tiistai 22. syyskuuta 2015

Syksyn värejä pihalla

Ihania syksyn värejä alkaa olla jo monissa pensaissa ja perennoissa. Tosin vastapainoksi monet perennat ovat jo hyvin ränsistyneitä ja rumia. Olenkin pikku hiljaa leikkaillut rumimpia pois, tulee siistimmän näköistä.

Kukkia ei enää tähän vuodenaikaan niin kovin paljon ole, mutta jotain kuitenkin. Perintösyysasteri (tai pajuasteri, en tiedä kumpi) kukkii tosi kauniisti ja myöhään, pitkälle lokakuuhun. Hanhikit olisivat myös myöhään kukkivia, mutta eivät kuulu omien suosikkien joukkoon ja niitä löytyy vain pari puskaa hyvin varjoisesta paikasta. Ja varjoinen paikka tarkoittaa sitä, että kukkia taitaa olla yhteensä noin kymmenen. Kauniita tosin nekin vähät. Kääpiöjaloangervot ovat nyt parhaimmillaan kuten myös syyshortensiat.







Viinirypäleitä valmistui tänäkin vuonna paljon ja lapset ovat kyllästyneet niiden syömiseen. Pitäisi keksiä joku helppo säilöntämuoto. Onnistuisikohan höyrymehun valmistus viinirypäleistä? Myös aroniat ovat meillä jääneet joka vuosi pensaisiin linnuille. Taas mietin, mitä niistä tekisin, missä olisi tilaa säilöä ja mikä olisi helppoa. Taitaa taas kerran mennä miettimiseen niin paljon aikaa, että marjat jäävät tänäkin vuonna lintujen iloksi.

Sadonkorjuu alkaakin olla jo voiton puolella. Tänään nostin sipulit kuivumaan ja kääntelin herneiden varret maahan. Pari maissintähkää on kasvihuoneessa, mutta ei vaikuta kovin suurilta. Kai se on uskallettava kurkistaa onko niissä mitään. Jättikurpitsa voi hyvin edelleen. Joka päivä sen päältä poistetaan kotilot (jos niitä on) ja pyyhitään pikkuinen huolellisesti. Jännittää tosi paljon, säilyykö kurpitsa halloweeniin saakka.





Tämä päivä meni auringossa ulkona. Huomenna on tarkoitus jatkaa perennaistutusten siistimistä sekä ruukkujen, kippojen ja kuppien pesemistä. Ja perunannostotalkoot on tarkoitus pitää myös. Aika lailla samaa aurinkoa ja lämpöä on luvassa silloinkin.





8 kommenttia:

  1. Eilen meillä oli vielä aronioita. Tänään ei - varikset kävivät kai aamuvarhain aterialla. Eipä ole huolta niiden säilönnästä. Olen tehnyt aronioista mehua, sitruunaa tai jotain muuta hapanta hieman sekaan.
    Viinirypäleistä tein keittämällä mehua ja mäskin pakastin. Ja osasta tein hyytelöä. Oli hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehun teen minäkin viinirypäleistä höyrystämällä. Pitää vaan ensin jostain kehittää pulloja.

      Poista
    2. Eipä tarvinnut minunkaan kerätä aroniaa, linnut ehtivät ensin. Kolme puskaa syötiin tyynni kahdessa päivässä. Myös yksi omenapuu koki saman kohtalon, mikä oli ihan hyvä juttu, koska ne omaput olivat tänä vuonna niin pieniä, rupisia ja matosiakin.

      Saako viinirypäleet olla linnuilta rauhassa?

      Poista
    3. Meillä on aronioissa vieläkin marjat. Useana päivän niissä on ollut ihan koko päivän ajan neljä mustarastasta ruokailemassa, mutta noin pieni määrä rastaita taitaa saada aronioista ruokaa pitkälle talveen. Viime vuotisiakin marjoja on edellisten (tai ehkä samojen) mustarastaiden jäljiltä jäljellä.

      Meillä kasvaa viinirypäle kasvihuoneessa, joten ei ole linnut päässeet syömään. Tosin kasvihuoneen ovi on koko kesän auki, mutta ei niihin ole kajottu. Aika vähän meillä on muutenkaan rastaat riesana. Liekö koko ajan pihalla päivystävillä kissoilla jotain osuutta asiaan.

      Poista
  2. Kauniita syyskuvia! Mahtavia nuo viinirypäleet. Maku on varmaan ihan toista kuin kaupan tuotteissa. Aronian marjoja meillä oli aiemmassa asunnossa, mutta aina ne linnuille jäivät. Joku sanoi, että niistä tulee hyvä kotiviini. Eipä ole tullut kokeiltua. Mökille ajattelimme laittaa aroniasta pensasaidan. Tulee tarpeeksi tiheä, ettei pöly lennä ihan pihaan saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rypäleet on hyviä. Tosin niissä on kamalan isot siemenet. Kun saan uuden kasvihuoneen joskus, aion laittaa sinne sellaisen rypäleen, missä ei ole siemeniä. Joskus :)

      Minullakin aronia on istutettu koristeominaisuuksien (kukat, marjat, syysväri, tuuheus) vuoksi.

      Poista
  3. Mä tein viinirypäleistä "pikamehua" - rypäleet, vähän vettä ja sokeria kattilaan ja keitin muutaman minuutin. Sitten siivilöin roskat pois. Aronialle en minäkään mitään järjellistä käyttöä ole keksinyt, kun mehu on minusta oudon makuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kokeilen tuota mehuliisaa mehun teossa. Pitäisi onnistua. Aroniat saa jatkossakin olla koristeina. Ainakin niistä riittää hyvin ruokaa linnuille, puskat kuhisee lentäviä ihan koko ajan.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)