Jälleen uusi sohva

Vasta viime talvena vaihdettiin sohvaa. Ja nyt vaihdettiin taas. Edellisen sohvan olikin tarkoitus olla väliaikainen, mutta että näin väliaikainen - se yllätti minutkin.

Tämä viimeisinkään hankinta tuskin jää pitkäaikaiseksi, mutta oli väriltään niin paljon parempi kuin edeltäjä, että ei voinut vastustaa. Pari kymppiä maksoi enemmän ja jouduttiin hiukan kauempaa hakemaan, mutta nyt olen tosi tyytyväinen.



Tämä on uudelleenverhoiltu 70-luvun sohva alkuperäistä muistuttavalla kankaalla. Siromman näköinen kuin edeltäjänsä, vaikka on saman kokoinen lukuun ottamatta selkänojan korkeutta. Tämä on matalampi ja näyttää vähän hassulta tuossa ikkunan edessä. Josta se siirtyy saman tien toiseen paikkaan, kunhan laajennusrakentaminen on sopivassa vaiheessa.

Vielä on vaikea arvioida miten pahan näköiseksi nuo käsinojat menevät, kun kissat iskevät niihin kyntensä, mutta vielä ei ole kukaan killeistä sitä tehnyt.

Sohvan mukana saatiin kyytipojaksi rahi, jonka edelleen myymisestä päätin saman tien. Mutta koska kissat tykkäävät nukkua sen päällä ja lapset pitävät siitä, se saa nyt jäädä toistaiseksi.




Eipä tuota sohvaa paljon tuolta peiton ja tyynyvuorten takaata erota. Joka kerta, kun otan kuvan sohvasta, on Alma siinä nukkumassa. Se johtuu siitä, että se ei juuri muuta tee kuin nuku sohvalla.




Ps 1. Viime yönä meidän sängyn valloitti kaksi lasta ja siirryin suosiolla uudelle sohvalle nukkumaan. Se täytyy sanoa, että kyllä se selkä tälläkin sohvalla tuli yhtä kipeäksi kuin kahdella edeltäjälläänkin.

Ps 2. Vanha sohva saatiin eilen myytyä pois. Ja saatiin siitä jopa muutama kymppi enemmän kuin maksettiin. Kyllä hymyilyttää.

Sadonkorjuuta ja kukkia

Nyt olisi pienimuotoista sadonkorjuuta tehtävä vähän joka suunnalla.

Vadelmat kypsyvät ja haluaisin tehdä hilloa, mutta niitä ei kypsy kerrallaan tarpeeksi. Ottaa päähän jos jäädään ilman. Ensi vuonna kyllä otan varman päälle ja teen hillot jo mansikoista.

Kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja tulee kiire kerätä ne ennen kuin kasvavat kokoon jätti. Sitten niitä ei syö enää kukaan. Mutta kuka haluaa joka päivä syödä kesäkurpitsaa ja minulla ainakin ruokaideat siitä ovat varsin suppeat. Pitää kai taas hakea googlesta apua.

Kantarelleja tulee myös. Ei kuitenkaan joka päivä vaikka niihin ei kyllästyisikään. Mustikoitakin pitäisi vielä kerätä, pakastimessa on tilaa. Mutta kalenteri näyttää täydeltä aina hyvään mustikanpoimimisaikaan.

Porkkanat on jo melkein syöty, kolmanneksi viimeinen meni tänään kerhoevääksi. Oman maan herneiden ja tomaattien sekä omista raparpereista tehdyn mehun kanssa.

Herneitä tulee myös, mutta nekään eivät kauan kupissa vanhene.

Yhtä jättikurpitsaa kasvatetaan halloweeniksi. Laitettiin sille oma petikin alle, ettei tulisi sorasta jälkiä. Ja varovaisesti joka päivä tarkistetaan, ettei vaan ole alkanut pilaantua.

Pari pientä kirsikkatomaattia on löytynyt, isommat alkavat vasta pikku hiljaa kypsymään. Ei paniikkia niiden kanssa.

Viinirypäleitä tulee paljon. Niidenkään aika ei ole vielä.

Härkäpavuista on tehty yksi kastike. Vielä niitä riittää toiseenkin satsiin. Oli muuten hyvää.

