perjantai 11. maaliskuuta 2016

Miau

Kissoilla on selvästi koittanut kevät. Ja miksei olisi. Ei pakkasta, vesi tippuu räystäistä ja aurinko paistaa.

Alma ulkoilee lukuisia kertoja aamulla ja aamupäivällä. Päivän vetää lonkkaa, mutta aktivoituu taas illalla. Ulkoilukerrat ovat lisääntyneet moninkertaisesti talveen verrattuna. Karvaakin on alkanut irtoamaan siihen malliin, että vakkarinukkumapaikka eli sänky tarvitsee jo kunnon imuroinnit. Kissan kampa vaan on siinä mustassa aukossa, minne niin lukuisat muutkin asiat meillä ovat kadonneet.



Esko ja Aamuhan sitten viihtyvät ulkona vieläkin enemmän. Tosin Aamulla on ärsyttävä tapa rampata aamukuudesta puoleen päivään ulkona noin 30 - 100 kertaa. Se menee ulos ja jo minuutin päästä rymisyttää ovea, kun haluaa sisään ja sitten taas naukuu ulos. Näkisittepä meidän ulko-oven. Ikkunan roiskeet ja kurajäljet näkyvätkin tuossa alla olevassa kuvassa. Kurataide on Aamun tassusta.





Kissojen kevät tuli huomattua viime yönä muullakin tapaa, kun kömmin ylös sohvalta siirtyäkseni sänkyyn. Kävin tarkistamassa eteisessä, että onko kukaan jäänyt ulos. Aamuhan se siinä kaiteella kökötti, mutta ei noin, kuten kuvassa, vaan kyyryssä ja karvat pystyssä. Katsekin oli pihalle päin. Aamu on aina kaiteella nenä ikkunaa kohti. Aina. Arvasin, että ulkona on nyt jotain muutakin kuin kissa ja menin kurkkaamaan. Siellä oli kaksi kissa. Etupihalla seisoa möllötti jättikokoinen kolli, varmaankin tyttöjä etsimässä. Ei pitäisi kyllä meidän nurkille tulla, koska noista meidän neideistä ei lähde kiinnostavia hajuja, kun ovat leikattuja. Kissa lähti karkuun kun taputin käsiä ja Aamun sain houkuteltua sisälle. Oli raasulta tullut kaiteelle hätäkakka, kun oli pikkuinen pelästynyt niin paljon. Vähän se ensin nauratti, mutta tänään päivällä hymy hyytyi. Kun korjailin kakkaa pois, totesin, että sitä on myös penkillä ja kynnysmatolla ja ties missä. Huomenna on sitten vuorossa kuistin pesu.

Ja entäs Alpon kevät. Hyvin sujuu. Sen verran alkaa kevään hajuja tulla sisällekin, että poika menee jo melkein joka kerta tuulikaappiin kun oven ulos avaa. Vielä ei ole alkanut naukuminen tai pissan haiseminen. Poika itse kyllä välillä haisee niin, että jopa Tyyne työntää sen joskus pois sylistään. Olen tehnyt pientä eläinlääkärikartoitusta ja aika kastroinnille varataan ihan näinä päivinä. Siitä en kuitenkaan ole vielä ihan varma tuleeko Alposta ulkokissa, vai saako se vielä jatkossakin katsella vain ikkunasta kun toiset ulkoilevat.



4 kommenttia:

  1. Voi miten repesin Aamun ilmeelle ikkunan takana. Tuu jo päästää mut sisään, kissa kirjaimellisesti huutaa ilmeellään :D
    Meillä on alkanut sama ramppaus, päivisin ihan ok mutta yöllä todella rasittavaa. Kissanluukku ovessa ei olisi kevätaikaan ollenkaan paha asia.

    Voi Alpoa, on se syötävän suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Aamu tosiaan huutaa ilmeellään. Ja usein kun ikkunaan päin katsoo, se siirtyy kaiteelta ikkunalaudalle. Ja tassuttaa ovea ja ikkunaa. Aamu on pahin ramppaaja, just kun se on ulkona noin minuutin. Tänään aamulla päästin ulos kuuden aikaan ja heräsin kahdeksan jälkeen päästämään sisälle. Siitä huolimatta halusi jo parin minuutin päästä takaisin ulos. Kissanluukku olisi kyllä hyvä juttu. Ja Alpo se on <3

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)