torstai 31. heinäkuuta 2014

Portti

Kovin on puutarhapainotteista tämä elo ja olo tällä hetkellä. Joka päivään sentään on sisältynyt joku pieni visiitti jossakin ystävällä tai jossakin muualla. Olen tainnut jo kolmena päivänä tällä viikolla istua jonkun luona kahvilla. Tiistaina vierailtiin ystävän kanssa puutarhaostosmatkalla Arboretum Mustilan pihalla ja Mustilan taimitarhalla. Ostoskoriin tarttui ainakin muutama erikoinen vaahtera, tuohituomi, nukkakoivu (miehen viime talvena tärväämän tilalle), seljapihlaja, morsiusharso, kirjosiniheinä, euroopansorvarinpensas ja eräs köynnös, jonka nimi unohtui saman tien. Arboretum Mustilan taimet ovat kivoja, pieniä ja sieltä löytyy jänniä ja erikoisia puita ja pensaita. Mustilan taimitarha yllätti runsaalla valikoimalla ja sielläkin näytti olevan jotain sellaisia erikoisempia kasveja, joita ei tavan marketista löydy. Yllättävää oli myö hyvä hintataso. Ei mitään riistohinnoittelua. Kyllä tuonne on vielä päästävä. Ehkä jo tänä kesänä?

Vaikka hellettä riittää, olen silti joka päivä hiukan kaivellut lapion kanssa. Muutamana kovimpana hellepäivänä piti tehdä kevyempää. Maalasin mustalla spraymaalilla sähäkänsinisen tuhkatynnyrin, että se maastoutuisi paremmin pihalle. Nyt se on hyvä ja sijoitettu uuteen paikkaan. Ei sitä oikein kunnolla edes kasvien takaa näy. Koska tuhkatynnyri on enimmäkseen käytössä talvella, ei sen sijoittaminen perennojen taakse haittaa. Ja meneehän tuossa sentään pieni polkunen tynnyrille kaivonrenkaan ja töyhtöangervon välissä.



Toinen 'kevyempi' työ oli tehdä portti villiviinille kiipeilypaikaksi. Villiviini on istutettu silloin, kun paikalla oli vielä jätekatos sille kiipeilytueksi. Pihatien siirtämisen jälkeen jäteastiatkin vaihtoivat paikkaa, mutta kasvit jäivät. Mukavastihan tuo köynnös peittää multa-aluetta ja kiipeilee pensaissa, mutta halusin osan kääntyvän portin päälle.  Polku tuohon portille ja sen jälkeen meni aikaisemmin kompostorille, mutta vaihdettiin sen paikkaa tänä kesänä, joten tuo polku ei varsinaisesti enää johda minnekään. Lapset pitävät pensaiden kätkössä majaa ja se on ihan hyvä käyttötarkoitus paikalle nyt. Kompostorikin alkoi toimia kunnolla kun pääsi pois tuosta liian suojaisesta paikasta.

Samalla hiukan poistelin ylimääräisiä laattoja toiseen paikkaan, joten alueelle tuli tilaa siirtää paikalle röyhytatar, joka oli jäänyt aikaisemmassa olinpaikassaan vuohenkuusaman jalkoihin. Samoin kaivelin villiviinin alle jääneen tuoksukurjenpolven esille ja istuttelin uudelleen.

Minun piti itse tehdä tuo portti, mutta lopulta kävikin niin, että mies hikoili auringossa ja kiinnitti osia toisiinsa. Minä sentään itse revin villiviiniä maasta ja nostin sitä porttia vasten. Nyt kun se on vajaan viikon ollut tuossa, on jo osa lehdistä kääntynyt kivasti aurinkoon päin, eikä se enää näytä ihan siihen asetellulta.

Portti on tehty kestopuusta ja upotettu maahan kuumasinkittyihin aitatolpan jalkoihin. Tykkään siitä tosi paljon.









Hellettä on ollut ja se on kiva. Me ollaan saatu tänne sentään kolmena päivänä sadetta. Yhtenä vähän vähemmän, mutta pari kertaa on vettä tullut oikein kunnon ukkosen kanssa. Teki hyvää kasveille ja antoi kastelutunneilta vapaat illat. Tänään on näkynyt perhosiakin pitkästä aikaa paljon. Isotähtiputkikasvusto oli päivällä niitä täynnä. Kun myöhemmin tulin ottamaan kuvia, oli kaikki nätit perhoset jo kadonneet ja jäljelle jäi vain tuollainen mörrikkä. Kultakuoriainen. Aika soma sekin.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lämmin viikonloppu

Viikonlopun aikana ollaan pidetty kotona ovia auki ja saatu kiva viilentävä puhallus sisälle. Pienet kissat ovat päässeet oikein urakalla opettelemaan ulkona olemista. Hyvin se on nyt sujunut, eikä ne enää ole pelkästään etupihan pusikossa, vaan ovat ottaneet pihan jo laajemmin haltuun.

