Taudissa

Niinhän siinä sitten kävi, että minäkin sain sen saman taudin, joka oli pääsiäisen aikaan lapsilla. Eikä suinkaan riittänyt, että olisin ollut pari päivää kuumeessa, vaan makasin tokkurassa kokonaiset viisi päivää. Joidenka jälkeen nämä pari päivää ovat olleet pelkkää toipumista ja ties kuinka kauan tässä menee, että voimat palaavat. Kaksi päivää meni niin usvassa, etten oikein muista koko päivistä mitään. Aivan kamala flunssa. En muista koskaan sairastaneeni näin rajusti ja näin pitkään. Tai no kyllä nuorena keuhkokuumeessa, mutta siitäkään en juuri mitään muista. Viikon verran olen syönyt melkein ainoastaan rypäleitä, juonut mehua tai kolaa. Jossain vaiheessa omatekoinen mehu oli ainut minkä sain alas ja täytyy olla ikionnellinen siitä, että keittelin viime kesänä niin reippaasti mehuja, että niistä riitti vielä. Tällä hetkellä mies on samassa taudissa, joten tämä kävi kyllä reippaasti meidät kaikki läpi.

Reiluun viikkoon en siis ole tehnyt mitään. Eilen pakotin itseni jaksamaan sen verran, että ompelin Toivolle huomista varten naamiaispuvun ja tänään olen kierrellyt pihalla.

Perjantaina oli pakko käydä etukäteen varatussa verikokeessa. Eilen oli aika reumatologille, jota varten ne verikokeet oli. Lääkärisetä kysyi, että mitäs on oikein sattunut perjantaina, kun tulehdusarvot oli ihan huikeat. Kerroin flunssasta ja kuumeesta ja sain antibiootit ja siksi aikaa reumalääkkeet tauolle. Sen kummempaa ei tuolla käynnillä oikein ollut. Reuman tila kun on pysynyt aika samana sitten viime kerran. Kortisonin määrää tiputettiin taas hiukan ja jos ei mitään ihmeitä tapahdu, saatetaan se jättää jopa kokonaan pois. Ei haittaa minua.

Koko viime viikon aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä katselin sitä vain verhojen raosta. Pilvinen taivas kelpaa minulle kyllä myös ihan hyvin, kunhan vain saisin ruokahalut takaisin ja jaksaisin alkaa pikku hiljaa liikkumaan, että pääsisin taas lasten kanssa ulkoilemaan ja tekemään vähän noita pihajuttujakin.

Pääsiäisen aikaan

Pääsiäinen oli someton, lumeton ja ihanan aurinkoinen. Joka ilta katsoin suorana telkusta Harry Potterin ja aamuisin väsytti. Päivät menivät pihalla tai kissoja paimentaessa. Joka päivä liputin pyykkinarulla kuivuvilla pyykeillä. Syötiin pitsaa ja grilliruokaa, sitruunakakkua ja tipukakkua sekä ihan liikaa suklaamunia.

Kiirastorstai toi taudin takaisin meille. Tällä kertaa oli Toivo kuumeessa ja se on harvinaista se. Toivon kaveri toi meille iltasella eskarissa kasvatetun rairuohopurkin, joka oli oikein tervetullut. Omat rikkaruohoviljelmät (kuten Tyyne niitä kutsuu) eivät olleet kovinkaan edustavia. Harvoja ja lyhyitä ja kummassakin ammottava tyhjä aukko keskellä. Ensi vuodeksi muistiin, että ei enää sitä rairuohoa vaan ohraa, kun siitä tulee aina parempaa.

Taudin lisäksi päivään kuului jännittävä odotus. Odotettiin iltapäivää ja sitä, että päästään hakemaan kotiin uusia kissanpentuja. Eniten sitä odotti milloin ne haetaan  -kysymysten perusteella Tyyne. Iltapäivällä meille sitten kotiutui villi kaksikko: Aamu ja Arvo, Killi ja Kolli. Joita myös yhtä usein kutsutaan nimillä Aune ja Esko. Tunti meni siihen kun kisut tutustuivat paikkoihin ja sitten alkoi leikit. Ei ollut merkkiäkään samanlaisesta arkuudesta kuin edellisellä kaksikolla. Tai lähinnä Eskolla, joka on arka edelleen. Ja kirjoittamattakin on selvä, että Esko ja Alma eivät voineet sietää vilkkaita pikkukissoja eli murinaa ja suhinaa kuului joka nurkasta.









