olla sen verran lämmin, että autotalli lienee sopivampi paikka. Siirretään ennen pakkasia.

Viime vuonna kuistin syysilme oli hiukan toisenlainen. Kurpitsat puuttuvat vielä noista kuvista, mutta suurin ero taitaa kuitenkin olla talon väri. Silloin oli valkoinen, nyt kurpitsankeltainen.

Puutarhan ruskaa

Eilen ihanassa auringonpaisteisessa säässä ei voinut kuin huokailla oman puutarhan ruskavärityksen parissa. Aroniat, mongolianvaahterat, angervot, vaahterat, kiiltotuhkapensaat, pähkinäpensas, orapihlajat, monet perennat, villiviini, pilvikirsikat ja mitä kaikkea. Keltaista, oranssia, punaista. Ja tämä kaikki tapahtunut ihan parissa päivässä. Tänään ei aurinko juuri paistanut ja nyt illalla sataa jo kunnolla. Toivottavasti aurinkoisia päiviä on vielä tulossa, että väriloistosta pääsee nauttimaan ihan siellä puutarhassa.



Katsura.



Hostat on jotenkin tosi kivan näköisiä, kun ne on keltaisia ja lakastuneita.



Idänorapihlajan kaikki lehdet ovat kaksivärisiä.



Koreanperhosvaahtera.



Mongolianvaahtera, pähkinäpensas ja kiiltotuhkapensas.



Perhoangervo on vielä kellertävä, kohta oranssinpunainen.



Villiviini tuijassa.



Etupihan aroniat ovat vasta värittymässä, takapihan aroniat ovat jo kirkuvan punaiset.



Tiesittekö, että Lahteen on tullut taas Tiimari? Vahingossa huomasin, kun olin kaupungilla. Ei se kuulemma vielä kovin pitkään ole siinä ollut, muutaman viikon. No, sieltä löytyi jo vuosia etsinnässä olleita pihatonttuja. Olen yrittänyt löytää tarpeeksi rumaa tonttua ja nyt onnisti. Ja koska kahdella eurolla sai kaksi, ostin tonttuja myös kaksi.



Kultatyräkki ja kataja.



Talon takana näkyy kaikkein kaunein ruskassa oleva puu eli pilvikirsikka. Siinä hehkuu kaikki mahdolliset ruskan sävyt yhtäaikaa.



Päivänliljojen keltaisia lehtiä, takana koivuangervo.



Syyshortensia.

Imuri

Imuri hajosi. Ensin oli kosketushäiriö. Sitten se ei vaan enää toiminut. Minusta siitä tuli joku kumma ääni ja ihan kuin olisi kipinäkin lentänyt. Tai ainakin sininen sähkö vilahtanut. Tai ehkä se oli vaan oman vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Tai sitten totta.

Kesti se sentään seitsemän vuotta.

No, neljän kissan, kahden lapsen ja yhden astmaatikon kodissa imuri on aika tarpeellinen. Oikeastaan tosi tarpeellinen. Mutta uuden imurin ostaminen kiinnosti just tasan ei yhtään. Mistä niistä tietää, mikä on hyvä. Sellainen omiin vaatimuksiin sopiva. Ei niin kovin äänekäs. Hyvä imuteho. Vähän hiukkaspäästöjä huoneilmaan. Pitkä johto. Edullinen. Energiatehokas. Hyvän näköinen (Siis voiko imuri olla sitä. No voi, edellinenkin oli.) Voi apua.

Kaupassa vertailtiin miten nyt vain osattiin eri imureita ja päädyttiin ostamaan vielä tällä kertaa pölypussia tarvitseva malli. Syystä että meillä yhä käydään ne pussit läpi kaikenmaailman tärkeiden tavaroiden etsimismielessä. Kuten vaikka legojen. Lopussa meillä oli kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Käytiin vielä toisessa kaupassa ja ruokakaupassa kun mietittiin. Ne kaksi olivat periaatteessa ihan samanlaisia, samaa merkkiä. Jotain pientä eroa oli. Kuten vaikka väri. Ja pakkaus. Ja materiaali. Kaupan mies suositteli sitä toista. Se oli kakskymppiä halvempi ja siinä oli digitaalinen näyttö. Me ei otettu sitä.

Me otettiin se toinen. Se kakskymppiä kalliimpi. Siinä ei ole digitaalista näyttöä. Imutehoa löytyy ja äänikin on järkyttävän hiljainen vanhaan verrattuna. Johto on niin pitkä, että ylttyy yhdestä pistorasiasta imuroimaan koko yläkerran. Se on valmistettu suurin ostin kierrätysmuovista. Siinä on huomioitu muitakin ekologisia seikkoja. Ja ennen kaikkea. Siinä oli vihreä johto.

