keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Keittiö syyskunnossa

Tein keittiöön vähän perusteellisemman syyssiivouksen eli normi pölyjen pyyhinnän lisäksi pyyhin kaapit sisältä ja pesin ikkunat sekä jääkaapin vähän paremmin. Keväällä tein niin perusteellisen keittiön siivouksen ja tavaroiden inventaarion, että oli kyllä jo valmiiksi tosi siistiä ja helppo urakka tällä kertaa. Poiskin tarvitsi laittaa vain pari asiaa.

Isompi juttu, mikä nyt tapahtui, oli pöydän kannen kunnostus. Pöytä on maalattu kalustemaalilla ja pinta paikoin aika kulunut niin, että alkuperäinen petsaus oli näkyvissä. Se ei minua haitannut, vaan se, että pinta oli lähes mahdoton puhdistaa tietynlaisista sotkuista. Kuten vaikka muste. Ja sanomalehtimuste vaalean pöydän pinnassa oli ikävää katsottavaa. Kuten myös vaikka lukuisat kynsilakkatahrat. 

Mies hoiti tälläkin kertaa pöydän kunnostamisen, koska on näissä hommissa tarkempi. Ensin pinta hiottiin puhtaaksi. Valkoinen maali sai jäädä alle, samoin kuluneet kohdat, näyttää minusta hauskalta. Päälle tuli muutama kerros venelakkaa. Jospa nyt puhdistaminen sujuisi paremmin, kuin kaikki tahrat imevästä kalustemaalipinnasta.

Uudelle pöydälle ompelin kaitaliinan Marimekon kankaasta Puutarhurin parhaat ja hain kimpun syysastereita ja kultapiiskuja maljakkoon. Taitaa olla aika viimeisiä kunnollisia kukkia maljakkoon omasta puutarhasta.

Keittiöön sijoitin myös Habitare-messuilta ostetun tillansian. Muualla olisi sille ollut parempia paikkoja ja järkevämpiä telineitä, mutta keittiössä ollessaan muistan sitä ehkäpä hoitaakin. Ilmakasvi pitää upottaa viikon tai kahden välein kädenlämpöiseen veteen vartiksi tai sitten sumutella. Sumuttamisesta tiedän, että se unohtuu, mutta tuo veteen upottaminen on mahdollista muistaa, jos kasvin paikka on hanan läheisyydessä. Olkoon nyt tuossa pinkissä pikkumaljakossa. 












tiistai 19. syyskuuta 2017

Ohops

Näin vierähti kaksi viikkoa ilma blogipäivittämistä. Ihan vain koska eipä ole ollut mitään kerrottavaa. Tai no olisi tuolla puutarhahaaste, kuisti ja keittiö, joista voisi muutaman sanasen kirjoittaa. Mutta kun kaikesta puuttuu vielä joku osa, enkä halua keskeneräistä nyt puuhata.

Tavan arki on pyörähtänyt tosissaan käyntiin, viimeisetkin harrastukset ovat alkaneet. Kaverisynttärikausi on korkattu ja paperipallosotaa leikitään joka päivä.

Pienimuotoista sadonkorjuuta olen myös tehnyt. Porkkanat on nostettu ja jo syöty. Tomaatteja kypsyi sittenkin kourallinen pelätyn kahden kappaleen sijaan. Rypäleitä kypsyy pikku hiljaa ja herukat ovat mehuina pulloissa.

Kirppariostoksia olen tehny myös hiukan. Lapsille muutama vaate ja astioita. Kilta kulho, appelsiini pomona ja muutama kahvikuppi on kotiutunut meille. Myös uusin muumumuki oli pakko ostaa heti. Muuta uutta on minun ekat kunnolliset ja oikeat lenkkarit ikinä.  Niket. Pinkit nauhat vaihdoin niihin, mutta eipä ne siltikään kovin tyylikkäiltä hameen kanssa näytä. Yritän olla ajattelematta, mitä muut ihmiset ajattelevat hame-lenkkarit yhdistelmästä.

