lauantai 31. toukokuuta 2014

Lisää juhlintaa

Arkeen ei olla päästy vieläkään palaamaan. Juhlittiin miehen synttäreitä ja viimeistä eskaripäivää. Niiden lisäksi tänään ollaan käyty yksissä valmistujaisjuhlissa ja yksissä ylioppilasjuhlissa. Ja huomennakin on vuorossa juhlat. On ollut kiva nähdä sukulaisia ja tuttavia ja ystäviä. Yhdet limut kaatui yhden päälle ja yhdet kurat lätäköstä roiskui toisen päälle. Yhdellä oli mustat silmänaluset ja yksi ei meinannut saada kravattiin kunnollista solmua. Yksissä juhlissa tippui kakku pöydälle. Toisissa mustui sukat trampoliinissa. Minullakin. Ja mukavaa oli.









keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kevätjuhlat

Eilen illalla oli Toivon eskarin kevätjuhlat. Joista minä en ole toipunut vieläkään. Ihanaa, lapsien itse suunnittelemaa ohjelmaa, lauluja sekä todistusten ja ruusujen jako halauksineen. Kovin haikealta tuntuu tämä eskarin loppuminen. Kai tästä jossakin vaiheessa pääsee yli.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Puutarha helteisessä toukokuussa

Helteistä huolimatta olen yrittänyt jatkaa pihalla kesän ekaa kitkentäkierrosta. Suurin osa on jo käyty läpi ja eiköhän ne loput hoidu tänään tai viimeistään huomenna. Sitten loppuu helteetkin.

Türista tuotuja kasveja olen istuttanut, mutta osa odottaa vielä paikkaansa. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, voisin ostaa harkitummin ja miettiä ensin mille sitä tarvetta on. Mutta kun ei vain osaa. Türin tuliasina toin kotiin valtavan määrän erilaisia esikkoja, laukkaa, yhden kärhön (vaikka olin päättänyt, että näitä ei enää, kun meille pesiytyi viime kesänä se mokoma kärhöpistiäinen), jalkalehden (nämä ovat Suomen hintoihin nähden Virossa ilmaisia ja ensi vuonna ostan koko pussillisen), kirjavalehtisen isotähtiputken (toivon sen leviävän yhtä hyvin kuin tavallinenkin), syysleimuja, kilpirikkoja sekä köynnösukonhatun. Olen tyytyväinen tuomisiin.



Tänä keväänä pihan harmina on ollut monta sateisen syksyn ja lumettoman talven aiheuttamia tuhoja. Kevätkaihonkukka, kehtolehti, särkynyt sydän, pallomatara, viinisuolaheinä, syysvuokko, raitamarskinheinä, ritarinkannus, jotkut kurjenpolvet ja mintut eivät kestäneet ja suuri osa rönsytiarellasta on kuivunut. Siinä sentään on joitakin alkuja, mutta kestäähän se leviäminen. Joistakin kasveista on kuollut vain osa. Istutusalueet on täynnä ammottavia aukkoja - toiset isompia ja toiset pienempiä. Syysvuokkoja ja särkyneen sydämen aion ostaa vielä ja kevätkaihonkukan menetys ei edes haittaa, koska se oli sitä sinistä. Löysin tänä keväänä Multasormesta valkoista versiota ja ostin sitä tilalle. Viinisuolaheinän häviäminen vähän ihmetyttää, koska sillähän on sellainen rikkaruohon ja liikaa leviämisen maine. Ehkä haluan sen silti takaisin.

Vaikka kasveja meni paljon, talven lumeton pakkaskausi ei kuitenkaan tappanut lehtokotiloita. Niitä on paljon. Olen kerännyt ja levittänyt myrkkyä. Olen saanut uuden puheenaiheen naapurin kanssa. Kiva, että ainakin yksi naapuri osallistuu keräämistalkoisiin. Ei tunnu sekään työ enää ihan niin turhalta. Naapuri myös kulotti kesannolla olleen kotilopesän eli peltonsa. Ja on hienontanut sitä myös jo pariin kertaan. Toivoen innostus pellon mullalla pitämiseen jatkuu koko kesän. Sieltä kautta on meille pesiytynyt myös sellainen riesa kuin jättipalsami. Helppohan se on kitkeä, mutta kun tuo ojan reuna täyttyy siitä, tulee kitkemisestä entistä suurempi urakka. Huokaus.