Puutarhapuuhia

Tänään ehdin taas pitkästä aikaa olla vähän pidemmän ajan pihapuuhissa. Istutin vihdoinkin kaikki sipulit, joita ei nyt ihan kamalan paljon edes ollut. 100 kappaletta erilaisia laukkoja ja kaksi kiloa keltaisia tulppaaneita. Tulppaaneita en ole laittanut vuosiin, koska ne pitäisi uudelleenistuttaa vuosittain, että kukinta kestää. Ja minä en siihen viitsi ryhtyä. Nyt ystävä soitti, että Lidlin jo ennestään edulliset sipulit ovat puoleen hintaan ja tulppaanipussi pääsi kokeiluun. Jospa nämä olisi nyt sitten niitä, jotka kukkivat vuodesta toiseen ilman erillistä ylös kaivamista. Tai sitten eivät kuki ensimmäistäkään kukkaa, mutta edullinen kokeilu tästä tulee joka tapauksessa.

Muuta en oikeastaan tehnytkään. Kiertelin ja kaartelin katsastamassa, että jokohan voisin ajaa perennat raivaussahalla alas, mutta ihan ei vielä ole se aika. Konnanyrtit kukkivat hienosti, samoin rantakukat edelleen ja onpa eräs kurjenpolvi aloittanut kukkien kanssa toisen kierroksen. Ja ruskavärit ovat vasta tuloillaan moneen kukkaan.

Tänä vuonna ei lehtikaali tuottaneet satoa. Tuo varma vihannes, jonka kasvatus ei ole ikinä ennen epäonnistunut. Heitin ötököiden syömät kaalit jo heinäkuussa menemään, vain yhdet kovan onnen kaalit säästin. Ja kas. Niihin on nyt ilmestynyt uutta kasvua sen verran, että pikkiriikkinen sato on luvassa. Se on sentään tyhjää parempi.

Toivo auttoi pihajutuissa tekemisen puutteessaan sen verran, että laittoi muutaman sipulin maahan ja korjasi porkkanasadon. Meidän porkkanat kasvoivat tänä vuonna puolikkaassa saavissa ja voi veljet miten hienosti kasvoivat. Jos lehtikaalisato oli huonoin ikinä, niin porkkanasato oli paras ikinä. Niin kauniita ja isoja yksilöitä. Pari oli kietoutunut toisiinsa ja yhdessä oli haarakas pää, mutta muuten oli oikein malliyksilöitä. Vaikka kaikenlaisia muita tuhohyönteisiä oli tänä vuonna reilusti, niin porkkanakemppi jätti ainakin meidän porkkanat väliin. Olen tosi iloinen.



Helmipihlajan lehti. Haaveiden puu, jonka tänä syksynä ostin.



Pionit ruskaväreissä.



Kurjenpolven toinen kukintakierros.



Tänä vuonna laitoin miniauringonkukkaa. Se olikin tosi mini, mutta nätti silti.



Konnanyrtti kukkii myöhään, mutta tykkään sen pystystä ja tukea tarvitsemattomasta kasvutavasta.



Viiruhelpi, syyshortensia ja tunturipoimulehti.



Lehtikaalit.



Porkkanasatoa.

Repovesi

Tehtiin lasten kanssa keväällä lista, mitä kaikkea voitaisi tehdä kesän aikana. Lähinnä kesäloman. Repoveden retki oli yksi listan asioista ja se toteutettiin eilen. Edellisen kerran käytiin Repovedellä miltei tarkalleen neljä vuotta sitten. Tällä kertaa lapset olivat tietenkin neljä vuotta vanhempia ja jaksoivat paremmin. Kierrettiin Kettulenkki ja tällä kertaa ei oikaistu. Kaikki suuremmat kivet kiivettiin ja melkein koko matka piti yrittää kävellä pomppien kivien ja juurien päällä. Tai ehkä paremminkin juosta. Minulla oli tällä kertaa kengissä tukipohjalliset ja jalat eivät kipeytyneet ihan kamalan paljon.

Sää oli kivan aurinkoinen ainakin osan aikaa. Viileämpi kuin olin ajatellut. Kylmä ei kuitenkaan tullut kenellekään. Eväitä oli tällä kertaa runsaasti ja ekaa kertaa ikinä kävi niin, että kaikkea ei retkellä syöty.

Paljon oli ihmisiä liikkeellä aurinkoisena syyspäivänä. Oli mukava retkipäivä. Seuraavaksi voisi retkeillä vaikka oman kunnan metsissä.

