perjantai 27. toukokuuta 2016

Puutarhassa nyt

Pari päivää oli hellettä ja kaikenlaisia menoja - ei ehtinyt pihalla kuin käväistä. Nyt on satanut ja on ollut kaikenlaisia menoja, joten sama meininki jatkuu. Olen aina sopivissa väleissä käynyt saksimassa kuivia pensaita matalaksi ja sadepäivänä keräämässä kotiloita ja levittämässä myrkkyä. Ja täyttämässä sadevedellä kastelukannuja. Myös hyttysmyrkky on täytynyt ottaa käyttöön. Kesähajuvesi.

Omenapuut kukkivat kauniisti ja runsaasti tänä vuonna. Paitsi pari nuorempaa, joihin ei tullut ensimmäistäkään kukkaa. Luumupuussa oli ja on edelleen myös paljon kukkia, päärynässä vähän. Kirsikoihinkin tuli monen vuoden tauon jälkeen kukkia. Toivottavasti saadaan myös satoa.

Koristeomenapuu Hopa kukkii nyt toista kertaa ja tänä vuonna runsaasti. Näyttää kauniilta lumipalloheiden vieressä. Lumipalloheisi tosin on tänä vuonna kärsinyt kirvoista. Suurin osa lehdistä on ikävässä kippurassa. Vielä koskaan aikaisemmin ei tällaista ole ollut, vaikka tiedän kasvin olevan kirvojen herkkua.

Telkän lisäksi pihalla pesii talon lähellä olevassa koivussa kirjosieppo. Jännä juttu, että samassa puussa pesii myös rastas, pöntön toisella puolella, vain pikkuisen ylempänä. Luulin, etteivät linnut tee pesiä näin lähelle toisiaan. 

Perintötillipioni (tai sen nimisenä se minulle annettiin) kukki nopeasti parissa päivässä. Mutta kukkia oli paljon. Lemmikkikasvustot ovat  onnettoman harvat ja aivan eri näköiset kuin viime vuonna. Sentään voikukka on pysynyt yhtä runsaana ja kauniina kuin aikasempina vuosina.













Vaikka kuinka haluaisin ajatella ihan muita asioita puutarhassa, kääntyy ajatukset koko ajan noihin talvituhoihin. Vaikka tiedän, etten ole suinkaan ainoa ja puutarhojen muotiväri on tänä vuonna ruskea, harmittaa.

Tässä alimmassa kuvassa näkyy kaikkein pahimmat tuhoutuneet alueet. Etuvasemmalla iso osa tuoksukurjenpolvikasvustosta on kuollut. Tosin positiivista siinä on se, että osa on myös hengissä ja parissa vuodessa se leviää takaisin täyttämään tuon paljaan kohdan. Etuoikealla näkyy harmaina tikkuina kuollut iso nukkapähkämökasvusto. Yksi pieni siementaimi löytyi toiselta puolelta pihaa ja sen siirrän tuohon leviämään. Kuinka monta vuotta siihen sitten meneekään. Takimmaisena kuvassa näkyy ruskea aukko. Siinä oli laaja seppelvarpupöpelikkö. Hyvin pieni osa siitäkin oli vihreänä, mutta suurin osa oli kuivaa käppyrää. Hurja työ on ollut leikata noita toistensa lomissa meneviä oksia pois, pensaita oli varmaan yli kymmenen ja niistä rönsynneet pikkupensaat lisäksi. Luulen, että seppelvarpu on palelluttanut vain maan päälliset osat ja juuristo on näissä vielä kunnossa. Kesä näyttää sen. Toisella puolella taloa on hävityksen kohteeksi joutunut suuri syysleimualue. Se ei tosin näytä lainkaan näin ruskealta ja pahalta, koska niiden alle oli levittäytynyt maahumala, jota ei kai minkäänlainen talvi pysty tappamaan. Ja ilokseni huomasin, että sielläkin on pari syysleimupiippaa noussut, joten niitäkään ei ihan kaikkia talvi vienyt.

Otan kesäkuun lopussa kuvan samasta paikasta. Voi olla, että näkymä on jo vihreä ja kauniimpi. Ja ehkä talon värikin on jo silloin eri. Saas nähdä. 

torstai 26. toukokuuta 2016

Kerhotätisukat

Tämäkin viikko on ollut yhtä juhlaa. Ensin tiistaina kerhon kevätjuhlat ja tänään koulun. Välissä on juhlittu kaverisynttäreitä ja nimppareita. Vielä ensi viikolla juhlitaan parit juhlat, mutta sitten taitaa tulla kuukauden mittainen juhlatauko.