Samat hellepäivien rutiinit ovat jatkuneet. Käydään ahkerasti uimassa ja jäätelöllä. Kummankin lapsen uimataito on kehittynyt hurjasti tämän kesän aikana. Eiköhän me tuonne rantaan taas tänäänkin suunnata. Paljon muutahan meillä ei nyt juuri tapahdu. Lapset piirtelevät jatkuvasti katuliiduilla ja koko kesän käyttämättä oleet saippuakuplapullot on myös otettu taas ahkeraan käyttöön. Minä kastelen vähintään tunnin ajan joka ilta. Sen verran paljon on noita vastaistutettuja kukkia pihalla. 

Perjantaina kävi ystävä kylässä ja itse käväisin ostamassa toiselta ystävältä itsekutoman maton. Matto pääsi vasta koesovitukseen keittiöön. Lattialle se pääse vasta syksyllä, kun vähän viilenee ja viitsin ahkerammin imuroida. Alma meni heti maton päälle päiväunille ja minäkin tykkään siitä tosi paljon.

Jokakesäinen retki Immilän myllylle tehtiin myös viikonloppuna. Siellä kun on kaikkea jännää: autioituneita rakennuksia, vaaleanpunainen tikkataulu, koski, mylly, keinu ja kallion päällä syötävät jätskit.









lauantai 26. heinäkuuta 2014

Puutarhapuuhia

No, nyt on kyllä muutaman päivän ne puutarhapuuhat olleet pelkkää kastelua. Tulee vähän hiki, kun lapiolla kaivelee. Mutta vielä viime viikolla kaivelin, kun hellettä oli alle kolmekymmentä astetta, siihen vielä pystyi. Olen kyllä tälläkin viikolla vähän lapioinut, mutta tuo uimaranta taitaa houkutella kuitenkin vähän enemmän kuin kaivuutyöt.

Etupihan sekalaista ja epämääräistä kukkapenkkiä olen sen verran muokannut, että siirsin siihen komeamaksaruohot huonomultaisesta kasvupaikasta ja istutin Zetasista ostetut kurjenpolvet. Siinä on nyt  vielä harmittavan paljon pehmeää ja kuohkeaa multaa näkyvillä lähellä ulko-ovea, joten yksi vanha kissa on keksinyt ottaa alueen vessakäyttöön. Toisaalta olen opettanut pikkukissoja pissimään ulos juuri tuossa kohdassa olevan kissanpissan hajun ansiosta. Ja tänään harjoittelu näyttää tuottavan halutun tuloksen. Enää ei pikkuiset tule ulkoa sisälle hiekkalaatikkoon pissalle. Runsasta kastelua vaan, että saadaan hajut liukenemaan maahan. Ja toivotaan, että geranium kestää runsaas lannoituksen.



Toista kukkapenkkiä olen joutunut myös vähän perkaamaan. Preeria-angervot ja ukonkellot ovat levittäytyneet reippaasti ja olen joutunut kaivelemaan niitä pois ja siirtämään niiden tieltä jaloangervoja toiseen paikkaan. Varmaan muutaman kesän päästä joudun siirtämään akileijatkin pois noiden jaloista, mutta antaa niiden nyt toistaiseksi olla.

Vanhaan talikkoon olen tukenut kääpiömantelin, jonka sain jo vuosia sitten entiseltä työkaverilta. Ensimmäisessä sijoituspaikassaan se ei menestynyt, mutta oli ehtinyt kasvattaa juurivesan, jonka siirsin tähän. Aika kääpiö sen on edelleenkin, mutta nykyisessä paikassaan sentään pysynyt hengissä. Ehkä se jo muutaman vuoden päästä kukkii.



Kurjenpolvipenkki on kärsinyt viime kesänä muurahaisten tekemistä juuristotuhoista ja viime talven lumettomuudesta/vesisateista. Osa kurjenpolvista siementää ahkerasti ja pieniä alkuja onkin tuossa jo kasvamassa. Lisäksi ostin siihen yhden uuden kurjenpolven Vihertalo Varpulasta ja laitoin myös Türin retkeltä hankitun 'Variegata' isotähtiputken. Jos tuo isotähtiputki siinä menestyy, ei muutaman vuoden jälkeen enää multaa paljoa näy. Kuvassa olevan herukkapuun itse kasvattanut tavan pensaasta. Neljä vuotta sitten ostin syksyn alesta pari punaheruka, jotka seuraavana keväänä muokkasin puuksi. Eli jätin pisimmän oksan kasvamaan ja tuin sen keppiin. Loput oksat leikkasin pois. Puut ovat jo ihan kivan kokoisiä ja tekevät valtavan suuria marjoja. Oksien alkuja pitää juuresta pari kertaa kesässä poistaa, mutta ei ole suuri työ. Kumpikin on nyt tuettu harjateräskeppiin ja tuet saa puissa myös jatkossa olla. Herukkapuun varsi on ohkainen ja latvus painava. Jos sitä ei tue ihan latvaan asti kunnolla, puun pää nuokkuu ja varmaan katkeaakin helposti. Alkukesällä kävi näin, mutta onneksi kumpikin selvisi ikävästä kokemuksesta.