Ilon aiheita pihalla on kuitenkin paljon enemmän kuin noita murheita. Kotiloita voi kerätä ja palsamit kitkeä ja tyhjentyneet istutusalueet istuttaa täyteen. Rehevää on kaikista kasvitappioista huolimatta. Uusia ideoita tulee koko ajan ja piha muuttuu varmasti tänäkin kesänä osittain. Nurmikkoympyrän keskelle olen ajatellut istuttaa puun, vaikka se onkin hiukan arveluttavaa kaiken ohipyöräilyn vuoksi. Meidän on ensi talvena pakko kaataa suuri vaahtera, koska se on laho ja tilalle on kyllä pakko saada uusi. Ja sen paikka on ehkä tuossa keskellä pihaa. Myös viiruhelpi on pakko siirtää toiseen paikkaan. Sitä on tällä hetkellä kahdessa paikassa. Minulla ei ole ollut ongelmaa liiallisen leviämisen kanssa, vaan kumpikin kasvusto on liian kuivassa paikassa ja aivan täynnä kirvoja jossain vaiheessa kesää. Tuskin se kosteampi paikka kirvoja häätää, mutta tuleepahan rehevämpää kasvua. Ja sen myötä ehkä sitä liikaa leviämistäkin.

Tänä vuonna on osassa puita ihan hurjan paljon kukkia. Omena, luumu ja etenkin pilvikirsikka ovat aivan täynnä kukkia. Pölyttäjiä näyttää myös olevan liikkeellä, joten eiköhän me muutama omena ja luumukin saada loppukesällä syödä. Pari pilvikirsikkaa aion istuttaa vielä lisää. Se on kaunis pikkupuu ja nopeakasvuinen.

Moni kukinta menee kyllä näillä helteillä nopeasti ohi. Tuomipihlajat kukkivat parissa päivässä, samoin kunnan mailla olevat tuomet. Perjantaina otin kuvan tillipionista, joka oli juuri avautumassa. Nyt on kaikki nuput auki ja osa jo pudottelee terälehtiä. Puutarhassa pitää kierrellä nyt koko ajan, että ehtii nähdä kaiken.

Kovin paljon ei pihalla ole tähän aikaan kukkivia kasveja. Tulppaanit olisivat kivoja, mutta eivät kovin montaa kevättä kukkivia. Mistähän löytyy niitä vanhan ajan tulppaaneja, jotka kukkivat vuodesta toiseen ilman, että niitä tarvitsee uudelleenistuttaa joka vuosi?

















Pihalle ilmestyi eilen illalla myös talon uusin tulokas. Käytiin iltaretkellä pääkaupunkiseudulla ja tuliaisiksi tuotiin uusi auto. Ja se on minun suureksi iloksi punainen. Vaikka auton vaihtamisesta on puhuttu, tuli tämä kuitenkin vähän yllätyksenä meille kaikille. Tänään onkin päivän suunnitelmiin tullut lisäksi koko perheen koeajelua jäätelölle. Sen lisäksi on ne aiemmat suunnitelmat eli uimista, kitkemistä, grillaamista ja kävelyretki äänestämään.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Neljä kissaa

Olen yrittänyt epätoivoisesti ottaa kuvaa kaikista neljästä kissasta siitä asti, kun pikkuiset tulivat meille. Ei mikään helppo nakki. Alma ei päästä lähelleen pikkukissoja. Eskokaan ei niin kamalan innostunut ole niistä ja viettää muutenkin kaikki päivät ulkona eli ei ole oikein kameran tavoitettavissa. Ja pikkukissat liikkuvat aivan liikaa. No, Almakin innostuu kamerasta (tai oikeastaan siitä ihmisestä) heti, eikä siitäkään otetut kuvat yleensä onnistu. Ruokakupilla ne sattuvat aina silloin tällöin olemaan samaan aikaan, joten siinä olisi se kohta. Mutta silloin ei yleensä ole kameraa lähellä. Yhtenä päivänä melkein onnistuin. Suttuinen kuva ja Alma jo poistumassa kuvasta. Mutta siinä ne on. Kaikki neljä.