Pitkäperjantaina oli pääsiäispupu käynyt munimassa lapsille lisää suklaamunia. Pupu toi myös sählymailat ja pallot, joita mentiin jo heti aamusta kokeilemaan. Edelleenkin kaikki pallot ovat tallella. Tämän aamun jälkeen päästiin hylkäämään takit ja pipot ja vaihdettiin ne lippiksiin ja teepaitoihin. Lasten serkku kävi päivällä katsomassa kisuja ja pelaamassa sählyä.

Aamu ja Arvo nukkuivat päivän aikana hyvin paljon. Varmaan muuttojännitys nukutti tavallista pikkukissan unta enemmän. Alma ja Esko puolestaan nukkuivat muuttojännitystä pois koko päivän makuuhuoneessa suljetun oven takana, että saivat olla rauhassa. Ainoa merkittävä kissatapahtuma oli se kun Arvo pissasi kissanraksukuppiin.









Lankalauantaiaamuna käytiin ostamassa Toivolle uudet lenkkarit, koska edelliset olivat jääneet aivan liian pieniksi. Kun tultiin kotiin, menin heti lehtipuhaltimen kanssa putsaamaan sora- ja kivialueita, että ehdin vielä kuivattaa päivän pyykit ulkona. Täytyy myöntää, että aika hyvä työväline se on noiden sorapintojen putsaamiseen. Ja sähkökoneena paljon kivempi kuin naapurin polttomoottoripuhallin, jonka meteli on ihan eri luokkaa. Eipä se minua häiritse, mutta on kiva kun omasta ei tule niin kovaa ääntä.

Päivä meni suurimmaksi osaksi pihalla oksia leikatessa ja multaa kärrätessä. Illalla syötiin grilliruokaa, mikä on lapsista ihan parasta. Ja ainoa ruoka, jonka malttaa syödä rauhassa, vaikka kaverit odottavatkin vieressä hiekkalaatikolla.







Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna leivoin pääsiäiskakun päiväkahviseuraksi. Ihanan tipukakun ohje löytyy lehdestä Unelmien Talo & Koti 4/2014. Lehden tai Kinuskikissan sivuilta ei ainakaan vielä ohjetta löytynyt. Omassa meni kuorrutus vähän pipariksi, koska vatkasin taas liian vähän kermavaahtoa. Mutta lapset tykkäsivät kovasti noista tipuista ja ne on kerrankin sellaiset marsipaanikoristeet, jotka minäkin saan jotenkin kyhättyä. Mies tosin pyöritti pallot.

Minä jatkoin päivällä mullan kärräämistä ja oksien leikkaamista, vaikka meinasi vähän kuuma tullakin. Yllättäen pihalla kukkii krookusten lisäksi myös sinivuokot, vaikka kovin varjoisassa paikassa ovatkin. Krookuksia on aivan liian vähän ja taas kerran kirjataan muistiin, että ensi syksynä niitä kanssa muistetaan istuttaa paljon. En kyllä tiedä minne katosivat ne parisataa sipulia, jotka yhtenä syksynä laitoin etupihalle perennapenkkiin. Siinä kukkii niitä ehkä noin kymmenen.

Esko makaili päivän pihamökissä ja Alma jossain puskassa. Aamu ja Arvo kävivät rappusilla ja ihan vähän uskalsivat lähteä pidemmällekin. Ohi ajava auto pelästytti kissat takaisin sisälle, mikä on hyvä. Siis se on hyvä jos autot ovat pelottavia. Eivät ehkä sitten lähde tuolle tielle niin mielellään.

Iltasella lähdin Toivon kanssa pyöräretkelle. Tyyne jäi miehen kanssa korjaamaan autoa. Pyöräretki jäi vähän tyngäksi, koska minulta puhkesi kumi kilometrin ajon jälkeen. Mies haki pyörän autolla ja minä jatkoin Toivon kanssa kävellen. Eipä tullut niin pitkä retki kuin piti. Taitaa mennä pyörästä uusiksi sisä- ja ulkorenkaat, sen verran näyttävät haperolta. Harmittaa, koska nyt olisi kiva pyöräillä Toivon kanssa kun sekin pääsee jo reippaasti eteenpäin. Ehkä saan uudet kumit jo täksi kesäksi.