Välillä olen sitä mieltä, että meillä on liian suuri piha. Useimmiten kuitenkin pahoittelen tilan puutetta. Moni paikka on jo istutettu täyteen, eikä enää ole paikkaa minne laittaisi lisää kasveja. Nurmikkoakin pitää olla jonkin verran lapsien leikkeihin. Istutusalueen laajennukseen löytyi tänäkin kesänä sopiva kohta ja sitä olen nyt pikku hiljaa kaivanut. Leikkimökin lähelle on tulossa pieni uusi alue kukille ja samaan kohtaan on tulossa ruukutuspöytä, joka minulta vielä puuttuu. Sitä varten on jo hankittu vanha tiskipöytä, koska sama pöytä saa toimia myös syksyisin ruukkujenpesupaikkana. Sitten ei sitäkään tarvitse enää tehdä pienessä saavissa huonossa asennossa. jos sen saisi valmiiksi jo tälle syksylle. Tuskinmaltanodottaa.



Jaloangervot kukkiva nyt kauniisti. Niiden vieressä oleva viiruhelpi sen sijaan kituu. Tänä vuonna ei (vielä) ole kirvat sitä vallanneet, mutta kasvu ei ole ihan sitä mitä pitäisi. Ei ole ollut sen kanssa liian leviämisen pelkoa. Kun vain keksisin heinälle paremman ja vähemmän kuivan kasvupaikan. Köynnöstelineessä 'kasvaa' Türista ostettu köynnösukonhattu. On aika kitulias ja sekin on siirrettävä toiseen paikkaan. Nyt en vain osaa päättää, että siirränkö sen jo tänä kesänä vai jätänkö kevääseen. Kevät voisi olla turvallisempi aika, mutta kun ei malttaisi odottaa sinne.



Kasvimaa on tänä kesänä huonon hoidon ja vähäisten istutusten vuoksi aika onneton. Ehkä myös alkukesän kylmyys aiheutti jotain, mutta ei kai senkään syyksi voi kaikkea laittaa. Sipulit kasvaa hyvin, samoin herne on jo korkeaa ja kukkii. Yksi kesäkurpitsa on iso ja kohta syödään urakalla kurpitsaa.

Meidän kasvimaa on sillä puolella pihaa, minkä vieressä on naapurin kesannolla oleva pelto sekä ryteikköinen avo-oja. Eli puutarhan kotilopuolella. Kotilot tykkäävät niin monesta, että kasvatusinto on senkin vuoksi vähentynyt. Inhottaa huuhdella sitä kotilonkakkaa jokaisesta kasvimaalta otetusta 'puhtaasta' kasvista. Nyt on kyllä suunnitteilla laittaa kuormalavankauluksista kasvatusalueita talon päätyyn. Se on sora-aluetta ja kotiloita liikkuu siellä tosi vähän. Paikka olisi myös lähempänä ovea, joten kotiloiden napsiminen ohimennen olisi helpompaa ja sitä tulisi tehtyä varmasti tiheämpään kuin nykyiseltä kasvimaalta. Tällä hetkellä päädyssä on iso rautapata, jossa kasvaa ystävältä saadut palsternakat. Ehkä siihen voisi laittaa yhden tai kaksi lavankauluskasvimaata ja pari pataa sekä siirtää kasvimaalta nuo sinkkisaavit. Joku tosi mini kasvihuone tai kasvilava olisi myös kiva. Sellainen, johon mahtuu muutama tomaatti.  Pitää miettiä asiaa ensi talvena. Tuohon ei nyt ihan hurjan paljon mahdu, mutta jotain kuitenkin.

Ja kuten kuvasta näkyy, talon laajennusosa on taas työn alla. Meni pitkä talvi käsileikkauksineen ja sairasteluineen, kevät sairastellessa sekä auton vaihdossa ja alkukesä lomamatkalla. Laajennuksen puolella tapahtui tosi vähän. Mutta nyt se on edennyt taas vauhdilla. Koolaukset päätyseinään on tehty ja paneelirivistö nousee joka päivä korkeammalle. Eli valmista on ennen kuin huomataankaan.





