Uusia lankoja ja keskeneräisiä neuleita

Pitkästä pitkästä aikaa pääsin tällä viikolla neuletapaamiseen Pitsi ja Palmikko -lankakauppaan. Pääsin koska oli talviloma ja muut harrastukset lomailivat. Oli tosi mukavaa. Pitäisi päästä useammin kuin kerran vuodessa. Asialle täytyy tehdä jotain.

Ostin lankakaupasta ihanaa värikästä Regian sukkalankaa ja melkein en malttaisi odottaa, että pääsen sukankutomiseen. Sitä ennen pitää tehdä alta pois edelliset harmaat sukat, päätellä toiset harmaat sukat ja saattaa loppuun yksi pitkäpiimäinen tiskirätin alku.

Porvoon retkellä poikettiin teetee shopissa ja sieltäkin ostin pari kerää lankaa. Olisi varmaan jäänyt sillä kertaa langat ostamatta, mutta lapset halusivat itselleen lapaslangat. Ihanan pehmeät teetee salla-lapaset on jo puikoilla. Vaikka olin luvannut itselleni, että teen nuo kesken olevat ensin. Mutta lasten lapaset menee aina kaiken ohi, etteivät ne kädet ehdi kasvamaan seuraavaan kokoon. Ihan loppuun asti ei tullut ajateltua lankavalintaa, koska ostin sitä liian vähän. Ekaluokkalaisen kokoon pitää ostaa vielä toinen kerä. Viisivuotiaan lapaset on sen verran kesken, että en tiedä, jos tuo yksi kerä vaikka riittäisi. Mutta riitti tai ei, lankakaupassa on kohta poikettava.

Keskeneräisyyksien listalla on sukkien ja tiskirätin lisäksi pari neuletakkia, yksi virkattu takki, neulemekko, virkattu matto, isoäidinneliöpeitto ja toisenlaisten neliöiden peitto. Melko suuria töitä, joista nyt edes yhden haluaisin tämän vuoden puolella saada valmiiksi. Ehkä eniten tuon virkatun jakun, koska se sattui löytymään vaatehuonetta siivotessa. Ohje vain pitäisi löytää myös, se ei tietenkään ollut samassa paikassa. Pikaisesti puikolle haluavien listalla on polvisukkien lisäksi kynsikkäät, huivi, tunika, pihavillapusero ja koululaisen kokoinen pusero. Ja viisivuotiaan kokoinen puserokin olisi kiva saada tehtyä. Kiirettä pitää jos nämä kaikki haluaa saada valmiiksi ennen vuoden vaihtumista. Tai edes vuosikymmenen.

 

 

Porvoossa

Tehtiin pieni talvilomaretki Porvooseen ja Vantaan Ikeaan. Pieni retki siksi, koska loskaisessa talvisäässä ei kiinnosta kovin paljon ulkona patsastella. Vaikka kadut olivatkin vanhassa Porvoossa aivan kuivat ja sulat. Päätettiin kuitenkin, että mennään Porvooseen kesällä uudestaan ja ollaan vähän pidempään.

Kyllä nuo lapset jaksoivat tästä pikkuretkestäkin ottaa kaiken ilon irti. Eväät korkattiin jo kotipihalla ennen kuin auto oli edes käynnissä. Tämä oli kyllä kaikkien aikojen nopeusennätys eväiden syömisen aloittamiselle. Lapset innostuivat kyllä taas ihan kaikesta ja kysymyksiä sateli niin, että hädin tuskin ehti vastaamaan.

Porvoon vanhassa kaupungissa oli aika hiljaista. Meidän lisäksi siellä näkyi vain pari ulkomaalaisten turistien ryhmää, joiden mukana Tyyne olisi halunnut kulkea. Jätettiin ryhmät kuitenkin rauhaan. Kierreltiin kujia ja väisteltiin koirankakkoja. Pongattiin hienoja vanhoja rakennuksia, lukkoja sillan kaiteessa ja neulegraffiti. Tehtiin pakolliset poikkeamiset lelukauppa Riimikossa, teetee Shopissa ja Brunbergin tehtaanmyymälässä, joista pakollisina tuliaisostoksina reppuun pääsi Porvoon öljyväriliidut, teeteen lankaa ja suklaata.