Almalla oli viime viikolla syntymäpäivä ja se täytti kunnioitettavat 15 vuotta. Saisi vanheta arvokkaasti ellei olisi noita pikkukissoja. Ne on ärsyttäviä ja aivan liian kiinnostuneita Almasta. Sopivaan tahtiin kun Alma antaa niille läpsyjä, niin eivät tuppaa ihan koko ajan siihen viereen. Me annetaan Alman usein nukkua meidän sängyssä ja makuuhuoneen ovi kiinni. Siellä saa olla rauhassa.



Tosin usein kun sitä ovea raottaa, käy näin. Älkää kiinnittäkö huomiota petaamattomaan sänkyyn.



Aamu ja Arvo ovat vilkkaita pikku kissoja kuten pitääkin. Nukkuvat myös onneksi kissojen tavoin paljon. Ollaan jo vähän ulkoiltu tuossa etupihalla. Eilen ne pääsivät vahingossa karkaamaan ikkunasta ulos ja olivatkin sitten aivan uupuneita loppupäivän. Ja tänään on Aamu karannut kaksi kertaa. Mies lupasi laittaa verkot ikkunoihin kun tulee kotiin. Vähän aikaa ne päivystivät ikkunalla, mutta ovat nyt nukkumassa. Ikkunat on auki ja ovet niihin huoneisiin kiinni. Ainakin siihen asti kun joku taas unohtaa, että siellä on ikkunat auki.



Esko on näistä kissoista tällä hetkellä se, jota näkee kaikkein vähiten. Hellepäivät se vietti ulkona jossain puskassa maaten. Ja ulkona se on tälläkin hetkellä. Toistaiseksi ollaan saatu se vielä yöksi sisälle, mutta varmaan on pian taas sekin ilta, kun sitä ei kuulu. Almakin on yrittänyt yöksi ulos, mutta sitä vanhusta ei sinne enää yöksi päästetä. Esko on hyvä saalistaja ja aina sen näkee hiiri tai myyrä suussa. Ja yhtenä aamuna se kantoi pihalle pupun poikasen. Loppupäivä menikin ihan nukkuessa.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Türi Lillelaat

Türin puutarhamarkkinat Virossa oli tänäkin vuonna huikaisevan kiva retkikohde. Kuten myös oli viime vuonna. Viime vuodesta viisastuneena piti ottaa mukaan enemmän laatikoita ja ommella kassi kukkien kantamista varten. Laatikoita oli kuitenkin just se sama kaksi, koska niitä ei enempää löytynyt. Ja kassikin on edelleen rikkinäisenä kevytpeitteenä jossain autotallin uumenissa. Viime vuonna teipattu nimilappu näkyi kuitenkin säilyneen laatikon reunassa. Kukkia en ostanutkaan niin paljon kuin viime vuonna, joten kaksi laatikkoa riitti hyvin. Pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen suunnitelma etukäteen siitä, mitä hankkia, niin tulisi hyödynnettyä matka paremmin. Aika monella näytti olevan mukana jonkinlainen ostoslista. Ehkä minullakin on sellainen ensi vuonna.

Aurinkoinen sää suosi retkeläisiä tälläkin kertaa. Olut oli menomatkalla kylmää ja laivalta ostettu suklaa makoisaa. Oli mukavaa seuraa bussissa, laivassa, hotellissa ja markkinoilla, joten eipä voi olla kuin tyytyväinen tämän vuoden matkaan. Lapsille löytyi kivat tuliaiset, itselle hyvä puutarhamekkonen, miehelle suklaata ja kaikille yhteisesti ihania kukkia. Kasviostot ja muutkin esittelen myöhemmin.

Laiva oli Tallink ja hotelli Susi.



Olutta juodessa jouduin purkamaan matkaneuletta ainakin kaksi kertaa. Matkakässä kuitenkin ekaa kertaa varmaan ikinä valmistui matkan aikana. On tiskirätti, joten ehkä olisi ihan vähän noloa, jos se olisi vielä kesken.