Ps. Ihan äsken kävi Arvo sisällä pissalla hiekka-astiassa. Se siitä oppimisesta pissaamaan ulos. Pitää kai mennä ulko-ovelle vahtimaan ja jättää kastelut siihen hetkeen, kun kissat ovat siirtyneet sisälle yön viettoon.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Maauimala

Tänään retkeilin lasten kanssa Lahden maauimalaan. Olen käynyt siellä viimeksi kolkyt vuotta sitten koulun kanssa, että jo oli korkea aika mennäkin. Sisäänpääsy yhdeltä aikuiselta ja kahdelta lapselta oli vähän päälle 11 euroa. Ei paha. Lahden maauimala on hyppyrimäkien montussa ja se on kyllä aika vaikuttava paikka se. Viihdyttiin hyvin. Aurinko paistoi ja vesi oli lämmintä. Eväät syötiin vasta alueen ulkopuolella - Siiri Rantasen patsaan juurella. Ehkä samalla vähän häirittiin muutamaa turistia, jotka olisivat varmasti halunneet kuvata patsasta ilman meitä.

Maauimalaretken jälkeen mentiin Lahden satamassa olleelle peräkonttikirpparille. Kirpputori järjestetään siellä vielä kahtena seuraavana tiistaina kahdesta eteenpäin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja myyjiäkin niin paljon, että lapset väsähtivät ennen kuin ehdittiin kaikkea kiertää. Sinne pitäisi päästä yksin. Tai jonkun aikuisen kanssa. Mutta ilman lapsia. Löysin kuitenkin pikaisellakin visiitillä vanhan emalikattilan, jonka kannen jo hukkasin jonnekin. Otin sen kyllä pois kassista vasta kotona, mutta ehkä kissat ovat jo pelanneet sen jonnekin. Kävin samalla reissulla ostamassa vähän hamppulankaa lankakaupasta. Jos sitä saisi jostain vähän motivaatiota edes pieniin neulomisiin. Joulu lähestyy uhkaavasti.





maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mustikkametsällä

No nyt kyllä taisi tulla hiukan liian komea otsikko saaliiseen ja metsällä käytettyyn aikaan nähden. Kävin viikonloppuna lasten kanssa mökillä ekaa kertaa tänä kesänä tarkoituksena kerätä hiukan mustikoita mökin nurkilta. Olin ostanut Tyynelle oikein oman poimurinkin. Poimittiin ehkä viitisentoista minuuttia. Minun saalis oli puoli litraa  ja lapset söivät niitä suoraan puskista. Tyynen poimurista laitettiin ämpäriin kymmenkunta mustikkaa. Hyttysiä oli ja hellemekossa olin vähän turhan helppo saalis niille. Vaikka laitoin kesän ekat hyttysmyrkyt iholle, ei se tuntunut auttavan. Haju kyllä jäi ja hiukset haisevat vieläkin kesähajuvedelle.

Mökillä kuitenkin päästiin tekemään niitä perusmökkijuttuja, leikkimään rannassa ja grillaamaan ja saunomaan. Uiminen jäi tällä kertaa, koska ranta oli sen verran heinittynyt, että meitä heinä- ja kasvikammoisia ei sinne veteen saatu. Ensi kerralla päätettiin niittää ne pois, että edes vähän pääsisi uimaankin. Käytiin uimassa kun tultiin kotiin.

Mökin kätköistä löytyi muutama kiva vanha täkki, joista yhden toin kotiin. Yritin ottaa vanhasta pallogrillistä kupua kukka-astiaksi, mutta sieltä löytyi alta ampiaisten pesä, joten se jäi toiseen kertaan. Tulipahan otettua vuoden ekat juoksuaskeleet sen ansiosta.

Mies oli viikonlopun tekemässä polttopuita vuokratulla klapikoneella ja kävi yöpymässä mökillä. Me muut poikettiin kotimatkalla katsomassa konetta. Melkoinen peli. Nyt on polttopuita pitkäksi aikaa. Enää puuttuu se puuliiteri.

Illalla käytiin hakemassa Lahdesta käytetty tiskipöytä ruukkujenpesupöydäksi ja samalla poikettiin jätskillä.

Aurinkoinen ja kiva viikonloppu. Ja tämäkin viikko alkoi kivasti ystävän visiitillä. Olen täyttänyt taas kalenteria kaikenlaisilla kivoilla menoilla ja ehkä enemmänkin Toivon kaverijutuilla. Niitä pitää nyt olla, koska koulun alkuun on enää kolme viikkoa.











keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Heinäkuussa

Onpa mennyt nopeasti taas aika. Vaikka ollaan vietetty heinäkuuta ihan kotona. Muutamilla ystävillä ollaan kyläilty ja meilläkin on jokunen käynyt kahvilla, mutta aika verkkaiseen tahtiin. Launeen perhepuistossa vietettiin ystävien kanssa yhtä aurinkoista päivää ja saatiin siellä kulumaan aikaa peräti kuusi tuntia. Siinä ne enimmät tapahtumat.