Viikonloppuna käväisin Habitare-messuilla. Messut ovat saaneet lukuisia omia blogipostauksia ja tässä blogissa niistä vain muutaman lauseen ja yhden kuvan verran. Edellisen kerran kävin noilla messuilla 30 vuotta sitten luokan kanssa. Eikä ne tälläkään kertaa olleet oikein mun juttu. Olihan siellä kivoja osastoja ja antiikkipuoli kiinnosti erityisesti. Mutta koska minua ei varsinaisesti kiinnosta mikä on trendikästä nyt, ei noista messuista oikein mitään saa irti. Antiikkipuolella taas oli niin kalliata, että pelotti kulkea siellä lasihyllyjen välissä. Ostin messuilta ilmakasvin ja ylihinnoitellun kahvikupin.

Tämän bloggaamattoman pariviikkosen ilahduttavin asia taisi kuitenkin olla se, että kuun alkupuolella ilmestyneessä Kotivinkissä oli viime kesänä tehty juttu meidän kodista. Hurjasti koti on muuttunut siitä, vaikka samat tavarat täällä edelleenkin on. Lapset ovat kasvaneet ja minä en ole laihtunut. Käykää lukemassa vaikka kirjastossa. Oli tosi kiva juttu.












maanantai 4. syyskuuta 2017

Kalevalapeitto aikataulussa

Kalevala cal alkoi reilu viikko sitten. Kolmen palan ohje on julkaistu ja neljäs julkaistaan tänään.

Paloja on ollut mukava virkata ja olen oppinut jotain uuttakin. Ensimmäisessä palassa oli jotain hankalampia kerroksia, enkä ole varma menikö ne oikein. Ohjevideoita en ole jaksanut katsella. No, oikein tai väärin, palat ovat kuitenkin saman kokoisia ja se riittää.

Isoin ongelma onkin tainnut olla se, että usein kesken kerroksen alan virkkaamaan pylväitä vaikka muuta pitäisi tehdä. Ensimmäistä palaa olenkin varmaan enemmän purkanut kun koskaan mitään ennen.  Etenkin puolipylväskerrokset muuttuvat helposti pylväiksi.

Valmiina on nyt Ilmatar, Sotkan pesä ja Maailman synty. Tänään en ehdi koukkuun tarttua, mutta huomenna jatketaan.




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Yöretki

'Äiti. Tämä kesäloma olisi täydellinen jos vielä ehdittäisi käydä yöretkellä metsässä.'

Viimeisellä kesälomaviikolla esitetty toive. 

Aikatauluihin se kyllä olisi sopinut hienosti, mutta tulin kipeäksi, kuumeeseen, joten retkeä oli pakko siirtää. Edelleen kamala yskä jatkui ja edelleenkin pienen kävelyn kälkeen melkein tukehdun. Ja tämä nuha - ei ole ikinä ennen ollut tällaista. (Kävin jo hammaslääkärissäkin kun oli hammas kipeä. Hampaassa ei ollut vikaa, vaan todennäköisesti poskiontelotulehdus kipeyttää sen, joten palaaan hammaslääkäriin kun nuha on ohi ja jos hammas edelleen on kipeä.)

Mutta koska yöretki poltteli, päätettiin lähteä taudista huolimatta. Eli minä ja neljäsluokkalainen yövyttiin yksi  yö teltassa Lapakistossa, Kalliojörven rannalla.  

Maisemat olivat ihan parhaat ja jälkkärimustikat löytyivät vierestä. Meille sattui hyvä sää, vain pieni sadekuuro osui kohdalle teltan pystyttämisen ja makkaranpaiston väliin. Muuten paistoi aurinko ihan sinne pimeän tuloon asti.

Osui tämä meidän telttaretki sopivasti kahteen teemaan. Suomen luonnon päivään ja illallinen taivaan alla. Hauska sattuma.

Oli kyllä tämän kesän paras retki. Lapsi etenkin on hyvin onnellinen, vaikka jo menomatkalla uitti saappaansa, sukkansa ja housunsa ojassa. Ja varavaatteisna oli ainoastaan yövaatteet. Aiotaan mennä toistekin.








perjantai 25. elokuuta 2017

Käsityösyksy

Syksy on tulossa ja sen huomaa siitä, että neulominen ja virkkaaminen alkavat pyöriä mielessä entistä enemmän. Kesäisin on niin paljon muuta, ettei käsityöt jaksa innostaa. No, matkaneule kulkee autossa, mutta kun on vähän kilometrejä,  kuluu myös vähemmän lankametrejä. Samoin joku virkkaus tai neule on aina rannalla mukana. Sen kanssa kyllä pitää olla tarkka, kun on lapsiakin vahdittavana. Useimmiten enemmänkin kuin kaksi. Helpommin vahtiminen käy silti neuleen kanssa kuin somea tuijottamalla. Iltaisin telkkaa katsellessa olisi eniten aikaa, mutta olen usein niin väsynyt, että nukahdan puikot käsiin. Niinpä en niitä viitsi kovin useasti käsiin edes ottaa.