'Ai taas olet silitellyt kulkukissoja.' 'Ei se ollut kulkukissa vaan ihan jonkun oma. Valkoinen kissa olisi ihana, vaikka se näyttikin aika likaiselta.' 'No just. Meillä on ihan hyvät kissat.'



Aika paljon oli ihmisiä tänäkin vuonna.

 

Ja koko ajan niitä tuli jostain lisää.



Traktorikuumetta.



Kasvikauppiaan myymälä.



Türifie.



Muutamat nimet oli pakko kuvata, kun ei niitä muuten muista. Yllätyksiäkin sentään mahtuu joukkoon, ainakin ne paikallisilta mummoilta ostetut kasvit. Kotona tänään ihmettelin, että miksi olin ostanut isotähtiputkea kun sitä kasvaa omassa puutarhassa jo ennestään rikkaruohoksi asti. Olin sitten tuonut kaverinkin kukan meille.



Sitä alkoi bussin tavaratila pikku hiljaa täyttymään kasviksista.  Mun vaatimattomat vihreät laatikot tuossa keskellä päällekkäin.



Kotimatkalle lähdössä oleva iloinen kasvismatkaaja uudet helmet kaulassa -selfie.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Asusteita

Joskus aikojen alussa, kun aloitin blogin, tämä oli muka käsityöblogi. No, olihan täällä jo alussa kaikkea muutakin, mutta niitä käsitöitä sentään tosi paljon enemmän kuin nyt. Neulominen, virkkaaminen ja kaikenlainen näpertely on nykyään hankalampaa, joten se lienee syynä siihen, ettei tule niin paljon tehtyä. Ja ompeleminen ei vain jostain syystä ole viime aikoina innostanut. Nuoruusvuoden ompeluinnostus kai täytti kiintiöt. Uudet tekonivelet sormissa ovat kyllä vieneet niistä kivut pois, eikä sormet ole ollenkaan niin jäykät, että niiden kanssa neulominen tai virkkaaminen olisi hankalaa. Mutta ne kaikki muut sormet, joita ei ole vielä korjattu, on kipeät suunnilleen koko ajan. Ja vähän kun pidempään neuloo, ne vasta kipeät onkin. Eikä nämä kosteat sääolot ainakaan paranna tilannetta. Mutta aina silloin tällöin jotain pientä valmistuu ja niitä on nyt muutama tässä.







Kevätpipo

Lanka on Sandnesgarn Line. Puuvillaa, pellavaa ja viskoosia. Kivan tuntuinen lanka. Mallina pipossa on Wurm, johon tykästyin kovasti talvella. Reunus on tässäkin tehty 1o1n koska paksumpaa reunaa ei tällaisessa kesäpipossa tarvitse olla. Oman pään kuvaaminen oli hiukan haastavaa. Välillä näkyi vain pieni osa piposta ja välillä pelkästään naapurin keltainen talo. Pari kuvaa sentään onnistui. Tästä piposta tykkään ja se on ollut käytössä jo paljon.







Huivi

Lanka huivissa on BC Garn Soft Silk eli silkkilanka. Mallina on Annis, mutta koska epäilin langan riittävyyttä (ja olin epäilyissäni oikeassa) tein pompuloita vain yhdelle kerrokselle. Lanka oli joustamaton ja venymätön, huivista ei saanut missän paikassa onnistunutta kuvaa ja huivi näyttää kaulassa vain mustalta mytyltä. Ärsyttää koko huivi, mutta tulipahan tehtyä valmiiksi. Esko sentään tykkää nukkua huivin päällä eli on sille sentään jotain käyttöä.