Lahteen tein bussiretken lasten kanssa alennusmyynteihin. Eipä siinä mitään ihmeellistä ole yleensä, mutta heinäkuun alussa Lahden alueen bussiliikennejärjestelyt pistettiin aivan uusiksi. Tuli uudet bussit, uudet reitit ja aikataulut ja miltei kaikki bussit kiertävät nyt tulevan uuden matkakeskuksen kautta. Oltiin kyllä ihan tyytyväisiä tähän uudistukseen. Uusissa busseissa on aivan takana ovi, mikä sopii meille takapenkillä istuville. Myös uusi reitti on parempi ja tuli pari sellaista uutta pysäkkiä, jotka sopivat meille paremmin kuin hyvin. Aikataulutkin ovat samat varttia vaille ja vartin yli, eli eipä siinäkään valittamista ole. Ihan hyvä uudistus.

Alennusmyynneissä ei tällä kertaa kierrelty lainkaan vaatekaupoissa. Ostettiin pari puutarhatyökalua sekä pöytäliina. Lapsille löytyi myös keinu. Itselle olisi tarve ostaa uusi pusero ja mekko, mutta ei lainkaan motivaatiota vaatekauppoihin. Tai ylipäätään mihinkään kauppoihin. Joten tyydyn käyttämään näitä samoja vanhoja vaatteita.




Enimmäkseen aika on kulunut pihalla. Olen muokannut vanhaa roskiskatoksen aluetta ja se alkaa olla kohta valmis ja esittelykelpoinen. Mansikoita syödään suoraan penkistä päivittäin. Kotilot aiheuttavat sen verran kiusaa, että osa marjoista on syöty jo valmiiksi ontoiksi. Metsämansikat ovat toistaiseksi saaneet olla kotiloilta rauhassa. Niitäkin kypsyy reippaaseen tahtiin. Mustikkametsään pitäisi myös ehtiä. Tänään voisin vaikka aloittaa.







Kissatkin alkavat olla kunnossa ja vieläpä kaikki kolme. Se on ilahduttanut kovasti ja se kamala viikko alkaa jo unohtua. Aamu ja Arvo alkoivat syömään pikku hiljaa ja ihan ekana sain ne houkuteltua ruokakupille tonnikalalla. Nopeasti kumpikin söi jo hyvällä ruokahalulla ja usein ja pian jo kaikkea mahdollista. Alkoivat juosta ja painia ja kerjätä ulos. Kummallekin tuli nenään verestävät haavat. Mutta muuten kunto näytti hyvältä. Kunnes Aamulle tuli takapakkia. Yhtenä päivänä kissa ei liikkunut eikä syönyt, mökötti apaattisen näköisenä sängyn alla. Kun yritin nostaa, oli kissa aivan löysä. Pistin sen lattialle ja jalat eivät pitäneet lainkaan, vaan kissa kaatui. Eikä tietenkään pystynyt kävelemään. Kakkasikin maatessaan sängylle. Annoin sille kipulääkettä, koska sellaisen ohjeen sain soitettuani eläinlääkärille. Olin aivan varma, että kissa kuolee. Käskin lapsiakin silitellä sitä nyt kun se vielä on. Seuraavana päivänä Aamu oli aivan normaali, ihan kuin mitään tuollaista ei olisi edes tapahtunut. Kummallista. Mutta kuulemma aivan normaalia kissan flunssassa. Vaikka nyt on mennyt jo useampi päivä ilman minkäänlaisia flunssaoireita, alkoi Arvolla eilen toinen silmä rähmimään. Mikä myös kuuluu flunssaan. Voi mennä jopa kuukausi ennen lopullista kuntoon tulemista. Onneksi kissat kuitenkin jo syövät ja leikkivät, joten pahin taitaa olla kuitenkin takanapäin.

Alma on myös syönyt päivittäin useita kertoja ja käy ulkona reippaasti. Nukkuu tosin vielä paljon, mutta sitähän se teki jo ennenkin - vanha kun jo on. Parantumisen selkein merkki syömisen ohella on pikkukissojen läpsiminen ja niille muriseminen. Almalla taisi olla myös sama flunssa kuin pikkuisilla. Haimatulehdus löytyi siinä sivutuotteena. Nyt on kuitenkin kissat kunnossa ja minä olen siitä iloinen.




torstai 10. heinäkuuta 2014

Aurinkoinen puutarha

Nyt on ollut ihanan lämmintä jokunen päivä ja on saatu nauttia auringosta ulkona oikein urakalla. Olen tosin edelleen jatkanut koko pihan  kitkemisurakkaa. Se alkaa onneksi olla jo loppusuoralla ja sitten saa tehdä jo muita kivempia juttuja. Tosin normikitkeminen ei kuulu minun inhokkeihin, mutta nyt pihalta löytyy muutama tosi rikkainen uusi istutusalue, jossa ne rikat eivät todellakaan ole mitään helposti nyhdettäviä yksivuotisia. Ja pariin kohtaan on sadevesi vienyt mukanaan kylvetyt nurmikon siemenet kasvamaan kunnon heinätuppaita. Kitkemisen lisäksi kanttasin nurmikon reunoja juuri kuumimpana päivänä eli eilen. Hiki valui mekon alla kaulalta polviin asti. Mutta tulipahan tehtyä ja nyt on hyvä mieli.