 





 

Säärystimet

Meillä on ollut jo jonkin aikaa leggingsien kanssa ongelma. Kun ostaa oikeaa kokoa ja leggarit ovat sopivan pituiset, ne ovat aivan liian löysät. Kun käyttää reilusti pienempää kokoa, ne ovat sellaiset kuin niiden kuuluukin olla eli napakat. Mutta aivan liian lyhyet. Ja tämähän ei siis ole minun ongelma, vaan Tyynen.

Keksin, että säärystimet jalassa saadaan piiloon liian lyhyet housut. Ja etenkin näin syksyllä ja talvella säärystimet on muutenkin kivat lämmittämässä jalkoja.

Säärystimet ovat ihan tavan 2o2n -neulosta. Aloitin jo viime viikolla, mutta valmiina oli vielä toissapäivänä vasta kolme senttiä. Koska oli tylsää neulottavaa. Maanantaina sain toisenkin loistavan idean. Halusin säärystimet valmiiksi keskiviikkoon mennessä, koska silloin on koulukuvaus. Ei eskarin oma kuvaus, vaan koulun, jossa Tyynen oli tarkoitus olla yhteiskuvassa veljensä kanssa. Pelkästään siinä oli oma järjestäminen ja säätäminen.

Oli aika paljon kaikenlaista ohjelmaa maanantaina, enkä oikein ehtinyt neulomaan kuin pari kerrosta. Illallakin uni tuli liian ajoissa. Tiistaina sama juttu, ohjelmaa riitti, mutta ehdin sentään muutaman sentin neuloa iltapäivällä. Illalla tankkasin kahvia, että pysyisin hereillä. Kahvi auttoi. Ei nukuttanut ja sain säärystimet valmiiksi puolen yön kieppeillä. Siitäkin huolimatta, että koristekukkia piti tehdä muutamat erilaiset ennen kuin tuli sellaiset, jotka kelpuutin. Tyyne sai tänään säärystimet jalkaan kuvauksiin. Vaikka eipä ne siellä jalkoja kuvaa. Mutta olipahan uudet säärystimet.

Säärystimet on tehty vitosen puikoilla Katia Komfort Tweed -langalla ja kukkaset virkattu 2½ koukulla Fortissima Cotton Stretch  -langalla. Lankaa kului yksi kerä ja kukat päälle eli noin 50g.

Tyttö tykkää ja minäkin. Kyllä ne ainakin tämän syksyn menevät.

Tupa ja makuuhuone

Tänä vuonna on kesän jälkeinen syyssiivous tehty jo kesällä. Elokuun alussa. Eli se, missä pölyt pyyhitään sieltä, mistä ne pyyhitään vain kerran vuodessa. Ikkunat on vielä pesemättä ja ne onkin tosi likaiset. Talo on pesty ulkopuolelta ja harmaat sekä likaiset vesiroiskeet raidottavat ikkunat niin, ettei pysty mitenkään välttämään niiden näkemistä. Mutta muuten on siistiä. Matotkin pesty. Vaikka pariin on jo ehtinyt eräskin kissa oksentaa.

Tuvasta on pitkään puuttunut ovilistat, ikkunalistat ja kaikki muutkin listat. Ja puuttuu edelleenkin. Kahteen eniten näössä olevaan häiritsevään kohtaan ne on kesän aikana ilmestynyt. Kuistin oven ympärille ja tuvan sekä makuuhuoneen oviaukkoon. Niin siihen listattomuuteen tottuu, että pitkään listat näyttivät oudoilta. Ei onneksi enää.

Tuvassa en käynyt uudelleenjärjestelemään huonekaluja vaikka ihan vähän teki mieli. Yritän maltan odottaa sinne asti, kun saadaan tuo viimeinenkin huone tuosta käyttöön. Pikkutavarajärkkäilyjä tein kyllä.

Kesällä sain viimein ostettua Ikeasta kehykset noihin lasten taideteoksiin. Tai yksi kehys meillä jo ennestään oli, mutta kun ei sinne Ikeaan ollut mitään muuta asiaa, tuntui tyhmältä lähteä yhtä kehystä hakemaan. Helsingin retkellä poikettiin siellä sen kehyksen verran. Saatiin Tyynen jääkarhut ja Toivon pingviini seinälle vihdoinkin. 








Makuuhuoneen puolella on sama juttu, ei huonekalujärjestelyjä. Yöpöydän maalasin spraymaalilla ja vaihdoin vetimen. Kohta huone on varmaan suuressa kaaoksessa, sillä piakkoin on tarkoitus tyhjentää vaatehuoneen sisältö kokonaan sinne. Toisaalta lasten vaatteet, pelit ja kirjat siirtyvät samassa rytäkässä lasten huoneisiin. Nyt oli hyvä aika ottaa kuvat, kun on vielä siistiä.