Ritarin puku

Löysin pääsiäisen aikaan kirjastosta kirjan Kahvipussin uusi elämä ja siitä löytyi ohje ritarin asusteihin. Toivo halusi olla ritari eskarin naamiaisissa, joten kirjan ohje tuli juuri tarpeeseen. Asusteiden alle vain harmaa pusero ja housut. Miekka ja kilpi olivat jo parin vuoden takainen kirpparilöytö. Haarniskaan meni kahvipusseja kahdeksan, koska se on tehty kaksinkertaisena ja välissä on vanu. Seitsemäs pussi meni kiinnitysnyöreihin ja kahdeksas kuvioon. Kypärään meni pusseja neljä ja kuvion leikkasin jostain pienestä jämäpalasta. Tuli kyllä tosi tyylikäs ritari.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kukaan muu äiti ei ole niin rakas kuin vain tämä äiti tässä

Otsikon lause on se lause, jonka Tyyne sanoo joka ilta nukkumaan mennessä. On sanonut jo niin kauan, etten edes muista kuinka kauan. Toivo puolestaan huutelee minut takaisin huoneeseen iltasadun jälkeen vain todetakseen, että tykkää minusta tosi tosi paljon. Sellaista se on: ne rakastaa minua tosi paljon ja minä niitä tosi paljon.

Viime viikolla olen vienyt Toivoa ystäville leikkimään ja hakenut Toivon ystäviä meille leikkimään. Tyynen kanssa ollaan käyty kerhossa. Yhdessä ollaan pyöräilty ja koko perheen kanssa käytiin suoretkellä, jonka jälkeen leikkipuistossa ja jäätelöllä. Minulla oli viikolla synttärit ja sain lapsilta itse tehdyt kortit ja kaikilta yhteisesti lettupannun. Veli ja ystävät kävivät kahvilla. Leivoin jätti-ison mustikkapiirakan ja lettujakin ollaan syöty runsaasti. Oli kiva viikko.

Viikon ihana päätös oli tietysti eilinen äitienpäivä. Aamulla piti esittää nukkuvaa, kun muu perhe keitteli aamukahvit ja rapisteli lahjapapereita. Sitten oli vuorossa onnittelulauluja ja loruja. Tyyneltä sain käsilaukkukortin, jonka tyttö askarteli kerhossa. Pyysi siihen kerhossa suojapaperitkin, etten näkisi minkälaisen teki ja kotona piilotti sen hyvään piiloon, etten löydä sitä. Ihan kuin olisin edes halunnut nähdä korttia etukäteen.

Toivon kivan kukkataulun kanssa meinasi käydä vähän hupsusti. Toivo tuli torstaina eskarista kotiin ja sanoi, etten saa katsoa kun tyhjentää repun koska siellä on äitienpäivälahja. Seuraavaksi alkoi kuulua itkua, mikä ei meinannut loppua ollenkaan. Kyselin, että oliko lahja mennyt rikki ja että isä voi sen varmaan korjata. Kun jonkin ajan päästä Toivo pystyi puhumaan, selvisi, että lahja oli jäänyt taksiin, kun poika oli esitellyt sitä jollekin. Voi sitä surua. En ole siihen päivään mennessä nähnyt poikaa koskaan yhtä surkeana. Soitin koulusihteerille ja selitin tilanteen. Hän soitteli kohta takaisin, että taksikuljettaja oli löytänyt paketin ja lupasi toimittaa sen seuraavana päivänä koululle, jossa koulusihteeri vie paketin eskariluokkaan. Perjantaina Toivo tuli kotiin lahja repussa ja oli kovin onnellinen. Kaikki päättyi loppujen lopuksi hyvin. Vielä kun kehtaisin kysellä niiden lukuisien sormikkaiden ja hanskojen perään, jotka on pojalta jäänyt taksiin.

Äitienpäivänä mentiin aamukahvien jälkeen lasten kanssa keräämään pihalta kotiloita, sitten juotiin kahvit miehen leipoman kääretortun kanssa. Pelailin vähän (olen jäänyt pahasti koukkuun yhteen nettipeliin ja saan jo huomautuksia muulta perheeltä pelaamisesta), nukuin sohvalla päiväunet ja otin vastaan lisää itse tehtyjä kortteja sekä hämähäkkimiehiä, joita lapset askartelivat minun nukkuessa. Syötiin miehen tekemää pitsaa ja illalla käytiin vielä mummojen haudoilla ja jäätelöllä. Eli oli tosi mukava äitienpäivä.

