perjantai 31. heinäkuuta 2015

Sadonkorjuuta ja kirppislöytöjä ja tiskirättilankoja

Sadonkorjuu kuulostaa nyt vähän paremmalta kuin se olikaan. Kipaisin tänä aamuna keräämässä lapselle marjoja aamupalalle ja eka ajatus oli, että mansikoita. No. Kahdelta pikkuiselta mansikkamaalta löytyi kaksi mansikkaa. Loput olivat kotiloiden syömiä. Kotilot syövät mansikat jo osittain raakoina. Ja just sillä hetkellä päätin, että nyt saa mansikkamaa lähteä. Ne muutamat viikot kun tuoreita mansikoita saa, voin ne ostaa. Niin kuin olen tänä kesänä jo pitkälti tehnytkin. Toisen pläntin vielä säästän, mutta kun sen vuoron on poistua, en enää mansikkamaata perusta minnekään muualle kuin amppeliin. Keräsin sitten vähän herukoita ja metsämansikoita. Pari valkoista mansikkaa löytyi myös kypsänä ja keväällä ostettu keltainen mansikkakin näyttää olevan valkoinen. Eipä se mitään.

Valkoiset mansikat kelpaavat myös kotiloille, muttei ihan niin hurjan hyvin kuin punaiset. Valkoiset mansikat sen sijaan eivät kelpaa rastaille eivätkä lapsille. Minusta ne on ihan hyviä.



Kirpputoreilla en ole kesän aikana käynyt juuri ollenkaan. Parissa vanhan tavaran kaupassa kyllä. Eilen tehtiin vähän pidempi kirppiskierros Tyynen kanssa. Löytyi muutama vaate, kengät ja kirja. Kuvissa kesän muita kirppulöytöjä ja vanhan tavaran kaupan löytöjä.








Kirppiskierroksen jälkeen poikkesin vielä lankakaupassa hakemassa tiskirättilankoja. Omista varastoista pitäisi löytyä puuvilla-, bambu- ja hamppujämiä, mutta se, missä se oma varasto just nyt sijaitsee, on hiukan epävarmaa. Mutta nyt on millä mällätä. Muutama kerä teeteen bamboo & co ja yksi kerä puuvillaa. Eka rätti näistä on jo aloitettu.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Puutarhaähky

Nyt on se hetki kesässä, kun on pienen puutarhaähkyn aika. Eli kiinnostus pihapuuhiin hipoo nollaa. Yksi kiinnostava projekti jäi vähän kesken ja sitä pystytään jatkamaan vasta ensi keväänä. Se kai osaltaan vaikutti tähän motivaatioon. Pari kivaa puutyöjuttua on tehtävä, mutta saha ja vasara tai mikä vaan työkalu ei oikein minun kädessäni toimi niin hyvin. Tai etenkään tuo saha. Kotiloita voisi aina keräillä, mutta oikeesti - ei jaksa. Makkaranpaisto taitaa olla se pihapuuhista kiinnostavin tällä hetkellä.



Kukkia ja kasvua olen kyllä jaksanut patsastella. Sitä jaksaisi ja viitsisi tehdä vaikka koko päivän. Tänä kesänä on kai ensimmäinen kesä, kun ei tarvitse enää kitkeä niin paljon. Yhden kitkemiskierroksen tein kesäkuussa ja yleensä toista aloittelen heinä-elokuussa. Nyt näyttää siltä, ettei tarvitse. Sen verran on nuo omaistuttamat kasvustot tuuhettuneet, ettei multaa näy ja siksi ei myöskään rikkoja. Pari uutta istutusaluetta vielä kaipaavat toisen kerran kitkentää, mutta ne on nopeasti käyty läpi.

Isotähtiputki leviää kahdessa paikassa. Valkoista, vaaleanpunaista ja punaista sekä kirjavalehtistä. Eniten kuitenkin valkoista. Tykkään näistä, vaikka tuoksu saisi olla vähän parempi.




Sormustinkukan ja harjaneilikan seuraksi on vihdoinkin avautunut yksivuotiset unikot. Ja koko ajan niitä avautuu lisää. Toivon niiden kylväytyvän tuohon ja jatkavan kukintaa tulevinakin vuosina.




Eteläseinustan kivikkokasvialue kukkii nyt kauniisti. Komeamaksaruoho 'Purple emperor' on vielä nupulla, lehtosalviat ja kangasajuruoho täynnä kukkia ja punahattu sekä tiukukärhö ovat tehneet yhdet kukat.