Mutta syksyllä päässä alkaa suunnitelmat ja kuvitelmat pyöriä. Edellisessä neuletapaamisessa lankakauppa Pitsi & Palmikossa tarttui ostoskoriin ihanaakin ihanampaa Step-lankaa, josta on nyt sukat puikoilla. Tavissukat, joita toki on tylsä tehdä, mutta yhden Helsingin reissun ja James Bond elokuvan aikana ne edistyivät kummasti. Näiden lisäksi on tuo iänikuinen kesäsukkaprojekti. Nyt kyllä isosti muistiin se, että jos teet sukkia ohuesta langasta, älä missään tapauksessa tee tavissukkaa. Se on tylsää ja siksi se ei etene. Nämäkin olivat mukana Tampereen retkellä ja neuletapaamisessa ja miten paljon eteni. No ei paljon mitenkään. Koska haukotus.




Syyskuun puolessa välissä alkaisi taas Taimitarhan yhteisneulontana kirjoneulepolvisukka. Mieli tekisi kovasti osallistua, vaikka seiskaveikasta tai vastaavasta tehty polvisukka on minusta ihan vähän liian paksu. Varsinkin kun kirjoneuleesta tulee vielä lisäpaksuutta. Mietinnässä vielä. 

Varmasti osallistuin kuitenkin Kalevala CALiin. Eli virkkaamaan Kalevalapeittoa. 26.8. ilmestyy ohje ensimmäisestä peiton palasta ja ohjeita julkaistaan sen jälkeen kaksi kertaa viikossa. Tiukka aikataulu, mutta onneksi sitä voi tehdä omaan tahtiin.

Mallipalan jo virkkasin. Koska minulla on löysä käsiala, tein jo heti lähtöön tilkun puoli numeroa pienemmällä koukulla. Silti siitä tuli isompi kuin suositus 23 x 23 cm. Mutta ei kai pari senttiä sinne tänne voi haitata. 

Kovasti olen miettinyt, että teenkö jämälangoista, ostanko uusia lankoja ja minkälaisia lankoja ja minkä värisiä lankoja. Vastaus löytyi siihen helposti tänään, kun etsin omista varastoista sopivia. 7V lankoja löytyi, mutta ei tarpeeksi. Vaikka just nyt olen iloinen siitä, että olen saanut niitä kulutettua noinkin vähiin ja loput menevät peittoon. Pakko ostaa lisukkeita. Muuta samanvahvuiset langat ovat kaikki kirjavia ja niitä en nyt haluaisi tähän sotkea. Eli muutama kerä on käytävä ostamassa. Näillä jo olevilla pääsen jo alkuun.

Eli peitosta tulee monivärinen, noilla sävyillä suunnilleen mitä omissa varastoissa jo oli. Katsotaan mitä muita värejä kaupasta ostoskoriin mukaan tarttuu.

 


Näiden lisäksi on vielä haaveissa on neuloa itselle huivi, Tyynelle neuletakki ja vihdoinkin jatkaa vaikka valmiiksi jotain omista kesken olevista neuletakeista. Tyynelle olen myös luvannut virkata ympyräliivin, joten eiköhän syksy noista tekemisistä aika hyvin täyty.

tiistai 22. elokuuta 2017

Aamulla puutarhassa

Menin tänä aamuna puutarhaan, tarkoituksena kerätä lapsille vähän välipalamarjoja. En olekaan tällaisena sumuisena aamuna vielä pihalla käynyt ja olipa upean näköisiä hämähäkinseittejä monissa pensaissa, etenkin havupuissa. Innostuin ottamaan kuvia ja marjat ovat edelleen siellä pensaissa.




Erilaiset hortensiat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna etenkin mustilanhortensiassa on tosi runsaasti kukkia. Kauniita, etenkin iltahämärissä.

