sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Puutarhapuuhia

Tänään ehdin taas pitkästä aikaa olla vähän pidemmän ajan pihapuuhissa. Istutin vihdoinkin kaikki sipulit, joita ei nyt ihan kamalan paljon edes ollut. 100 kappaletta erilaisia laukkoja ja kaksi kiloa keltaisia tulppaaneita. Tulppaaneita en ole laittanut vuosiin, koska ne pitäisi uudelleenistuttaa vuosittain, että kukinta kestää. Ja minä en siihen viitsi ryhtyä. Nyt ystävä soitti, että Lidlin jo ennestään edulliset sipulit ovat puoleen hintaan ja tulppaanipussi pääsi kokeiluun. Jospa nämä olisi nyt sitten niitä, jotka kukkivat vuodesta toiseen ilman erillistä ylös kaivamista. Tai sitten eivät kuki ensimmäistäkään kukkaa, mutta edullinen kokeilu tästä tulee joka tapauksessa.

Muuta en oikeastaan tehnytkään. Kiertelin ja kaartelin katsastamassa, että jokohan voisin ajaa perennat raivaussahalla alas, mutta ihan ei vielä ole se aika. Konnanyrtit kukkivat hienosti, samoin rantakukat edelleen ja onpa eräs kurjenpolvi aloittanut kukkien kanssa toisen kierroksen. Ja ruskavärit ovat vasta tuloillaan moneen kukkaan.

Tänä vuonna ei lehtikaali tuottaneet satoa. Tuo varma vihannes, jonka kasvatus ei ole ikinä ennen epäonnistunut. Heitin ötököiden syömät kaalit jo heinäkuussa menemään, vain yhdet kovan onnen kaalit säästin. Ja kas. Niihin on nyt ilmestynyt uutta kasvua sen verran, että pikkiriikkinen sato on luvassa. Se on sentään tyhjää parempi.

Toivo auttoi pihajutuissa tekemisen puutteessaan sen verran, että laittoi muutaman sipulin maahan ja korjasi porkkanasadon. Meidän porkkanat kasvoivat tänä vuonna puolikkaassa saavissa ja voi veljet miten hienosti kasvoivat. Jos lehtikaalisato oli huonoin ikinä, niin porkkanasato oli paras ikinä. Niin kauniita ja isoja yksilöitä. Pari oli kietoutunut toisiinsa ja yhdessä oli haarakas pää, mutta muuten oli oikein malliyksilöitä. Vaikka kaikenlaisia muita tuhohyönteisiä oli tänä vuonna reilusti, niin porkkanakemppi jätti ainakin meidän porkkanat väliin. Olen tosi iloinen.



Helmipihlajan lehti. Haaveiden puu, jonka tänä syksynä ostin.



Pionit ruskaväreissä.



Kurjenpolven toinen kukintakierros.



Tänä vuonna laitoin miniauringonkukkaa. Se olikin tosi mini, mutta nätti silti.



Konnanyrtti kukkii myöhään, mutta tykkään sen pystystä ja tukea tarvitsemattomasta kasvutavasta.



Viiruhelpi, syyshortensia ja tunturipoimulehti.



Lehtikaalit.



Porkkanasatoa.

2 kommenttia:

  1. Konnanyrtti on herkun värinen, ehkä sitä voisi harkita puutarhaan hyvälle paikalle missä voi intoutua kasvamaan ihan rauhassa. Lidlin puoleen hintaan oli hyvä tarjous, itselle lähti 6kg sipuleita. Oli aika urakka istuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen konnanyrttiä. Mulla ollut tuossa jo monta vuotta eikä liikaa levinnyt. Se on ihana kun on niitä harvoja myöhään kukkivia eikä tarvitse minkäänlaista tukea.

      On ollut urakka. Minusta tuo kaksi kiloakin oli jo paljon. Näiden sipuleiden kanssa mulla tulee aina selkä kipeäksi, mikään muu puutarhahomma ei sitä tee. Ehkä sitä vaan yrittää saada ne mahdollisimman nopeasti kerralla kykkien maahan ja sitä ei selkä kestä.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)