Ensimmäinen liljakin - 'Pink lady' - on avannut kukkansa, pisamakellot kukkivat runsaasti ja kaukasiankirahvinkukat avautuvat pikku hiljaa.





Pinkkiä ja ruusunpunaista näkyy nyt joka puolella.



maanantai 27. heinäkuuta 2015

Matonpesua

Jokakesäinen kiva juttu on matonpesu matonpesupaikalla. Viime kesänä jäi väliin, kun ei oikein ollut pestäviä mattoja. Suurin osa matoista mahtuu pesukoneeseen. Tämän kesän matot mahtuisivat myös pesukoneeseen, mutta lapset halusivat mattopyykille ja oikeastaan minä myös. Monta päivää meni kun herättiin sateeseen ja matonpesuretki jäi väliin, mutta lauantaina aurinko paistoi ja lähdettiin heti aamusta pesupaikalle. Heti aamusta kymmeneltä.

Olen joitakin vuosia sitten kirjoittanut oikeasta matonpesijästä ja jostain syystä tämä kirjoitus palasi mieleen tänä kesänä. Tällä kertaa paikalla ei oikeaa matonpesijää ollut, mutta toisessa sosiaalisessa mediassa olen sellaiseen törmäänyt. Tai oikeastaan useampaankin. Sen verran minäkin olen oikean matonpesijän suuntaan itseäni liikuttanut, että mattoja oli mukana peräti viisi. Tosin kaukanahan se on vielä yli kymmenestä. Saati sitten kahdestakymmenestä. Vesipullokin unohtui kotiin. Koululainen kuitenkin sellaiset kävi meille reippaasti hakemassa, kun huomattiin unohdus. Että sekin virhe sitten taas tehtiin. Myös vaatteet olivat edelleen väärät. Ja kengät. Mekko ei ole oikean matonpesijän vaate. Onneksi sitä oikeaa matonpesijää ei ollut paikalla, koska tällä kertaa lapset eivät istuneet hiljaa paikoillaan. Ääntä lähti ja liikettä oli. Ja matot puhdistuivat.

Vaatteet olivat mattopyykin jälkeen läpimärät. Lapset kävivät uimassa ja siinä tuulessa odotellessa mekko jo kuivui. Housujen vyötärökin oli jo iltapäivällä kuiva. Matot sen sijaan roikkuvat edelleen kosteina pihalla. Toinen aurinkoinen päivä jossain vaiheessa olisi ihan kiva. Huomenna kai sellainen on luvassa.






sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Arkea ja juhlaa

Lomamatkalta palautuminen olikin tänä vuonna yllättävän hankalaa. Tai ehkä tämä viikko on ollut vain normaalia lomatekemisenkeksimisähkyä.

Alkuviikolla en jaksanut kysellä ketään meille kylään, en jaksanut kysellä saadaanko tulla kylään, en halunnut autoa, että oltaisiin päästy jonnekin, en jaksanut keksiä yhtään mitään. Onneksi tekemistä järjestyi ihan muiden toimesta ja joka päivä. Ei tarvinnut kuin sanoa kyllä. Kummallakin lapsella kävi ystäviä ja kumpikin kävi ystävillä. Itse järjestin vain sateisen päivän bussimatkan Lahteen kahville ja jäätelölle sekä ostamaan koulunalkamisvaatteita ja kerhonalkamisvaatteita. Kallis retki, mutta alennusmyynneistä tehtiin hyviä löytöjä. Tänä vuonna ei tarvitse enää ostaa yhtään vaatetta.

Tein viikolla kesän ekan kesäkeiton. Omalta kasvimaalta ei vielä löydy kesäkeittotarpeita koko keittoa varten, mutta sentään sipulit ja tillit sieltä saatiin. Melkoista herkkua tuo oli myös ostovihanneksilla. Kahden päivän kattilallisesta riitti yhdeksi kerraksi. Toisena päivänä lapset kävivät ystävänsä kanssa keräämässä mustikkapiirakkamustikat. No. Piirakka jäi tekemättä.




Loppuviikolla päästiin juhlimaan miehen serkun nimppareita. Miehellä on kaksi saman nimistä serkkua, jotka pitävät vuorokesinä mökeillään nimipäiväkekkerit. Tosi kiva perinne nähdä sukulaisia kesäaikaan. Me ei olla pitkään aikaan jostain hyvästä tai huonosta syystä päästy näihin pirskeisiin, mutta tänä vuonna ei ollut mitään esteitä. Vietiin tuliaisiksi puuvillasta neulottu tiskirätti ja pari litraa mansikoita.