Ikeassa lapset olivat taas sen maksimin 45 minuuttia leikkimässä leikkipaikalla, jonka aikana minä ja mies yritettiin kiertää mahdollisimman paljon kauppaa. Löydettiin Toivon huoneeseen sopiva kaappi, joka käydään ostamassa toisena päivänä. Samoin todettiin sieltä löytyvän suhteellisen edullisesti pimennysverhoja uudisosan puolelle, jotka myöskin haetaan myöhemmin. Ostin kananmunanleikkurin, tyynyn, maton ja Tyynelle hiiren. Toivo hankki itselleen sudenkorennon osallistumalla myymälässä järjestettyyn aarteenetsintään.

Retki oli onnistunut ja lapset käyttäytyivät hyvin koko matkan. Kotonakaan ei juuri väsymyskiukkuja tullut. Taisi olla kaikista kiva päivä.

Eteisen muutos

Eteiseen tuli pikkiriikkinen pintaremontti, kun vaihdoin sinne tapetit. Samalla kertaa vaihtoon meni jokunen huonekalu, naulakko ja vähän muutakin pientä. Eteiseen tuli kerralla paljon uutta, maalilla, tapetilla, ompelemalla ja tavaroiden paikkojen vaihdolla.

Tehokas tyttö olisi tehnyt kaiken parissa päivässä, mutta muu elämä verotti sen verran, että aikaa kului kolmisen viikkoa. Mutta nyt remontti on valmis ja tavaratkin jo suunnilleen omilla paikoillaan. Viimeksi kohensin eteisen ilmettä marraskuussa. Oli tuo harmaan sävyinen huonekin kiva, mutta tapetti oli jo kulahtanut ja kaipasin vähän väriä. No nyt sitä on.

Tapetti on Tapettitalon Tunturikukka. Ihan eri tapetti kuin alun perin suunnittelin. Ostinkin sen melkein näkemättä, mutta tyytyväinen olen. Ainoa harmi tuossa oli kohdistuksen korkeus. Se oli 46 senttiä ja eteiseen tuli joka oven päälle 50 sentin palat, eli jäi isot hukkapalat kaikista ovien päälle tulevista siivusta. Siksi tapettia kului enemmän kuin olin aluksi laskenut.

Eteisessä on seitsemän oviaukkoa, yksi ikkuna ja yksi suuri vanha sulaketaulu, joten tapetoiminen oli tavallista työläämpää, vaikkei seinäpinta-alaa paljon olekaan. Joka pala piti mitata ja muotoilla erikseen. Oman mausteensa hommaan teki vino katto ja se, että katonrajaan oli tapetti pakko saada siististi ja suoraan, koska listoja ei ole. Onnistuin siinäkin ihan kohtalaisesti. Vertailukohtana vaikka tuvan tapetointi reilu vuosi sitten. Sinne meni puolet enemmän tapettia ja puolet vähemmän aikaa. Ja tämänkin tapetoinnin tein vanhaan tapaan laittamalla liisterin tapettiin ja antamalla vettyä pari minuuttia.

Olen nyt tosi tyytyväinen eteiseen. Paitsi tuo matto on kamala ja nyt se on viimeistään saatava vaihdettua uuteen. Vaihdettavien listalla se on ollut jo ainakin kolme vuotta. Vanhan tapetin parina se vielä menetteli, mutta nyt ei sovi alkuunkaan enää tuohon. Asialle on tehtävä jotain ja äkkiä. Varamaan aktiivisempi matonetsintä voisi tuottaa tulosta.