Toisena pääsiäispäivänä mies lähti Toivon kanssa perinteiselle pääsiäismaanantain retkelle amerikanautonäyttelyyn Helsinkiin. Me tytöt kotona mentiin ulos ja jatkamaan sitä samaa mitä aikaisempinakin päivinä. Eli oksien leikkaamista. Jossakin välissä päivää päättelin lapsille neulotut lapaset. Eivät nyt ihan heti käyttöön pääse, mutta ennakoin jo sitä ja tein niihin vähän kasvuvaraa.

Pääsiäinen päättyi vähän samalla tavalla tylsästi kuin alkoikin. Eli tauti palasi taas. Illalla oli vuorostaan Tyyne kuumeessa. Joko tähän tautiin loppuisi meidän tautiputki?





Ja uudet kissat ovat sitten tosiaan tyttö ja poika. Aamu on tuo vaaleanpunainen tai beige tai mikäsenyton. Vaaleanpunainen vain kuulostaa kamalan kivalta. Arvo on perinteinen harmaa-mustaraidallinen kolli valkoisilla sukilla. Lapset antoivat nimet. Ensin mietittiin, että laitetaanko a-alkuisia nimiä vai e-suora. Luettelin ulkomuistista joitain a- ja e-alkuisia ja sieltä ne nuo nappasivat vaikka olin suunnitellut antavani tarkan luettelon niistä nimistä, mitkä olisi minusta kivoja. Nuo ne nyt on ja ne on oikein hyvät nimet. Omassa suussa meinaa tuosta Arvosta vaan tulla helposti Asko. Ja Aamusta Aune.

Arkea ja asioita

Taitaa olla ensimmäinen asioita-otsikko tässä uudessa blogissa. Jo oli korkea aikakin. Pitää nyt vihdoin päivittää näitä pieniä tapahtumia, mitä tässä on parin viikon sisällä ollut. Kun vielä jotain muistaa.

Meillä on käynyt ystäviä kylässä - mun ja Toivon - tasaiseen tahtiin. Itse ei olla juuri missään vierailtu. Paitsi katsomassa meidän tulevia kissanpentuja. Olin ihan innoissani, kun ne kaikki pennut nukkuivat takan edustalla lämpimässä kasassa. Esko-kissalla on jo niin kesä ja sillä on leikkipuuskia, joista Alma saa kärsiä. Onneksi tulee kavereita kohta. Alma puolestaan nukkuu päivät pitkät sohvalla tai jossakin muualla. Toki kyllä pari kertaa päivässä sentään ulkoilee, mutta aika lyhyitä ovat ne ulkoiluhetket.







Ollaan tehty pyörällä lenkkejä. Minä olen tosin ollut kävellen mukana, koska Tyyne tarvitsee vielä ylämäissä työntöapua. Paras pyöräilypäivä oli viime tiistai, kun Tyyne pyöräili kerhoon ja takaisin. Siitä tuli jo yhdeksän kilometriä ja sen lisäksi tyttö polki vielä illalla liikuntakerhoon. Tänään on suunnitteilla mennä illalla kahdestaan Toivon kanssa ja kumpikin pyörillä. Eli oman polkupyörän huoltoa olisi vielä tänään luvassa ennen sitä. Toivolle ostetiin eilen uusi isompi pyörä, jolla pääsee jo paljon kovempaa ja siinä on KOLME vaihdetta. Käytettynä ostettiin, mutta on kyllä niin siisti, ettei uskoisi, että on ollut kahdella pojalla jo ennen tätä.



Arkea on vähän sotkenut tauti. Meillä ei juuri olla sairastettu, mutta tänä keväänä on ollut vaikka mitä. Ensin maaliskuun puolessa välissä oli se streptokokki ja antibioottikuurit lapsille sekä miehelle. Maaliskuun lopussa tuli Tyynelle korvatulehdus ja toinen antibioottikuuri heti siihen perään. Sen jälkeen mies sai keuhkoputkentulehduksen ja makasi kuumeessa pari päivää ja söi taas lääkettä. Jonka jälkeen Tyynen korvatulehdus uusiutui, tai sitten se eka ei parantunut. Tänään on viimeinen päivä antibioottia menossa ja toivottavasti loppuu nyt lääkitseminen tähän. Minä olen ollut terve koko ajan. Mihin kyllä Tyyne totesi tästä asiasta keskusteltaessa, että äidillä on kuitenkin aina se reuma. Joo. Se kyllä kiitos riittää jo ihan sellaisenaan.