Vanhan omenapuun omput ovat joko aa rupisia tai bee muumioita eli sieltä ei suuhun laitettavaa juuri tule. Nuoressa Pirja-puussa on seitsemän kaunista ja sileää omppua. Tai on ainakin niin kauan kunnes jalkapallo osuu niihin.

Tällä viikolla pitää myös aloittaa mehun valmistaminen. Punaherukoita, mustaherukoita, ehkä noin kourallinen viherherukoita ja kaksi kourallista valkoisia höyrytetään mehuksi. Ja raparperien uusi kasvusto myös.

Perunat ja sipulit pitää myös jossain vaiheessa nostaa. Mutta niilläkään ei ole kiire.





 



Sadonkorjuuaika ei vie aikaa kuitenkaan pihalla patsastelulta ja kukkien katsastelulta. Vähän on tänä vuonna päässyt monet raaskuiksi, koska en ole viitsinyt leikata mitään vielä alas. Siis niitä, jotka yleensä leikkaan kukinnan jälkeen siistiksi. Raaskujen seassa on vielä paljon kukkivaa.

Värimintut, malvat, rantakukat, laukat ja syysleimut ovat täynnä kaikenlaisia ötököitä ja perhosia. Pallohortensiat ja mustilanhortensiat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Paitsi se yksi pallohortensia, joka kasvaa sellaisessa kuopassa, että ihme kun on vielä edes hengissä. Pitää laittaa siirrettävien listalle.

Syysleimut kukkivat tänä vuonna vähän ja ovat muutenkin melko onnettomia. Kotilot syövät niitä mielellään ja lehdet ovat sen näköiset. Ja juuri rumien lehdettömien tai reikälehtisten varsien vuoksi en tänä kesänä latvonut leimuja ja kukinta jäi niukaksi.










Kasvu on ollut kaikessa tänä kesänä runsasta. Paitsi niillä kukilla, joiden kastelu unohtui.




Ja puuliiteri - se näyttää nyt tältä. Runkotolpat on pystyssä ja kuvasta poiketen myös etupuolelta. Ei puutu enää paljon mitään. Kohta pääsee klapitalkoisiin.

Kirppulöytöjä

Olen taas tehnyt kivoja ja hyviä löytöjä kirpputoreilta. Omalle kylälle avattiin uusi kirppis ja siellä kävin pari päivää sitten. Sen lisäksi olen vähän liian ahkeraan vieraillut useilla nettikirppareilla. Oman kylän kirpputorilta varasin myös pöydän pariksi viikoksi, joten jotain on meiltä myös lähdössä pois kaiken tämän juuri kotiutetun tieltä.

Tatti-kulhoa olen etsinyt jo pitkään. Onhan niitä myytävänä, mutta hinnat pyörivät yleensä sadan euron paremmalla puolella. Ihan kahden euron löytöä en tehnyt, vaikka useat kehuvat sen juuri tuollaisella summalla saaneensa, mutta en sentään satasia maksanut. Kulho oli virallisesti miehen nimipäivälahja, mutta minun käytössä se on tällä hetkellä. Olen iloinen. Nyt se on ja etsimisen voi lopettaa.

 


Muita pikkulöytöjä ovat pienet emalikupit, tarjotin, peltipurkit, korvakorut, lapsille Zhu Zhu petsejä, kirjoja ja vähän vaatteita.

 
 
 



Kangasosastokin on karttunut parilla verholla ja kangaspaloilla. Myös yksi sopiva täkki löytyi ehdolle koululaisen huoneen päiväpeitoksi. Väri olisi sopiva, mutta vielä en ole kysynyt, miltä kukkakuosi vaikuttaa. Tuntuu siltä, että on suorastaan mahdotonta löytää täkkiä, jossa olisi jotain muita kuvioita kuin kukkia.

Nukkumattiverhot kotiutuivat meille tänään. Kangas on melko paksua ja sitä on reilusti, joten verhoiksi ne eivät tule, vaan ompelen niistä koululaisen säkkituoliin päällisen.