Kerhon kevätjuhlat olivat ne vaikeat ja haikeat, koska olivat viimeiset kerhojuhlat. Tyynekin on jo niin iso, että voi sanoa eskarilaiseksi. Ekat kyyneleet tulivat silmiin jo jutellessa kerhotädin kanssa ennen tilaisuuden alkamista, toinen rankka paikka oli kerhotätien oma esitys. No, se on ollut aina paha. Ehkä pääsen vielä tämänkin elämäntaipaleen loppumisen yli jossain vaiheessa.

Meillä on ollut tapana lahjoa kerhotätejä, opettajia sun muita vastaavia viimeisenä vuotena villasukilla. Niin tälläkin kertaa. Ja kuten tapoihin kuuluu, myös näiden kanssa tuli pieni kiire. Vaikka aloitin sukkien neulomisen jo tammikuun pakkasilla, viimeinen neljästä valmistui kevätjuhlapäivänä. Kuitenkin tarpeeksi ajoissa, että ehti pakettiin pääteltynä yhdessä Tyynen askartelemien aurinkokorttien kanssa.

En kyllä ymmärrä, miten aina käy näin. Kaksi ja puoli sukkaa oli valmiina jo hyvissä ajoin. Sitten tuli joku ihme taantuma. Tein oikein aikataulunkin, että jos viikossa neuloo vaikka kolme senttiä, ehtii hyvin ennen kevätjuhlia. Mutta kun ei neulonut sitä kolmea senttiä. Vielä viikko sitten olin siinä samassa tilanteessa, että valmiina oli edelleen ne kaksi ja puoli sukkaa. Onneksi väliin mahtui yksi automatka Helsinkiin ja takaisin sekä yksi retki Türiin. Ne pelastivat paljon ja ehdin kuin ehdinkin saada lämmittävät paketit annettavaksi hellepäivänä. Toivon kerhon kevätjuhlaa vietettiin myös lämpimänä aurinkoisena päivänä ja ihan yhtä hassulta tuntui silloin kuten nytkin antaa lahjaksi villasukat. Vaikka ihanaahan se on juhlia auringonpaisteessa.



maanantai 23. toukokuuta 2016

Pihamökkiin uutta

Ompelin pihamökkiin pari uutta tyynynpäällistä vanhoista lakanoista ja verhoista. Siellä on huutava pula tyynyistä, nyt kun puusohvia on kaksi. Vielä niitä pitäisi saada lisää, että näyttäisi kivemmalta. Pitää mennä varmaan tyynykauppaan.

Samalla vähän järjestelin mökin vähäisiä esineitä ja vein sinne myös oman vanhan liitutaulun. Se on tosi huonossa kunnossa, mutta tykkään taulusta silti. Lapset ovat huomauttaneet, että liitutaulun valkoisia osia on sotkettu kynällä ja joku on vielä kaivertanut siihen nimensäkin. Kuka lie ollut sotkijana.

Hankin jo aiemmin keväällä mökkiin koristevalot, jotka toimivat aurinkokennolla. Luulin pitkään, että olin ostanut jonkun maanantaikappaleen, koska valot eivät toimineet. Löytyihän tuostakin virityksestä on/off -nappula ja nyt valot palavat kauniisti joka ilta.

Talosta ei ole vieläkään käyntiä puutarhan puolelle, joten mökin käyttö on edelleen vähäistä. Minä nukun siellä päiväunia ja grilliruoka siellä syödään myös. Tänään käyttöaste nousee hiukan, koska minulla on pieni kiireinen neulomisurakka ja ajattelin tehdä sitä tuolla päiväunien lomassa. Olen edes melkein ulkona.







sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Türi Lillelaat

Se oli Türin kukkamarkkinaviikonloppu jälleen. Jo neljäs kerta, kun pääsen kirjoittamaan tuon saman otsikon. Ja tälläkin kertaa saan kertoa samat asiat kuin aikaisemmin. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi, mutta ei liian kuumasti. Lapasia ei tarvinnut pitää käsissä tällä kertaa ja nenä ei palanut. Ihmisiä oli hurjasti liikkeellä, paikalla oli paljon suomalaisia ja laiva taisi olla täyteen buukattu. Olisiko suomalaisia ollut jopa enemmän kuin aikaisemmin. Toki eroakin edellisiin matkoihin löytyy. Tällä kertaa en bussimatkaillut, vaan käytiin kukkamarkkinoilla yhdessä ystävän kanssa hänen autollaan. Kaksi puutarhahörhöä yhdessä - oli ihan paras matka.