Tulevasta viikosta on myös tulossa kiva ainakin sen perusteella kun vilkaisee kalenteriin. Kiva viikko aloitetaan menemällä tänään ystävien luokse kylään ja sen jälkeen juhlimalla hääpäivää. Mukavaa tulevaa viikkoa toivottelen kaikille muillekin :)

 

torstai 8. toukokuuta 2014

Tupa

En ole viime aikoina oikein jaksanut innostua minkäänlaisita sisustusjutuista, koska odottelen tuon laajennuksen valmistumista. Tuntuu jotenkin turhalta tehdä yhtään mitään, koska kohta huonejärjestykset menevät uusiksi tai ainakin huonekalut sun muut tavarat siirtyvät ihan muualle kuin ne ovat nyt. Voisihan sitä vaikka pestä ikkunoita tai edes pyyhkiä pölyjä, mutta sekään ei oikein innosta.

Etenkin tuvan järjestäminen on ollut motivaatiolistan viimeisenä. Jokin aika sitten päätin kuitenkin tehdä jotain, ettei huone, jossa ollaan paljon, näytä ihan pelkältä varastolta. Tupa ei ollut ollenkaan viihtyisä. Siirtelin huonekaluja, pyyhin pölyt, järjestelin tavaroita, ompelin tyynynpäällisiä, laitoin verhon ja melkein pesin ikkunankin. Tyynen Legot ja posliiniastiat järjesteltiin yhdessä Tyynen kanssa ja kaikki ylimääräiset lelut vietiin Toivon huoneeseen. Nyt tuvassa on taas tilaa liikkua kun muutama laatikollinen ylimääräistä tavaraa siirrettiin varastoon ja huonekalut laitettiin järkevämmin.

Listat puuttuvat edelleenkin ja pistorasioiden tilalla on vielä kirkuvan punaiset peitelevyt. Oviaukoissa laajennuksen puolelle on muovit ja aika moni huonekalu on edelleen varastosijoituksessa. Siitä huolimatta huone on nyt paljon viihtyisämpi kuin vielä kuukausi sitten. Nyt siellä on kiva olla.







Siivouksen yhteydessä tuli myös vaihdettua uudet mullat huonekasveille. Posliinikukan juuret kasvoivat jo kymmenen senttiä ulos ruukun pohjareiästä, joten ehkä oli jo korkea aikaa laittaa kasvi vähän suurempaan ruukkuun. Edellisestä multienvaihtorumbasta taitaa olla kulunut jo useita vuosia.

Ja koska olin vauhdissa, kävin läpi myös kaikki 20 kiloa lankaa. Tai ei sitä nyt ehkä niin paljon ole, mutta yli viisitoista kuitenkin. Suurin osa langoista, siis ne mitkä mahtuivat, ovat nyt tuossa ruskeassa arkussa. Toivo laittoi siihen lukon ja avain on ollut jo pari kertaa kadoksissa, kun lapset ovat sillä leikkineet. Nyt olen ottanut sen omaan talteen ja toivon, että muistan myös mihin talteen sen laitoin kun seuraavan kerran pitää joku lanka tuolta valita.

Pitsiverho on kirpputorilöytö. Nyöritin sen kiinni verhotankoon puuvillalangalla. Nyt minulla olisi jo toinen verho tuohon, mutta en taida viitsiä vaihtaa ennen syksyä. Samoin kirppulöytö on tuo vanha opetustaulu, jossa on joutsen. Tykkään kovasti siitä.





Säkkituoliin ompelin uuden päällisen. Edelliseen olin kyllästynyt jo hyvän aikaa sitten. Kangas on ostettu muutama vuosi sitten Eurokankaasta ja siitä piti tulla mekko. Se on kuitenkin sen verran jämäkkää, että mekko jäi tekemättä. Tähän kangas riitti just, kun tein päädyn useammasta osasta. Tykkään.

Tyynynpäälliset ovat oman varaston kankaita: Marimekon Tantsu, pienikuviollinen Eurokankaasta ja suurikuviollinen vanha verho kirpparilta. Pieni kaitaliina on ommeltu mollamaijakankaasta, joka on ollut joskus lapsuudessa oman huoneen verhona. Olen tehnyt samasta verhosta joku vuosi sitten hameen, mutta sen olen hukannut jonnekin. Kyllä se varmaan vielä löytyy joskus jostakin.