Hyttysiä meidän pihalla ei tänä vuonna ole ollut juurikaan riesana. Naapuri hankki pari vuotta sitten tehokkaan hyttyskarkottimen, jonka toiminta-alue ylettyy meille saakka. Sellaisen laitteen tehohan alkaa näkyä vasta muutaman vuoden päästä, joten vähän tuumailtiin, että siinä lienee syy huonoon hyttyskesään. Toivottavasti sillä ei ole suuria vaikutuksia lintukantaan.

Ihanasta tuoksuvasta kukinnasta on saanut nauttia jo useita päiviä.

Ystävältä saatu ruusu, jonka nimi ei ole tiedossa. Näyttää valamonruusulta.



Tarhakurtturuusu 'Snow pavement' on ihan suosikki. Hempeä vaaleanpunainen ja ihana tuoksu.



Köynnösruusu 'Pohjantähti' on vasta vuosi istutuksesta ja nyt jo kukkii runsaasti tuoksuvin kukin. Ei näytä kovin näyttävältä valkoinen kukka valkoista taloa vasten, mutta talon väritys muuttuu ehkä jo ensi kesänä.



Ketoneilikka ja amurinneilikka koristavat leikkimökin kuivaa ja paahteista reunusta.



Pioni 'Bowl of beauty' on kaunis. Suureksi harmiksi muut pionit ovat hukkumassa omassa kukkapenkissään preeria-angervon, ukonkellon ja isotähtiputken sekaan. Eli ne on pakko siirtää toiseen paikkaan. Tulee varmaan jonkinlainen tauko niiden kukinnassa.



Bowl of beauty -pioni ei ainakaan vielä ole hukkumassa vieressä kukkivien kasvien sekaan. Etuoven edessä oleva perennapenkki on sen sijaan surkeassa kunnossa ja sitä olisi tarkoitus alkaa kaivelemaan seuraavaksi. Aion jakaa ja istuttaa uudelleen kaikki syysleimut, jotka ovat järkyttävän rähjäisen ja kitukasvuisen näköisiä. Aivan eri kasvit kuin viime kesänä. Muutenkin osa penkistä on melkoinen sillisalaatti. Ja kyllä, aion hoidella uudelleenistutukset ja jakamiset heinäkuussa. On se ennenkin onnistunut.



Tuoksuvin kaikista kukista on tällä hetkellä loistojasmike, joka kukkii tänä vuonna tosi runsaasti. Se näyttää yhdeltä isolta valkoiselta röyhyltä ja tuoksu on tosi voimakas.



Kasvimaa se on tänäkin vuonna ongelma. Olen pienentänyt sitä ja osan muuttanut perennapenkiksi. Joka sekin täytyy kaivella ja uudelleenistuttaa. Lavassa kasvaa sipulit ja peruna hyvin, samoin herneet ovat hyvinvoivan näköisiä. Multa on huonoa ja kai ne alkukesän sateet ja kylmät tekivät jotain, koska kesäkukkaistutukset kituvat, auringonkukat eikä unikot itäneet lainkaan. Porkkana- ja kesäkurpitsa-astiaan on muuttanut muurahaisia, joten niistäkään ei kai kunnon satoa voi odottaa. Ystävältä kävin hakemassa palsternakkaa alkuviikosta ja toivon, että ne lähtevät suuressa padassa kasvamaan. Vielä ovat kovin nuupassa.

Raparperi kasvaa hyvin, kuten aina ja on täynnä kotiloita, kuten aina. Mäkimeirami leviää ja voi hyvin, tomaatit ovat 30 sentin korkuisia. Satoa ei liene tulossa kovin kummoisesti. Uusi mansikkamaa on lähtenyt hyvään kasvuun ja muutama mansikkakin on tulossa. Pari taimea kuivui, mutta eiköhän noita rönsyjä tule taas sen verran, että saan paikka-ainesta.