Eroa aikaisempiin matkoihin oli myös se, että ostin kamalan vähän kasveja. Ihan järkytyin kun kävin äsken inventoimassa puskat. Vain yksi laatikollinen täyttyi. Ensi vuonna on ryhdistäydyttävä tämän asian kanssa. Jos ensi vuonna aion tehdä kukkapenkin, johon hankin kaikenlaisia erivärisiä syysleimuja (koska kaikki kuolivat viime talvena), olisi siinä jo pitkä ostoslista valmiina seuraavalle kerralle.

Erityisen iloinen olen siitä, että löysin viime talvena kuolleiden tärkeiden kasvien tilalle uudet: huisku-unikko, lumikki ja tummakurjenpolvi. Näiden lisäksi ostoskoria täyttivät kurjenpolvi 'Rosemore', japaninesikko, vaarinlaukka, hepatica 'Rubra plena', jalkalehti, tummalehtinen pensaskärhö ja pari erilaista jaloangervoa, 'Rhythm and blues' ja 'Look at me'. Ostin kokeiluun myös viiniköynnöksen 'Somerset seedles', joka on ollut ostoslistalla jo vuoden. Türissa se maksoi puolet vähemmän kuin Suomessa, joten ei kirpaise niin paljon, jos en saa sitä menestymään. Yhdeltä mummolta ostin sipuleilta nimeltään lumekelluke. Google antoi lumikellon kuvan, mutta noiden ostettujen sipulit ja varret olivat kyllä mielestäni paljon suuremmat kuin lumikellon. Saa nähdä, minkälaisia kukkia niistä ensi kesänä nousee.

Viron tuliaisina kotiin tuli tietenkin myös pari laatikollista olutta, useita suklaalevyjä, kakku, pyykkipoikia ja tiskiainetta. Laivalta löytyi emalinen muumimuki, jonka olenkin toivonut päätyvän omalle emalimukihyllylle.

Oli tosi mukava matka. Aamulla lähdettiin puoli kuuden aikoihin ja kotiinpaluu oli puolen yön jälkeen. Hiukan on ryytynyt olo, mutta taidan lähteä ulos aurinkoon istuttamaan ostoksia. Siinä kyllä piristyy.


 






perjantai 20. toukokuuta 2016

Viikon varrelta

Kevätviikot ovat jotenkin haikeita, kun kaikki harrastukset loppuu, on päättäjäisiä ja juhlia. Tällä viikolla ollaan oltu Tyynen tanssiesitystä katsomassa Lahdessa Sibeliustalossa. Se nyt ei vielä kovin haikeaa ollut, mutta viimeinen perhekerho kyllä oli. Piti nieleskellä loppulaulun kohdalla, mutta itkut tuli vasta kotiin pyöräillessä. Se oli viimeinen perhekerho tältä keväältä ja viimeinen perhekerho ikinä. Haikeaa.

Koulujen sun muiden juhlien lisäksi meillä on perheessä toukokuussa paljon kaikenlaisia juhlia. Kuten vaikka Alma-kissan syntymäpäivä. Sitä vietettiin maanantaina. Alma täytti jo 17. Paras lahja Almalle olisi varmaan se, että Alpo asuisi vaikka naapurissa. Mutta ei asu, joten sitä on pakko sietää.  Eihän Alma siedä toisiakaan kissoja, mutta Alpo on ainoa, joka on kiinnostunut Almasta. Hyvin kiinnostunut.

Muuta kovin erikoista ei viikolla olekaan tapahtunut. Parit kirpputoriostokset olen saanut kuvattua. Kahvikuppeja ja laseja. Muutakin olisi, mutta kuvat puuttuu.

Puutarhasta jos on poissa vaikka puoli päivää, siellä ehtii tapahtua jo vaikka mitä. Aamulla huomasin, että olinkin laittanut tulppaaneita yhteen paikkaan ja ne ovat auenneet. Niitä on kyllä ehdottomasti laitettava syksyllä lisää. Samoin kukkii kirsikat, luumut, päärynä ja ihan kohta omena. Alpo on aloittanut kuukausi sitten ulkoilun opettelemisen. Tänään päästiin jo niin pitkälle, että kissa uskalsi tulla takapihalle. Tähän asti reviiri on ollut kuisti +/- viisi metriä. Ensimmäiset sadonkorjuut on myöskin jo tehty. Ruohosipulia salaattiin ja raparperipiirakan leivoin tänä aamuna. Ihan mukava viikko.