Myös helmiverho, joka on alakertaan menevien rappusten oviaukossa, näyttää hiukan tunkkaiselta. Se ei kuitenkaan ole niin paha, että olisi kiireesti saatava uusi. Menettelee, mutta uuden hankin kyllä jos sopiva osuu kohdalle.




Eteisen ehjällä seinänpätkällä on vaatekaappi. Se on nyt niin täynnä ulkovaatteita, että toinen ovikaan ei mene kunnolla kiinni. Tyhjennyssiivousta siis luvassa. Kaapin päällä on ostoskori ostoskassitäytteellä. Toinen kori on tyhjä, siellä nukkuu usein kissa. Tai kaksi.

Ikkunan eteen vaihdettiin toinen lipasto, vasta vähän aikaa sitten nettikirpputorilta hankittu. Tuossa on enemmän laatikoita lapasten, pipojen ja huivien säilytykseen. Lipaston lisäksi asusteita säilytetään pinkissä Ikean verkossa, joka on kirpputorilöytö. Kaappi ja verkko ovat kumpikin suuressa suosiossa kissojen keskuudessa kiipeilytelineenä.

Seinäremontin yhteydessä vaihdoin ikkunan päälle uuden hiukan kepeämmän verhotangon ja samalla vaihtui verhokin kirpputorilta ostettuun virkattuun pitsiliinaan. Sellainen siinä oli ennenkin, mutta eri mallinen. Valokatkaisin uusittiin myös. Seinällä oleva kuivauspatteri siirrettiin hiukan alemmaksi. Nyt siihen ylettää hyvin myös lapset laittamaan hanskat ja pipot kuivumaan. Eikä minunkaan enää tarvitse varvistella ylimmälle tangolle ylettyäkseni. Pienen pintamuutoksen koki myös seinähylly, jonka mustat rautakiinnikkeet maalasin vihreällä kalustemaalilla, sävyllä nimeltään kanaali. Ja tuoksuköynnös tuotiin ikkunalle valoon, jos se vaikka innostuisi kukkimaan.

 






Lastenvaatenaulakko koki myös pienen muodonmuutoksen. Vanha naulakko menee käyttöön toisaalle ja rakennettiin tilalle uusi. Vaaleanpunaiseksi maalattuun lautaan kiinnitettiin Tigeristä ostettuja värikkäitä koukkuja. Nyt on kummallakin omat naulakkovärit ja ainakin toistaiseksi lapset laittavat tarkasti takit ja housut omille paikoilleen. Ennen ne tuppasivat kaikki menemään samaan reunimmaiseen koukkuun.

Lasten naulakon kohdalta seinä maalattiin valkoiseksi, koska ajateltiin paperitapetin menevän huonoon kuntoon, kun sitä vasten hankaa märkiä vaatteita. Kenkiä lapset säilyttävät edelleenkin vihreässä pyykkikorissa, jonka alle on laitettu pyörät. Toimii hyvin, eikä kenkiä loju pitkin eteisen lattiaa. Nuo korin vieressä olevat saappaat ovatkin minun. Tapetin ja maalatun osan väliltä puuttuu vielä se kuuluisa viimeinen lista. Joka on jo työn alla.




Keittiön ja tuvan oviaukkojen välissä olevalla pienellä seinänpätkällä on se ainoa eteisen tuoli ja tärkeä seinäkello. Se kello, jonka mukaan lähdetään kouluun tai bussille tai ihan minne vain. Kellon puuttuminen seinältä muutaman viikon ajan sai lukuisia kommentteja koululaiselta.

Tuoliinkin ompelin uuden istuintyynyn eteisen uudistumisen kunniaksi. Oman lapsuusajan verhosta oli vielä pieni pala jäljellä ja siitä sai juuri ja juuri tuon tehtyä. Olisin halunnut röyhelön joka puolelle, mutta kangasta oli sen verran vähän, että oli tyydyttävä tuohon. Hauska se on noinkin.