Suurempi kirpputorilöytö ei oikeastaan ole edes kirpputorilöytö. Ihan tuossa kävelymatkan päässä on satavuotias jugendlinna, joka on toiminut lasten keuhkoparantolana, kehitysvammaisten hoitokotina ja vastaanottokeskuksena. Ainakin. Monta vuotta se on ollut tyhjillään ja oikeastaan vähän pelotti kävellä siitä ohi. Nyt rakennusta saneerataan asunnoiksi. Siihen vaihdettiin uudet ikkunat ja rakentaja ilmoitti, että vanhoja ikkunoita saa hakea pois. Tieto levisi facebookissa eri foorumeille hetkessä.

Ikkunoidenhakuaika oli rajattu 10. - 21.8. välille klo 8 - 19. Minä kurvasin auton rakennuksen pihalle heti ekana päivänä jo varttia vaille kahdeksan. Siellä oli monta autoa paikalla ja joku tiesi kertoa, että jo edellisenä iltana oli ikkunoiden hakijoita ollut ruuhkaksi asti. Sain kuitenkin hyvän autoon mahtuvan lastin ehjiä laseja  ja kun lähdin paikalta pois noin kymmenen yli kahdeksan, oli ikkunoita jäljellä enää muutama kappale. Nopeasti menivät.

Nyt on kasvihuoneenrakennusprojekti edennyt taas pienellä harppauksella. Laseja puuttuu vielä, mutta rakentamisen onkin tarkoitus alkaa aikaisintaan kesällä 2017. Jos vielä silloinkaan.

Puutarhassa tapahtuu

Tänä kesänä meni totaalisesti hermo kotiloiden syömiin mansikoihin. Rastaita on pihalla vähän tai ei oikeastaan ollenkaan, joten mansikoita ei tarvitse suojata linnuilta. Mutta kotiloilta niitä ei saa suojattua millään. Jos kotilot eivät ole syöneet mansikkaa jo raakana, ne syövät kypsänä tai vähintäänkin kulkevat mansikan yli jättäen siihen ällöttävän limavanan. Mansikkamaasta jäi meille muille niin vähän syötäviä mansikoita, joten toinen pikku mansikkapenkki sai lähteä.



Ensin kärräsin tiilet reunoilta pois. Niille onkin käyttöä tulevan puuliiterin yhteyteen tulevan kuorikatealueen rajauksessa. Sen jälkeen leikkasin ja revin mansikkakankaan. Mansikoilla on pienet juuret ja ne lähtivät irti ilman lapiota helposti. Sitten mullan kääntämistä ja tasaamista ja uusien istutusten suunnittelua.

Uutta istutettavaa löytyikin helposti, koska puutarharetkeiltiin toissaviikonloppuna ystävän kanssa Tommolan tilalle Leivonmälle. Sieltä kotiutui meille nuokkulaukka, farrerinlaukka, etelänruusuruoho, marokonminttu, tähkähietalilja, tarhajaloangervoja, kangasajuroho, balkaninmalva, kellokärhö, vaaleanpunainen sinilatva (joka avasi valkoiset kukkansa pari päivää retken jälkeen) ja neljä erilaista kurjenpolvea.

Olin etukäteen tehnyt tarkan ostoslistan ja luvannut itselleni, että siitä ei saa poiketa, koska ostoslistalla oleville kasveille oli kaikille paikka. Mutta hullustihan siinä taas kävi. Ostoksista vain hietalilja ja tummakurjenpolvi löytyivät omalta listalta.

Kaikille ostoille on kuitenkin jo löytynyt paikka. Lukuun ottamatta sitä valkoista sinilatvaa, joka harmittaa niin paljon, etten sitä aio edes istuttaa.

Tommolan tilalle kannattaa tehdä retki jo ihan pelkästään paikan näkemisen vuoksi. Siellä on laajat perennoiden istutusalueet, missä näkee hyvin kuinka suuriksi kukat kasvavat, millaiset ne kukat ovat oikeasti ja myös sen tarvitsevatko tukea. Itse olen nyt yrittänyt välttää tukea tarvitsevien kukkien hankkimista. Perennavalikoima on laaja ja siellä tekee erikoisempia löytöjä kuin tavan ketjutaimimyymälöissä. Näin elokuussa oli myytävien perennojen rivistöissä paljon aukkoja ja muutama sellainen, jonka olisin halunnut, oli loppunut. Sain kuitenkin aivan tarpeeksi monta kukkaa kotiin tuliaisiksi. Pitää tehdä tuonne retki seuraavan kerran varmaan ensi vuonna alkukesästä. Silloin näkee kukassa toisenlaisia kasveja.