Arvokas vanha rouva.





Siinä se Alpo on - leikkimökille menossa.






Meillä tehdään salaatit aina raitasalaatteina. Saa jokainen ottaa mitä tykkää. Ja maistaa voi sitten pienen palan sitä, mikä ei ole suosikki.



Ilahduttava näkymä raparperien alle. Ei näy juurikaan kotiloita. Vain pari pientä reikää parissa lehdessä.



Raparperipiirakkaa raparperilehdellä. Ompelin uuden pöytäliinan vanhasta perintölakanasta. Toisin sanoen päärmäsin toisen päädyn. Mutta piti silti nostaa ompelukone esille ja vaihtaa langat.

torstai 19. toukokuuta 2016

Annalan taimitori

Olen nyt muutaman päivän aikana pikkuisen kaivellut toiveikkaana kuivien perennakasvustojen juuria, mutta eipä niissä eloa ole. Nyt tuntuu ihan siltä, että en pääse yli tästä ja levysoittimen neula on juuttunut paikoilleen hokemaan tätä yhtä ja samaa. Listaan menetettyjä kasveja ja valitan niistä ihan kaikille. Pitäisi jo keksiä muutakin puhuttavaa.

Olin ajatellut, että tänä kesänä ei tarvitse juuri perennoja  hankkia, koska ei ole tarkoitus tehdä uusia istutusalueita. Mutta nyt näyttää tuo ostoslista venyvän pitkäksi. 

Tänään retkeiltiin perheen kanssa Helsinkiin Annalan taimitorille. Toiveena oli löytää sieltä jotain aukkopaikkojen täytettä. Olihan paikalla tosi paljon myyjiä, jotenkin tuntui valikoima olevan enemmän hyötykasveja, etenkin yrttejä ja tomaatteja. Niillekin on tarvetta, joten ostin kirsikkatomaatin ja pari yrttiä. Ja toki sieltä löytyi muutama kiinnostava perennakin ja ihan sopuhintaan. Ostoskoriin tarttui kurjenpolvi 'Blue sabini', kanadantaponlehti, pari valkoista malvaa, tähtililja ja sinikämmen. Ihan mukavia perennoja ja sellaisia, joita ei ihan joka kaupassa tule vastaan.

Menetettyjen perennojen tilalle ei löytynyt vastaavia, ostoslistalla olevia. Etenkin tummakurjenpolvea ja kaukasiantähtiputkea yritin etsiä. Ei osunut missään silmiin, eikä kyselytkään tuottaneet tulosta. Syysleimuja olisi kyllä ollut, mutta en vielä tällä kertaa ostanut, jospa niitä saisi joltain tutulta.

Olin ensimmäistä kertaa Annalan taimitorilla ja ehkäpä menen ensi vuonnakin. Vähän paremman ajan kanssa ja aikaisemmin. Ei tarvitse kiireellä katsoa kaikkea ja valikoimaakin on varmaan enemmän.




Arvatkaa, mikä on erään lempiväri.



Taimiostosten lisäksi ostin taimikassin. Sellaisen paksun muovikassin - samanlaista materiaalia kuin ikealaiset kassit.  Loistava taimienkuljetuskassi tuleville taimimarkkinoille, joista seuraava onkin jo lauantaina.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Puutarhatuhoja

Tämä oli se päivä keväästä, kun ajattelin, että on niin turhaa tämä puutarhaharrastus. Ajatuksissa pistin kaikki istutukset maan tasalle ja nurmikon tilalle. Tai tarkemmin sanottuna mietin, että jos kaivelisi pihan tyhjäksi perennoista ja pensaista ja myisi kaikki taimet ja ostaisi niillä rahoilla nurmikon siemeniä ja ajettavan ruohonleikkurin. Oli sen verran masentavaa.

Ekaksi tietty kotilot. Jostain ne taas kaivautuivat esille sankoin joukoin eilisen ja viime yön sateen jäljiltä. Kerättiin niitä ämpärikaupalla ja sen jälkeen kylvin myrkyt pihalle. Tekisin ihan mitä vaan puutarhahommia ja kuinka paljon, mutta kotiloiden keräämistä tylsempää puuhaa ei ole. Niin turhaa. Huomenna niitä on taas ämpärikaupalla enemmän.