Ylimpänä kuutamohortensia, keskellä mustilanhortensia ja alimpana syyshortensia 'Pinky winky'. Tuossa syyshortensiassa on aiempina vuosina ollut vain muutama kukka, tänä vuonna päästään jo yli kahteenkymmeneen, joten ero on huikea. Tosin oma suosikki syyshortensia Wim's red tekee tänä vuonna vain yhden kukan eli ei tuo runsaskukkaisuus taida ihan linjassa näissä hortensioissa mennä.





Koska puutarha on tänä kesänä saanut olla miltei kokonaan oman onnensa nojassa, kuvittelin, että minkäänlaista satoakaan ei tule. Väärässä olin. Pari päivää sitten korjattiin tomaattipuskasta yksi tomaatti. Ja näyttäisi siltä, että pari lisää on punastumassa syöntiin. Ei ollut ulkona kasvatettavien tomaattien vuosi. Viime vuonna saatiin useampi litra.

Vihreät lehtikaalit ovat puolestaan komeita ja isoja, samoin kasvihuoneen edustalla kasvavat purjot. Punaiset lehtikaalit ja talon päädyssä olevat purjot ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin olivat istutettaessakin. Kasteleminen ja lannoitus kenties olisi auttanut kasvamaan.

Herukoita tulee runsaasti. Tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla aion keitellä mehut. Kuvassa oleva punaherukka on puuksi kasvatetusta puskasta ja se punastuu viikkoja aiemmin kuin tavispensaat. Ne marjat menevätkin tuoreena syöntiin ja nuo viimeiset haen tänään pois syötäväksi.

Vadelmia on tullut myös jonkin verran. Meillä ei niitä kovin paljon ole, syömämarjoiksi ja pari rasiaa pakkaseen. Keltaisia vattuja tuli viime kesänä noin kymmenen kappaletta. Tänä vuonna saa mainita jo sanan litra. 






Valkoisten hortensioiden lisäksi muu kukinta on hyvin lila-pinkkivoittoista. Haluaisin tähän aikaan jotain keltaista mukaan, mutta mitä se olisi. Sellaista, joka ei kelpaa kotiloille. Dorianvillakko, tykkäävätkö kotilot, kukkiiko edes tähän aikaan? Nauhukset ja kultapallot ovat ehdottomasti pois suljettu vaihtoehto. Kultapallot ne syövät jo alle kaksikymmentäsenttisinä ja niin rumia reikälehtiä ei missään muussa kasvissa ole kuin kotiloiden syömissä nauhuksissa. Vai olisiko joku nauhus, joka ei kotiloille niin maistu. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Jalomesiangervossa on ihana pinkki kukka ja vaaleanvihreät lehdet. Tosi kaunis. Ja kukas se siellä kukan taustalla näkyykään.

Kukka, jonka nimeä mietin edellisessä puutarhapostauksessa, osoittautui keijuängelmäksi. Kaunis ja herkkä kukka.

Ainoa keltainen nyt kukkiva kukka puutarhassa on ripsialpi. On kyllä kaunis lilan jaloangervon kanssa yhdessä. Leviää vaan tuskastuttavan hitaasti.

Soikkopähkämö kukkii myös tähän aikaan vaaleanpunaisten preeria-angervojen kanssa yhdessä.

Punahattujen kanssa ei meinaa oikein olla onnea. Joka vuosi niitä laitan ja aina seuraavana vuonna petyn, kun ei ne maasta nousekaan. Ovatko jotenkin vaikeita vai onko ollut aina väärä paikka? Tämä yksilö on nyt jo kolmatta vuotta paikallaan. Elossa on, mutta kukkia tulee vain kaksi.







Puutarha on kyllä elokuussa kaunis ja runsas. Tänä vuonna hoitamattomuus kyllä valitettavasti näkyy. Vähän joka paikka repsottaa. Toisaalta jotkin repsottamaan jääneet siemenkodatkin ovat kauniita kuten vaikka rohtosuoputken siemenkota. Ja kun rajaa kuvasta pois puolimetriset kotilonsyömät salaatinvarret, on kasvimaan tillikasvusto tosi nätti kukkiessaan.

Ja nyt niitä marjoja keräämään.