Uusi pikkiriikkinen kasvimaa on suunnitteilla pihan  kuivimpaan kohtaan. Ja ihan vain siksi, että siinä kasvaa kaksi mäntyä, eikä paikka kiinnosta kotiloita ollenkaan niin paljon kuin kostea ojan reunalla oleva kasvimaa. Toinen alue on tarkoitus rakentaa suurista istutusastioista talon länsipäätyyn, koska se on samoin kotiloiden vähemmän suosima alue. Jospa sitten voisin taas laittaa salaattia kasvamaan.  Nyt olisi vain saatava niitä suuria astioita jostain lisää.





Omenapuun alle teki viime talvi aukkoja. Kuten moneen muuhunkin paikkaan. Tähän on tarkoitus siirtää noita pioneita ainakin muutama. Olen merkinnyt noita aukkoja ja paikkaistutuksia kaipaavia paikkoja bambutikuilla. Tuntuu siltä, että noita tikkuja on ihan joka paikassa.



Pihan viimeisin juttu on tänään pystytetty teltta. Löytyi meiltä sentään sellainen paikka, joka on lapsille hyvässä paikassa ja jossa teltan jättämä keltainen nurmikkopläntti ei häiritse minua niin kovin paljon. Siinä ne nyt sitten leikkivät leirintäaluetta, jossa leikkikenttä on ihan vieressä ja vessaan melkoinen matka.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Matkalla osa 3.

Tanska

Legolandissa ollessamme yövyttiin Jellingissä sijaitsevalla leirintäalueella useampi yö. Suihkut ja vessat oli hyvät ja lähellä, samoin leikkikenttä. Oltiin ainoat telttailijat. Jellingistä oli matkaa Legolandiin 20 kilometriä eli oltiin ihan lähellä. Billundissa olisi myös ollut leirintäalue, mutta ajateltiin sen olevan tukkoisempi, joten siksi valitsimme tämän vähän kauempana sijaitsevan paikan.

Vaikka Jelling oli pikkuruinen paikka, sieltä löytyi sellainenkin nähtävyys, joka oli päässyt Unescon maailmanperintökohdelistalle. Herra viikinki Sinihampaan rakennuttama kirkko, riimukivet sekä erään kuninkaan ja vaimonsa järkyttävän suuret hautakummut. Kun illalla käytiin patsastelemassa niitä kauppareissun yhteydessä, ei suinkaan oltu ainoita turisteja siellä. Se hämmästytti, koska paikka oli tosiaan pieni ja vähän sivussa isommalta tieltä.

Vejlen kaupungissa tehtiin ruokaostoksia ja vähän muitakin ostoksia. Ja tietty käytiin kahvilla. Ostin itselle mekon sovittamatta ja lapsille robotit. Mekko oli sopiva. Ostettiin tanskalaisia mansikoita ja ne oli kyllä hyviä, vaikkei ihan suomalaisten veroisia. Hintaa jäi litralle 1,5 euroa, mikä on kyllä aika sopiva hinta Suomen riistohintoihin verrattuna.

Legolandissa käydyn päivän jälkeen ajateltiin viettää seuraava päivä hiukan leppoisammin. Siispä otettiin suunta kohti Givskudissa sijaitsevaa eläintarhaa. Paikka yllätti meidät olemalla melko iso ja kiva. Osa eläimistä katsastettiin kävellen, osa kävelyreiteistä oli sijoitettu aitauksien sisälle ja osaa eläimistä pääsi silittelemään. Kirahvit, biisonit ja emut kierrettiin katsomassa omasta autosta käsin, kuten myös leijona-aitaus. Päivän päätteeksi vietettiin aikaa eläintarhan leikkipuistossa ja syötiin leijonapehmikset.

Nämä muutamat päivät olivat tuulisia, aurinkoisia ja pilvisiä. Ihan mukavat lomamatkailmat.

Viimeinen päivä Tanskassa vietettiin Kööpenhaminassa. Ja tarkemmin sanottuna käytiin vain syömässä ja loppuaika oltiin Tivolissa. Se olikin ainoa päivä koko kolmeviikkoisen matkan aikana kun satoi vettä. Ei tullut hankittua ihan turhaan noita kerttissadetakkeja. Paitsiettä lapset pitivät niitä päällään ehkä noin viisi minuuttia. Sen jälkeen Tyynekin veteli siinä välillä kovassakin sateessa neuletakki päällä. Mutta eipä se tuntunut menoa haittaavan. Tivolissa oli kivaa sateesta huolimatta. Minä en käynyt yhdessäkään laitteessa, mies yhdessä ja lapset jokusessa. Ei ostettu rannekkeita, pelkästään kertalippuja. Pari kertaa laitteeseen menon yhteydessä oli jotain hässäkkää ja lapsilta jäi liput käteen, joten pääsivät muutamaan laitteeseen enemmän kuin vanhemmat ensin lupasivat. Ja lopulta jäi vielä pari tikettiä tuliaisiksi. Eli jos joku on menossa Kööpenhaminan Tivoliin, niin minulla olisi antaa pari vapaalippua. Kuten voin myös lainata leirintäaluekorttia sekä uunituoretta Lontoon kehätien karttaa.