Toinen asia, minkä tänään vasta tosissani tajusin oli viime talven aiheuttamat kasvikadot. Pitkä vähäluminen kovan pakkasen jakso taisi viedä kaikenlaista. Yksittäiset perennat sieltä täältä ei niinkään harmita, mutta kaikki ne, joita oli isommalla alalla on kurjia paikattavia. Vaikka kuinka maata kaivelin, ei löytynyt elon  merkkejä.

Hävinneitä on ainakin lukuisat yrtit, syysleimut, viinisuolaheinä (tämä tosin saattaa nousta uudelleen edellisvuoden siemenistä), piparjuuri (luulin, että tätä ei pysty hävittämään millään), purppuramaksaruoho, tummakurjenpolvi ja parit muut yksittäiset kurjenpolvet, kangasajuruoho (onneksi siementää runsaasti, joten tulossa on uusi sukupolvi), osa mansikoista ja mäkimeirami isolta alueelta. Hassua mäkimeiramin kohdalla on se, että yksi puska on hyvin elinvoimainen, kaikki loput ympärillä kuivia ja elottomia. Olikohan sen yhden päälle kasaantunut talvella jotenkin enemmän lunta. Myös nukkapähkämö näyttää elottomalta, mutta se on ennenkin lähtenyt myöhään kasvuun, joten en vielä luovuta sitä.

Pensaista useampi ruusu on kuiva koppura, samoin viime kesänä hankittu pilarikataja. Ripsureuna-angervon ja riippahernepensaan kuivat rungot saa hävittää. Jokunen köynnöskin näyttää kärsineen. Huomenna kiertelen tarkemmin tutkimassa pensaiden kohtaloita oksasaksien, sahan ja lapion kanssa.



Jos noita tuhoja tulikin melko paljon, on sentään jotain ilon aihettakin. Vasta vuoden puutarhassa ollut likusterisyreeni tekee muutaman kukan niihin pariin hassuun oksaan, jotka siinä on. Ystävältä saatu pionin siementaimi, joka oli vielä viime kesänä alle kymmensenttinen, on jo nyt näin aikaisin keväällä melkein puolimetrinen ja siinä on nuppu. Voi iloa. Luultavasti se on kuolanpionin siementaimi, en muista tarkkaan, koska ei tullut kirjoitettua silloin muistiin. Ja onhan puutarhassa monta monta kukkaa, jotka pikku hiljaa aloittelevat kukintaansa.

Kukkien lisäksi iloa tuo tänäkin keväänä pöntöissä pesivät linnut. Saatiin viime kesänä rakennettuun telkänpönttöön asukas ja kirjosiepot tuntuvat kovasti kilpailevan pikkupöntöistä. En tiedä noiden pesinnästä mitään muuta kuin sen, että ne vievät usein pöntöt jo pesintäpuuhiansa aloittaneilta tiaisilta. Paljon olisi kysymyksiä asiasta. Pitää kai ottaa kirjosieppojen elämästä hiukan selkoa.






Romutorilla

'Romutorille on kiva lähteä, koska minä pidän niin paljon romusta.'

Käväistiin lauantaiaamupäivällä Lahdessa Jokimaan rompemarkkinoilla. Jokakeväinen kaksipäiväinen tapahtuma, jossa ollaan käyty useita vuosia säännöllisen epäsäännöllisesti. Jokimaan ravikeskus on täynnä romun myyjiä. Harrasteajoneuvoille on oma parkki, jotta toiset harrasteajoneuvoharrastajat pääsevät patsastelemaan muiden autoja. Mentiin paikalle tietty kuplalla, koska kuljettajan ei tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua.

Mitäs tuosta markkinapäivästä oikein sanoisi. No, paljon oli myyjiä ja monet tavarat hinnoiteltu kiskurihinnoin. Toki muutamia edullisia löytöjäkin tehtiin. Kuten vaikkapa hienokuntoinen Finelin Villiruusukattila. Hinnoittelu riippuu kyllä niin paljon myyjästä. Samanlainen törkeässä kunnossa oleva kattila ilman kantta oli toisella myyjällä saman hintainen.

Romutorin puoli kierrettiin, munkkikahvit juotiin ja ihan vähän katsastettiin toisten vanhoja autoja. Minä en niistä ole juurikaan kiinnostunut. Tässä kohtaa on omena pudonnut tosi kauas puusta, koska Tyyne kommentoi useampaakin autoa siistin näköiseksi. Minulle riittää se, että autoa voi ajaa ja tankki on täysi. Oikeastaan mikään muu ei kiinnosta.