Nyt meille toivottaa tervetulleeksi värikäs kukallinen tapetti ja se on kiva se. 

Kotiäidin arkiviikot

En ole viikkoihin tehnyt mitään muuta kuin imuroinut, pessyt ja viikannut pyykkiä, laittanut ruokaa ja leiponut, kyydinnyt lapsia harrastuksiin ja kavereille. Tai olenhan kaiken tuon lisäksi myös toiminut kissatappelun erotuomarina, kissoille oven avaajana, siivonnut kissojen hiekka-astioita ja lattialle pudonneita laseja, pyyhkinyt pölyjä ja silittänyt, selvittänyt riitoja ja ratkonut kiistoja. Ihan tavan juttuja, mutta tuo eteisen pitkittynyt tapetointi on tehnyt kaikesta jotenkin työläämpää. Ulkovaatteet ovat olleet vähän missä sattuu, pipot ja kaulurit hävöksissä. Eteisen tavarat aiheuttivat jokaisessa huoneessa hirveää sekasotkua ja pölyn määrän lisääntymistä. Vai onko se aurinko saanut pölyn esille? Tapetointipöytä seisoi pari viikkoa keskellä eteistä tukkeena ja kissojen painitatamina. Jouduin tilaamaan lisää tapettia ja kädet olivat muutaman päivän epäkunnossa, joten tapetoiminen venyi. Nyt seinä on kuitenkin valmis ja vaatteetkin kohta paikallaan. Ja elämästä tulee taas tavallista ja helppoa. Enkä loppujen lopuksi ole edes toiminut harrastuskuskina kuin ihan vähän. Ja mies leipoi laskiaispullatkin.

Arkiaskareiden lisäksi olen harrastanut sauvakävelyä ja lasten kanssa hiihtämistä sekä askartelua. Olen käynyt Tyynen kanssa Nallepartiossa leipomassa nallesämpylöitä ja perhekerhon laskiaismäessä ja muutenkin perhekerhossa. Olen leikannut Toivon hiukset ja harjoitellut lettien tekemistä Tyynen ihanilla pörröisillä hiuksilla. Olen bussimatkaillut Tyynen kanssa Lahdessa hankkimassa Toivon kavereille synttärilahjoja. Ärsytyskynnys ylittyi Sokoksessa, kun todettiin, että sieltä jo lopetetun lastenvaateosaston lisäksi on leluosasto lopetettu. Olen käynyt kangaskaupassa ostamassa tyynykangasta ja mekkokangasta, mutta en ole ehtinyt vielä edes pestä kankaita.

Jotenkin tuntuu siltä, että parissa viikossa on ollut enemmän arkea kuin tavallisesti. Joskus vaan on näin. Ensi viikolla on talviloma ja arki on ainakin hetken hiukan toisenlaista.

 

Ystävänpäiväaskareita

Askarreltiin lasten kanssa ystävänpäivää varten pikkuisen torstaina. Olisi voinut aikaisemminkin jotain tehdä tai ainakin etsiä niitä ideoita. Saatiin kuitenkin iso kasa kortteja valmiiksi, joita on jo annettu ja viety ystäville. Osa viedään vielä tänään.

Korttien lisäksi lapset tekivät muutaman tikkariperhosen. Niihin tarvitaan tikkari, silmiä, pahvia ja vähän tarroja ja kyniä. Kaikkea löytyi kotona.




Minä askartelin pelikorteista ystävänpäiväkoristeen. Kuva samanmoisesta löytyi netistä ja siitä idea. Eli ihan tavan pelikortteihin tein reiät reikäkoneella ja pujottelin ne nyöriin. Osan korteista leikkasin sydämen muotoiseksi. Tuli aika hauska. Vielä meille jäi kahdet kortit pelaamista varten, joten ei haittaa, vaikka yhdet tärvääntyivät askarteluun. Ei näitä käyttänyt koskaan kukaan muu kuin Tyyne.