Koska meidän kattoboksin kiinnitys hajosi ja vielä sen lisäksi siitä rivahti jossakin kohtaa Hollantia sarana, minua pelotti kovasti ajella noita Tanskan tuulisia siltoja. Boksi oli korjattu nippusiteillä ja jeesusteipillä, jotka eivät minusta olleet kovin luotettavia. Iso-Beltin silta oli pakko ylittää, mutta Juutinrauman silta jätettiin minun pyynnöstä väliin ja vaihtoehtoisena kulkureittinä käytettiin autolauttaa Helgingöristä Helsingborgiin. Se on aavistuksen kalliimpi kuin silta, mutta minun mielenrauhaa ei pysty rahassa mittaamaan.
























Ruotsi

Ruotsin puolella oli taas melkein pelkkää läpiajoa. Ajeltiin Norrköpingiin asti ja yövyttiin Kolmårdenin leirintäalueella, jossa oltiin jo muutama vuosi sitten. Ei juuri tarvinnut karttaa lukea, kun osattiin sinne ilmankin. Leirintäalueella on hyvät perhesuihkut, vaikka ei ihan siinä teltan vieressä.

Viimeisenä päivänä matka vei kohti Tukholmaa. Poikettiin tälläkin kertaa Zetasin puutarhakaupassa. Koska ajomatkaa ei ollut enää juuri yhtään, uskalsin ostaa sieltä pihalle pari kurjenpolvea ja pionituen, joka matkusti jätesäkissä minun sylissä ja oli erittäin hankala. Sain leimakortin ja nythän olisi hyvä syy mennä tuonne taas. Kortti on voimassa kaksi vuotta. Eli sitäkin saa lainaksi, jos on Zetasiin menossa.

Ehdittiin olla Tukholmassa jokunen tunti. Käytiin muffinssikahvilla ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Vasta ihan viime minuuteilla löydettiin sieltä kiva ostoskatu, juuri kun oltiiin tapettu aikaa siellä turistikrääsäpuotikaduilla ja ihmetelty, miten niitä kauppoja voi olla niin paljon. Mutta oli jo kiire laivalle. Auto haettiin parkkihallista vanhan kaupungin vierestä ja lähdettiin keskustan läpi kohti satamaa.

Laivalla oli sitä samaa kuin mennessäkin eli eipä siinä mitään ihmeellistä. Mies hävitti hetkeksi puhelimensa, mutta löysi sen lopulta. Ostin vielä tuliaisia laivalta ja itselle kassin sekä sandaalit.











Matka oli pitkä ja kotiin oli jo kiva tulla. Mutta kyllä ehdittiin nähdä ja kokea monenlaista ja mukavaa meillä oli. Telttayöt sujuivat hyvin: lapset nukkuivat kaikki yöt heräämättä. Ekana iltana ei meinannut uni tulla, mutta sen jälkeen kyllä tuli ja helposti. Itse nukun yleensä teltassa hyvin. Kun on hyvä patja ja teltta. Kerran matkalla piti toista patjaa paikata, koska se jäi kattoboksin väliin ja reikähän siitä tuli. Paikka kuitenkin piti. Boksi hajosi ja se vähän harmittaa, kun oltiin jo aloitettu keräämään siihen tarroja. Ei hylätty sitä kuitenkaan viimeiselle leirintäalueelle, kuten aluksi suunniteltiin. Olisi tullut ahdasta autossa.

Meillähän ei ole navigaattoria, vaan ollaan aina tähän mennessä luotettu minun kartanlukutaitoon. Eilen lausuttiin kuitenkin ääneen, että ehkä voitaisiin sellainen ostaa. Katsotaan nyt, onko se jo seuraavalla matkalla. Sitä ollaan jo suunniteltu ja ainakin tiedetään, minne ensi kesänä lähdetään.

Matkavarustelistalle ei tullut tällä kertaa mitään lisättävää. Vähennettävää kyllä. Eli vaatteita ei läheskään niin paljon mukaan kuin nyt oli. Tulee kuitenkin pidettyä samoja aika paljon ja leirintäalueillahan on usein pesukoneet ja kuivausrummut. Ja nyt kun autossa on ilmastointi, ei tule edes niin kuuma ja hiki kuin aikaisemmin.

Matkaneuleena valmistui silkkilangasta kesäpipo, jota pidin jo reissussa päässä. Toinen neule eli sukat on vielä vähän vaiheessa. Eli jos meille se navigaattori tulee ja minun ei tarvitse niin paljon karttaa tulkata, voi olla, että seuraavalla reissulla saan koko sukat valmiiksi.