Tuonne kun tekee retken, kannattaa poikeat kahville Karoliinan kahvimyllylle, joka on ihan siinä saman nelostien kupeessa. Oli ihan vaikea valita mitä herkkukakkua siellä lautaselleen halusi.

 
 


 

Mansikkamaa näyttää nyt uudelleen istutuksen jälkeen tältä. Sekavalta ja epäsiistiltä. Tänään menen katkomaan perennojen varret pois, lähteepä paremmin juurtumaan ja näyttääkin siistimmältä.

Tähän istutin puutarharetken ostosten lisäksi toisaalta kaivettua jaloangervoa, kurjenmiekkaa ja laukkaa. Osan retkiostoksista istutin muualle. Tästä olisi tullut sekava, jos olisin laittanut kaikki erimerkkiset perennat samaan. Olen nyt tyytyväinen vanhaan mansikkamaahan. Vaikka harmittaa tosi paljon, kun mansikoita ei saa enää omalta pihalta. 



Osa vasta hankituista perennoista meni siis mansikkamaan penkkiin, osa paikkokasveiksi muualle ja muutama pääsi pergolaan.

Jostain syystä en ole onnistunut pergolan köynnöskasvatuksissa. Jokaisen rungon viereen olen joskus istuttanut jonkinlaisen köynnöksen, mutta ei ne ole kasvaneet. Kahdessa oli useamman vuoden ajan alppikärhöt, jotka kyllä kasvoivat aikansa hyvin ja kukkivat runsaasti, kunnes puutarhaan ilmestyi kärhöpistiäinen. Ennen kuin edes huomasin, se oli syönyt kärhöt lehdettömiksi. Toinen jatkaa eloaan runsaana ja kukkii edelleen, toinen ei kestänyt alasleikkausta ja kuoli. Tänä keväänä istutin siihen uuden kärhön, mutta senkin mokoma pistiäinen söi lehdettömäksi. Ensi vuonna täytyy olla nopeampi myrkkypullon kanssa. Tämä toivottavasti elpyy ja jatkaa kasvuaan ensi vuonna. Istutin sille kuitenkin kaveriksi balkaninmalvan, joka kasvaa parimetriseksi eli toimii hyvin köynnöksen korvaajana.

Yhdessä rungossa kasvaa kitukasvuinen humala, joka kiertyy vieressä olevaan syreeniin pergolan sijaan ja yhteen kulmaan istutin onnistuneesti itse juurrutetun villiviinin. Se on lähtenyt hyvin kasvuun kaiken maailman edellisten köynnösruusu sun muiden kokeilujen sijaan. Eiköhän pergolakin joskus saa sen köynnösverhon ympärilleen, mitä olen siihen epätoivoisesti yrittänyt jo vuosia saada.




Mansikkamaata myllätessä aloitin suuren hostanhävittämisurakan. Nurmikkoympyrän toisella reunalla on tuuheat hostakasvustot. Ne on kauniita alkukesällä, mutta paikka on liian aurinkoinen ja ne ovat jo heinäkuussa ruman värisiä. Osan siirrän toisaalle, mutta nyt ei ole aikaa ja motivaatiota järjestää niille paikkaa, joten pieneltä alueelta kaivetut hostat ruukutin ja pistin myyntiin. Ei ole vielä kovaa kiinnostusta ollut, vaikka hinta on melkein ilmainen. Jospa ensi viikonlopun taimitorilla joku veisi pois.

Istutin alennuspionin poistettujen hostien paikalle. Yksi kasvi tuli siihen, mistä sain ruukutettua 25 kuunliljaa. Hassua.