Yhtenä päivänä, kun Toivo oli kaverillaan, kierreltiin Lahdessa Tyynen kanssa ostamassa kaikenlaista pientä ja tarpeellista. Ja tietysti käytiin kahvilla, koska se on se juttu, kun kaupunkiin menee. Ja totta kai matkustettiin bussissa takapenkillä. Ostin itselle uudet kaupunkisaappaat, koska edelliset olen jo saanut käytetyn näköisiksi pihatöissä. Uudet saappaat ovat nekin nokialaiset, mutta noiden perinteisten Hai-saappaiden sijaan yllätin itseni ja ostin Julia Lundstenin suunnittelemat Lace up bikerit. Tykkään, vaikka ne taitaakin olla valmistettu jossain muualla kuin Suomessa.

Pieniä ompeluja on myös valmistunut. Lapsille virpomisvarusteiksi noidan viitat pellavasta ja polyesteristä. Eipä niissä paljon ommeltavaa ollut, mutta kuminauhoilla tein niihen muotoja kaulukseen ja niskaan. Sen  lisäksi tein jo aiemmin Tyynelle pinkistä tyllistä hameen, joka onkin ollut käytössä vaikka minkälaisen asun kanssa.

Ompelin lapsille myös toiset kevätpipot. Tähtikankaat Eurokankaasta. Tyynen pipon sisäpuoli oli jotain ikivanhaa trikoota omasta kaapista ja Toivon pipon vuori on odotusajan topista.

Kolme virpojaa

Viime vuonna kolme virpojaa värikkäissä vaatteissa, lumisissa maisemissa ja auringonpaisteessa. Tänä vuonna kolme virpojaa mustissa vaatteissa, lumettomilla teillä, kurassa ja tihkusateessa. Ei ollut kuitenkaan hassumpi päivä tuo eilinen. Kiitos pariin virpomispaikkaan kahveista ja huoltotauosta ja kaikkiin muihin paikkoihin ystävällisestä vastaanotosta ja makoisista pääsiäismunista, joista suurin osa on vielä syömättä.

Lapsimessuilla

Jos jäi viime viikonloppuna Kevätmessut väliin paristakin syystä, niin nyt messuiltiin oikein koko perheen voimin. Helsingin Messukeskuksessa on tänä viikonloppuna vuorossa Lapsimessut, joiden yhteydessä on myös Kädentaito, OutletExpo, PetExpo, ModelExpo ja Lähiruoka & luomu. Me koluttiin nuo Lapsimessut ja pienoismallipuoli sekä pikaisesti kävästiin lemmikkipuolella. Tyyne puhui koko ajan kevätmessuista, joten nämä oli sitten kai meille sellaiset.

Olin ensimmäistä kertaa lapsimessuilla, joten mitään odotuksia ei ollut. Mentiin messuille heti aukeamisaikaan eli yhdeksältä, joten saatiin ekat pari tuntia kuljeskella melkoisen väljästi ja mennä erilaisiin paikkoihin jonottamatta. Myöhemminkin jätettiin kaikki pisimmät jonot väliin, mutta käytännössä se tarkoitti lähinnä trampoliinia, karusellia ja hattarapistettä. Messuilla oli vaatemyyntiä, lelumyyntiä, esitteillä vierailupaikkoja lapsiperheille, poliisin piste, pelastuslaitoksen piste, maistiaisia, karkkia jaossa ja ilmapalloja joka kulmassa ja vaikka mitä muuta. Messuilla oli paljon nähtävää ja pidin kyllä niistä enimmäkseen. Ehkä kaipasin enemmän pisteitä, joissa olisi ollut esitteillä lapsille sopivia retki- ja lomakohteita. Myös kunnollisten ulkovaatteiden valikoima olisi kiinnostanut. Ja kieltämättä vähän ärsyynnyin vaatepuolella tönivistä, kiilaavista ja muutenkin tosi törpösti käyttäytyvistä äideistä. Ihan kuin siellä olisi ollut myynnissä maailman viimeiset lastenvaatteet. Vaikka messutarjonnan perusteella ainakaan trikoopipot eivät tästä maailmasta ihan vähään aikaan lopu.

