perjantai 27. toukokuuta 2016

Puutarhassa nyt

Pari päivää oli hellettä ja kaikenlaisia menoja - ei ehtinyt pihalla kuin käväistä. Nyt on satanut ja on ollut kaikenlaisia menoja, joten sama meininki jatkuu. Olen aina sopivissa väleissä käynyt saksimassa kuivia pensaita matalaksi ja sadepäivänä keräämässä kotiloita ja levittämässä myrkkyä. Ja täyttämässä sadevedellä kastelukannuja. Myös hyttysmyrkky on täytynyt ottaa käyttöön. Kesähajuvesi.

Omenapuut kukkivat kauniisti ja runsaasti tänä vuonna. Paitsi pari nuorempaa, joihin ei tullut ensimmäistäkään kukkaa. Luumupuussa oli ja on edelleen myös paljon kukkia, päärynässä vähän. Kirsikoihinkin tuli monen vuoden tauon jälkeen kukkia. Toivottavasti saadaan myös satoa.

Koristeomenapuu Hopa kukkii nyt toista kertaa ja tänä vuonna runsaasti. Näyttää kauniilta lumipalloheiden vieressä. Lumipalloheisi tosin on tänä vuonna kärsinyt kirvoista. Suurin osa lehdistä on ikävässä kippurassa. Vielä koskaan aikaisemmin ei tällaista ole ollut, vaikka tiedän kasvin olevan kirvojen herkkua.

Telkän lisäksi pihalla pesii talon lähellä olevassa koivussa kirjosieppo. Jännä juttu, että samassa puussa pesii myös rastas, pöntön toisella puolella, vain pikkuisen ylempänä. Luulin, etteivät linnut tee pesiä näin lähelle toisiaan. 

Perintötillipioni (tai sen nimisenä se minulle annettiin) kukki nopeasti parissa päivässä. Mutta kukkia oli paljon. Lemmikkikasvustot ovat  onnettoman harvat ja aivan eri näköiset kuin viime vuonna. Sentään voikukka on pysynyt yhtä runsaana ja kauniina kuin aikasempina vuosina.













Vaikka kuinka haluaisin ajatella ihan muita asioita puutarhassa, kääntyy ajatukset koko ajan noihin talvituhoihin. Vaikka tiedän, etten ole suinkaan ainoa ja puutarhojen muotiväri on tänä vuonna ruskea, harmittaa.

Tässä alimmassa kuvassa näkyy kaikkein pahimmat tuhoutuneet alueet. Etuvasemmalla iso osa tuoksukurjenpolvikasvustosta on kuollut. Tosin positiivista siinä on se, että osa on myös hengissä ja parissa vuodessa se leviää takaisin täyttämään tuon paljaan kohdan. Etuoikealla näkyy harmaina tikkuina kuollut iso nukkapähkämökasvusto. Yksi pieni siementaimi löytyi toiselta puolelta pihaa ja sen siirrän tuohon leviämään. Kuinka monta vuotta siihen sitten meneekään. Takimmaisena kuvassa näkyy ruskea aukko. Siinä oli laaja seppelvarpupöpelikkö. Hyvin pieni osa siitäkin oli vihreänä, mutta suurin osa oli kuivaa käppyrää. Hurja työ on ollut leikata noita toistensa lomissa meneviä oksia pois, pensaita oli varmaan yli kymmenen ja niistä rönsynneet pikkupensaat lisäksi. Luulen, että seppelvarpu on palelluttanut vain maan päälliset osat ja juuristo on näissä vielä kunnossa. Kesä näyttää sen. Toisella puolella taloa on hävityksen kohteeksi joutunut suuri syysleimualue. Se ei tosin näytä lainkaan näin ruskealta ja pahalta, koska niiden alle oli levittäytynyt maahumala, jota ei kai minkäänlainen talvi pysty tappamaan. Ja ilokseni huomasin, että sielläkin on pari syysleimupiippaa noussut, joten niitäkään ei ihan kaikkia talvi vienyt.

Otan kesäkuun lopussa kuvan samasta paikasta. Voi olla, että näkymä on jo vihreä ja kauniimpi. Ja ehkä talon värikin on jo silloin eri. Saas nähdä. 

2 kommenttia:

Jokainen kommentti ilahduttaa :)