Kaiken tämän istuttamisen, maanmuokkauksen, ruukuttamisen ynnä muun perennansiirtelyn lisäksi meni yksi päivä kivien ja soran siirtelyyn. Tilattiin jo heinäkuussa reilun kymmenen tonnin sorakasa pihalle. Jonka avulla piti tasoittaa pihatien ja parkkialueen kaatoja ja osasta aluetta sora vielä puuttuikin. Auringon paistaessa tehtiin miehen kanssa pitkä ja melkein tauoton työpäivä, mutta niin se koko 11 tonnin sorakasa hävisi.

Tulevan puuliiterin pohjalle tuli myöskin soraa. Puuliiterin paikka näkyy kuvassa laudoilla ympäröitynä alueena. Liiterin edessä on kaareva alue, johon ei soraa tullut eikä tulekaan. Siinä on tällä hetkellä vielä kaikenlaista maa-ainesta mullasta kivenmurikoihin. Se on tarkoitus peittää kuorikattella. Ehkä jopa vielä tänä kesänä.





Ja jos jotain kiinnostaa, näitä hostia saa hakea pois. Eikä maksa mitään.

Loma loppui, arki alkoi

Tänään alkoi koulu ja arki koitti aamuherätyksineen. Oli hämmentävää kun yhdeksältä aamulla oltiin jo kaikki pukeissa, aamupalat syötynä ja hampaat pestynä ja koululainen kouluun saatettuna. Ja nyt mietin, että mitäs tässä seuraavaksi tekisi. Kuljeskelen hermostuneena enkä osaa tehdä mitään. Ensi viikolla varmaan jo helpottaa. Tämä eroahdistus.



Viimeiset lomapäivät kuluivat vähän samalla tavalla kuin ensimmäiset - vailla mitään suunnitelmia. Ja hyvä niin. Kaikenlaisia lomasuunnitelmia tai lähinnä toiveita tehtiin lasten kanssa etukäteen ja osa niistä toteutui ja osa ei. Toteutumattomista suurin osa on niitä, joihin ei itse pysty vaikuttamaan, vaan ollaan riippuvaisia toisten ihmisten aikatauluista. Osa jäi sitten toteuttamatta minun laiskuudesta johtuen. Tosin niistäkin vielä pari on tarkoitus loppukesän aikana suorittaa, vaikkei kesäloma enää jatkukaan.

Viimeisellä viikolla on kaiken maailman lapsia lappanut ovesta sisälle ja ulos aivan samaan tasaiseen tahtiin kuin loman alussa ja oikeastaan koko loman aikana. Viimeisellä viikolla ollaan käyty uimassa. Ollaan käyty jäätelölaivalla jäätelöllä. Ollaan käyty muuallakin jäätelöllä. Ollaan myös tehty metsäretki ja pikkiriikkinen kaupunkiretki.

Viimeisenä lomapäivänä käveltiin lähileipomolle lounaalle. Syötiin lounaaksi berliininmunkit ja mehut ja jälkiruoaksi jäätelöt. Päivälliseksi tein koululaisen lempiruokaa eli kantarellikastiketta. Päivän muu ohjelma oli käymistä ystävillä ja ystävien käymistä meillä ja illalla vielä käytiin uimassa. Tämä oli paras lomapäivä, totesi tokaluokkalainen illalla. Ja tähän ei tarvittu minkäänlaista puuhamaata, vaan ystäviä, äitiä ja epäterveellinen lounas.






Viimeiselle lomaviikolle osui myös serkun häät. Kaikesta matkasäätämisestä huolimatta ehdittiin kirkkoon ja melkein ajoissakin. Osattiin juhlapaikalle, vaikka ajettiin rohkeasti jotain tuntematonta pikkutietä, jolle meitä ei neuvottu. Kukaan ei kaatanut ruokaa tai juomaa vaatteilleen ja sekin menomatkalla puserolle roiskunut mehu saatiin pelkällä vedellä puhdistettua tahrattomaksi. Kukaan ei huomauttanut juhlakenkinä toimineista varvastossuista. Juhlissa tarjottu kanttarellikeitto oli juuri niin herkullista kuin etukäteen sitä kotona hehkutettiin. Ehdittiin morsiamen ja sulhasen kuvaussessioonkin juuri ja juuri kesken mielenkiintoisen ristihämähäkin ruokkimisen.