Eniten taidettiin meidän perheessä tykätä pienoismallipuolesta. Lentokoneet, laivat, rc-autot ja junat kiinnostivat ja järkyttävän iso Legoista rakennettu kaupunki oli upea. Lapset tykkäsivät tietty rakennella Legoja ja katsella noita pienoismalleja, käydä erilaisissa pisteissä, joissa pääsi liikkumaan, hyppimään ja kiipeilemään sekä syödä maistiaisia. Kyllä voisin lähteä lapsimessuille toisenkin kerran kun nyt tiedän mitä siellä on. Ja ensi kerralla ostetaan ne hattarat heti ekana, kun messuhalliin sisälle päästään.









Ostoksia tehtiin jonkin verran. Lapsille (ja mulle) muutamat vaatteet merkkiä Verso, Punainen Norsu, Blaa! ja Sampsukka. Lapsille lentsikat ja Punaisen Norsun hauki. Kankaita ostin myös varastoon. Jos vaikka joku päivä ehtisi jotain niistä tehdä. Ai niin ja ensi viikolla meille muuttaville kissanpennuille ostettiin höyhentikut.

Ompelemisesta ja neulomisesta

Nyt kun käsi on kunnossa, olen pystynyt taas neulomaan ja ompelemaan. Tästä innostuneena kävin viime viikolla kangaskaupassa kankaanhamstrausmatkalla. Vaikka noita omia varastoja on kohtalaisen runsaasti, ei siellä ole mitään just sellaista tai sen väristä, mille olisi tarvetta. Ostin huivikangasta itselle ja Tyynelle - siihen myös nuo pompulanauhat. Sen lisäksi vähän trikoota pipo- ja huivitarpeiksti, raidallista kangasta omaan huppariin, vanua ja tylliä sekä pari mekkokangasta. Kaikki kankaat Eurokankaasta, jossa on myytävänä myös tuollaista kivaa mittanauhalahjanauhaa. Saa nähdä miten pikaisesti tai hitaasti ommeltavat valmistuvat, mutta ainakin oma huppari ja kissoille nukkuma-alusta olisi kyllä saatava valmiiksi mahdollisimman pian. Vaan sitä käsityölehteä, mistä löysin kivan hupparikaavan ei näytä olevan oikein missään enää myynnissä. Harmi kun en ostanut sitä heti, kun näin.





Ommellut olen jo jotakin pikkuista (niitä pipoja ja tyynynpäällisiä) ja neulonutkin vähän. Nyt on kesken lapaset Toivolle. Tyynelle pitäisi tietenkin tehdä myös omat. Sen jälkeen onkin monta juttua, mitä haluan tehdä: huivi itselle, samoin sukat ja pipo. Kesken on vielä kevättakki virkaten ja paksumpi neuletakki. Ja se iänikuinen isoäidinneliöpeitto, johon  ei todellakaan löydy tällä hetkellä minkäänlaista motivaatiota. Pitää viedä varmaan palat autoon matkatyöksi, että edes jokusen palan saisin tehtyä. Näiden lisäksi pitäisi kai neuloa jotain kevätmuistamista Toivon opelle ja kouluavustajille. Kerhotädeille tein viime vuonna sukat, mutta tuskin ennätän kolmet sukat tekemään ennen eskarin loppumista. Pitää keksi jotain pienempää neulottavaa. Ehkä tiskirätit. Ei kai nekään hullummat muistamiset ole.

Eilen kävin pitkästä aikaa neuletapaamisessa Lahdessa Pitsi & Palmikko -lankamyymälässä. Oli kyllä tavattoman mukava nähdä tuttuja neuleystäviä. Yritän taas aktivoitua näiden tapaamisten kanssa. Tiistai-illat ovat olleet vaan hankalia, koska Tyynellä on samana iltana harrastus. Kuten maanantait Korian tapaamisen kannalta, koska Toivo harrastaa silloin. Myös viime viikolla kävin neulomassa oman kylän tapaamisessa, joten aika ahkera olen ollut harrastamaan nyt kun taas pystyn.