Älkää kiinnittäkö kovin paljon huomiota oven reunoilta puuttuviin listoihin. Ne on kyllä siihen tulossa ihan kohta.







Ystävänpäiväherkkuja tein myös. Tietenkin. Sydämen muotoisia vohveleita makealla vadelmahillolla ja sikamakeaa vaahtokarkki-mokkapala-mutakakkua. Ja tietty kahvipöydästä löytyi myös sydämen muotoisia vaahtokarkkeja.





Ystävänpäivätulppaanit valitsi kaupasta Tyyne ja ystävänpäivän Koko-kupin valitsin minä. Ompelin myös uuden pienen pöytäliinan keittiöön. Kangas on jo syksyllä Marimekon alesta ostettu Onnen omenapuu. Juuri sopiva ystävänpäiväliina.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille <3

Tawashit

Olen saanut valmiiksi pienen joukon tawasheja. Eli japanilaisia pesusieniä. Näitä on tosi nopea tehdä ja tämä on ehkä ainut virkkaamalla tehtävä käsityö, josta minä voin sanoa, että valmistuu illassa. Tosin näistä vain yksi on tehty illassa, loput ovat olleet automatkavirkkauksia. Niissä voisi aikayksikkönä sanoa, että yksi tawashi valmistuu noin 40 kilometrin ajon aikana. Vähän riippuu nopeusrajoituksista, eikä aika sisällä päättelytyötä.

 

Näissä on lankana Allhemp6 hamppulankaa ja olen pessyt 60 asteessa kaikki jo kertaalleen. Hampputiskirätti on ollut minun suosikki jo pitkään, mutta nyt on se ainut hamppuinen kulunut niin reikäiseksi, että piti tehdä tällainen tilalle. Myös tavallisia hampputiskirättejä on työn alla. Näistä pidän itsellä yhden, kunhan osaan päättää kumman värin. Loput menevät lahjoiksi.

Ihan vähän kiinnostaisi tehdä neuletakki hamppulangasta, mutta koska on jo pari takinalkua kesken, ei taida olla kovin viisasta aloittaa. Ennen kuin edes toinen on valmis. Yhden hamppuneuleen olen kerran tehnyt ja kovasti siitä tykännyt. Seuraavasta tekisin jonkun värillisen. Ei ainakaan mustaa.

Ekat sukat tänä vuonna

Tämän vuoden neulomistavoitteena taisi olla saada valmiiksi kahdet sukat. Nyt on jo kolme valmista sukkaa, joten tavoite näyttäisi täyttyvän. Nämä ekat valmistuneet ovat tavan nilkkasukat itselle.



Lankana Mokkasukkalankaa nimeltä Winterlong. Lankaa ei taida enää olla saatavilla, ainakin Villa Mokka lankakauppa on lopettanut toimintansa. Korjatkaa jos olen väärässä. Joka tapauksessa, lanka sisältää E- ja F-vitamiineja, jojobaöljyä ja aloe veraa, joiden luvataan kestävän 10 - 30 pesukertaa. Puikot olivat vääntyneet bambutikut kokoa 2½ ja ohje sukkiin löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 8/2014. Ohje on tehty paksummalle langalle, mutta pienellä laskutoimituksella ja säätämisellä löytyi sopiva silmukkamäärä tällekin langalle.

Omasta mielestä nämä ovat aika onnistuneet sukat. Kuviot ruudutus ei kovin hyvin näy tuossa kirjavassa tummassa langassa, mutta se ei haittaa. Sileetä sukkaa en olisi jaksanut varmaan koskaan  neuloa valmiiksi. Kuvio oli sen verran helppo, että neulominen onnistui telkkaa katsellessa.

Seuraavaksi aloitan eteisen tapetoimisen uudet sukat jalassa.