Nimipäiväretkellä oli kyllä paljon jännittävää, kiinnostavaa ja herkullista nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa. Lossi, asuntovaunu, asuntovaunun terassi, Britakakku, tiramisu, purjevene, meri, metsätontti ja koira. Oltiin kaikki aika innoissamme, kuka mistäkin erityisesti. Ilta ei mitenkään vähentänyt yhden asuntovaunukuumetta tai saman koirakuumetta tai toisen merenrantamökkikuumetta tai kolmannen purjevenekuumetta. Toisaalta riittää, että saan sen tiramisun ohjeen, niin olen tyytyväinen. Nam. Oli oikein mukavat nimipäiväkekkerit.







keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Piha sateen jälkeen



Tämän päivän suunnitelmat matonpesusta, uimisesta ja mustikkametsästä menivät vähän uusiksi kun herättiin sateeseen. Eli reipas toimintapäivä vaihtui laiskotteluksi sisällä. Jonkin aikaa sateen loppumisen jälkeen kiertelin kauhistelemassa kotiloita ja sateen piiskaamia kukkia. Kun palasin sisälle, oli tuvassa kahden lapsen sijasta kahdeksan. Onneksi aurinko tuli esille ja lapset lähtivät ulos metelöimään. Minäkin varmaan lähden tästä kohta kärräämään erilaisia maa-aineksia. Soraa ja multaa.

Jokusen epäonnistuneen vuoden ja taukovuoden jälkeen onnistuin tänä vuonna daalian kasvattamisessa. Yksi kukka kukkii ja pari nuppuakin näyttäisi tulevan. Onnistunkohan vielä talvettamisen kanssa? Yritän ainakin.



Viime vuonna Türista tuotu rohtoluppio on kasvanut komeaksi puskaksi. Sen juurella pilkottaa myöskin saman vuoden Türin tuliainen mansikkaminttu. Se on vähän kitukasvuinen, mutta sentään hengissä.



Ilmasipulit ovat tänä kesänä innostuneet tekemään valtavasti ilmasipuleita ja jopa kukkia.



Ystävältä saatu laukka. Sopii väriensä kanssa hyvin yhteen takana pilkottavan maitokellon kanssa.



Maitokello on kärsinyt kovasti sateesta ja on aivan lakoontunut. Pitää hankkia ensi vuodeksi korkeampia ja parempia tukia.



Neilikkaruusu kukkii tänä kesänä runsaasti. Kukat ovat ruusunpunaisia, yhdessä oksassa vaaleanpunaisia.



Tarhakurtturuusu 'Snow pavement'  nuokkuu myös sateesta. Ruusu on levinnyt yllättävän paljon. Pitää kai alkaa karsimaan sitä, koska sijaitsee kulkureittien vieressä.



Suurimman osan kuunliljan kukista leikkaan pois, koska ne näyttävät suttuisilta. Joihinkin jätän kukat. Tämä on yksi niistä. Suikeroalpi taustalla ei koskaan petä kukinnassa.



Harmaakäenkukalla on ärhäkän pinkki kukka.



Pieneksi puuksi kasvatettu punaherukka tekee suuremmat marjat ja ne punertuvatkin aiemmin kuin tavan pensaat.



Kaksi vuotta sitten istutettu ranskantulikukka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Oli siinä joku kukan jämä, kun istutin sen ja se onkin siementänyt varsin runsaasti ja nyt noita taimia on monta. Kaunis kukka se on, toivottavasti ei siemennä riesaksi asti.



Märkä heinä maistuu Aamulle. Se ei pääse takuulla sisälle ennen kuin on oksentanut nuo heinät ulos. Viiruhelpi on tänä vuonna kasvanut reippaasti. Ekaa kertaa ikinä.



Leikkimökin taakse tulee pieni istutusalueen laajennus. Se on varjoinen paikka ja sinne on tarkoitus siirtää muutama ahtaaseen paikkaan jäänyt ja liian aurinkoiseen paikkaan istutettu varjoperenna. Tämä alkaisi olla jo paria multakottikärryllistä vaille valmis. Taustalla näkyvä mänty kasvaa kyllä ihan suorassa, vaikka kuvassa näyttää ihan muulta.



Iso kiitäjä roikkui pensaassa roskiksien vieressä. Tai paremminkin niitä oli oikein kaksi kappaletta. En ole aiemmin nähnytkään, voisiko olla syreenikiitäjä?