Ja pitihän se ostaa pari kerää lankaa, kun kerran sinne lankakauppaan pääsi. Ei kovin värikästä eikä keväistä, vaan tavisharmaata tavisharmaalle tyypille. Regian Hihgland Tweedista olisi tarkoitus tehdä itselle ne sukat ja Sandnesgarnin Linesta kevätpipo. Ja vielä täksi kevääksi eli kova on tavoite :)

Taidenäyttelyssä

Viikonloppuna oli Toivon kuvataidekoulun taidenäyttely, jossa piipahdettiin ihastelemassa taideteoksia. Toivo on kovasti tykännyt koulusta ja lähtee sinne aina innokkaasti. Jatkosta koulussa piti ilmoittaa jo nyt ja päätettiin yhdessä, että ensi vuosi jätetään väliin. Toivo haluaa kovasti päästä pelaamaan sählyä ja minä haluan kovasti laittaa pojan uimakouluun, joten siitä tulee jo kaksi harrastusta. En tiedä olisiko kolmas harrastusilta liikaa pojalle, mutta vanhempien kuljetusvastaavalle se ainakin olisi. Etenkin kun on vielä tuo Tyyne oman harrastusiltansa kanssa. Eli ensi vuosi jää  taidekoulussa väliin ja sitten taas katsotaan mitä kukin haluaa harrastaa.

Taidenäyttely oli kuitenkin kiva ja kaikki esillä olevat teokset hienoja. Oli maalauksia, savitöitä, piirrustuksia, kolmiulotteista ja ties mitä. Koska mies kuljetteli Toivoa kouluun koko talven, näin monen taideteoksen nyt vasta ekaa kertaa, mikä oli kiva. Eniten tykkäsin taiteilijan omakuvasta. Etenkin kuvaan tehty takatukka on liikkis.

Taiteilija itse on näyttelyssä hiukan kuraisissa ja epämääräisissä pihavaatteissa, koska oltiin menossa hakemaan pajunkissoja ja keräämään roskienkierrätyspisteen ympäriltä aarteita. Niitäkin löytyi: puolikas henkari, pullonkorkkeja, tölkkien korkkeja, työtuolin pyörä ja irtopohjavuoan pohja ainakin. Ne pääsivät lasten aarrearkkuun. Ja minä saan omien aarteiden joukkoon näitä teoksia.

Piha huhtikuun alussa

Tänä keväänä ovat lumet sulaneet jopa meidän pihalta ajoissa. Koskaan aikaisemmin ei piha ole ollut melkein lumeton huhtikuun alussa. Yleensä vappunakin on enemmän lunta kuin nyt. Lunta löytyy tällä hetkellä vain talon pohjoispuolelta pikkuisilta alueilta ja jäätä parilta polulta. Talon etupuolella on vähän enemmän, koska siihen ei aurinko vielä tähän aikaan vuodesta paista kuin osan päivästä.

Nurmikkoalueet olen suurimmaksi osaksi jo haravoinut, vadelmat leikannut, pihamökin siivonnut ja pessyt sekä suuret risut ja oksat kerännyt pois istutusalueilta. Lapsityövoimaa olen käyttänyt hyväksi haravoimisessa ja roskien kuskaamisessa. Omia lapsi ja naapurin lapsia. Vielä on tekemistä, mutta en ole varmaan koskaan aloittanut pihan kevätsiivousta näin ajoissa ja se tuntuu oudolta.

Etupihalla on järkyttävä vesilammikko polulla ja äyskäröin siitä vettä useita ämpärillisiä useita kertoja päivässä. Joka kevät samassa kohdassa on ollut pieni lätäkkö, joka imeytyy maahan parissa päivässä. Märkä syksy ja talvi ovat tehneet tehtävänsä, eikä maa enää ime vettä kunnolla. Vaikka lunta oli viime talvena vähän, on piha ollut märempi kuin koskaan.







Ollaan kaivettu katuliidut esille, ostettu uudet saippuakuplat, tehty jo kunnollisia pyörälenkkejä ja eilen korkattiin grillauskausi. Pihamökin olen siivonnut ja pessyt, vielä sinne pitäisi viedä muutama tuoli, peittoja ja tyynyjä. Pyykkejäkään ei ole muutamaan viikkoon tarvinnut laittaa kuivausrumpuun. Ensimmäinen erä ruukkunarsisseja alkaa olla kohta ohikukkineita ja tilalle olen hankkinut jo orvokkeja. Esko-kissa kulkee useita kertoja päivässä sisälle ja ulos ja Almakin on aloittanut jo ulkoilut. Aikamoinen on tänä vuonna tämä huhtikuun alku.