torstai 13. heinäkuuta 2017

Kirppislöytöjä

Kirpputorien kiertely on näin kesäaikaan jäänyt tosi vähiin. Muutamalla romutorilla on käyty ja kerran poikettiin oman kylän kirpparille. Pari päivää sitten tehtiin lasten kanssa vähän pidempi kirppiskierros Lahdessa ja koluttiin kolme kirpputoria. Niistä löytyi koululaiselle Aku Ankan taskareita, tulevalle koululaiselle jokunen järkevä lelu, muutama pyyhe ja pari lautasta.

Oman kylän kirpparilta löytyi kiva pieni pöytäliina keittiöön. Tai paremminkin ajattelin sitä pihamökkiin, mutta ensitestaukseen otin sen tuohon. Ekaan pesuunkin jo joutui saatuaan miltei heti kahvia päälleen.




Kahvikuppi ei ole kirppislöytö, vaan sen sain tuliaisina Avoimien puutarhojen päivänä Instagramystävältä. Oli kyllä tosi ihana yllätys. Jälleen uusi erilainen kuppi kokoelmaan.



Maatuskoja enää nykyään harvemmin ostelen, hinnat ovat nousseet hurjasti ja niitä jo on riittävästi. Tämä hauska erilainen helisevä heilurimummo löytyi romutorilta kohtuulliseen hintaan. Kiva yllätys oli se, että myyjä oli myöskin Instagramtuttu. Pieni se on tämä maailma.



Mansikkakattila löytyi Lahdesta ja näin heti silmissäni, että laitan siihen ystävältä saadun mansikan. Just sopiva tähän tarkoitukseen.



Viimeisellä kirpparilla viimeisellä hetkellä ennen kassa tuli sitten vastaan Peppi-lautanen. Olen jo pidemmän aikaa metsästänyt Peppi-seinälautasta huonolla menestyksellä. Ovat joko menneet nenän edestä tai olleet liian kalliita. Ei tämäkään mikään markan löytö ollut, mutta meni pari euroa alle oman kipurajan, joten pois se oli heti ostettava. Sattui vielä se kaikkein kivoin näistä lautasista eli Peppi leipoo. Tätä voisin kutsua jo löydöksi.



Ihan kivoja löytöjä pikkurahalla. Syksyllä jos sitä vaikka aktivoituisi taas vähän enemmän kirppistelemään.

Tämä viimeinen ei ole kirppislöytö vaan löytö omalta pihalta. Meidän puutarhaan on meidän suureksi riemuksi ilmestynyt siili. Ensimmäisen kerran siihen törmättiin juhannusreissun jälkeen, kun se oli syömässä pihamökissä kissanruokaa. Toisen kerran se ilmestyi etupihalle viime viikolla ja taas oli kissanruokabaari auki. Viimeksi se tallusteli samaisessa etupihan pensaikossa eilen. Tuli melkein kinaa siitä, kuka saa laittaa ruokaa.

Hauskaa seurata tuhisevan kaverin ruokailua. Kissatkin katsovat siiliä kunnioittavan matkan päästä. Ainoastaan Alpo on eksynyt kerran samalle ruokakupille, mutta lähti siitä nopeasti pois kun huomasi ruokailevan ystävänsä. Siilin talvipesärakennusohjeet on jo etsitty netistä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kaikki kukkii

Muutamassa päivässä on kukkia avautunut joka paikkaan. Tuntuu siltä, että kaikki kukat kukkivat nyt. Kurjenpolvet, ruusut, pionit. Lännenheisiangervot ja koivuangervot ovat yhtä valkoista pilveä. Puutarhassa on kaunista.

Tänään ajattelinkin viettää pihalla koko päivän. Tielle ja postilaatikkoihin kasvavat oksat pitää leikata. Ihme, ettei naapurit ole jo hermostuneet niihin. Nurmikkoa on kylvettävä edelliskesien lautataapeleiden alle syntyneisiin paljaisiin kohtiin. Ja jos vielä aikaa jää, jonkun alueen kitken.

Mukavaa tiistaita kaikille - puutarhassa tai miaaä sen ikinä vietättekin.








sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Leikkimökin edusta

Leikkimökin edessä oli vielä muutama vuosi sitten mansikkamaa. Mansikat hävitettiin, koska kotilot tykkäsivät niistä liikaa. Meille jäi tosi vähän marjoja. Nyt mansikkamaan paikalla kasvaa perennoja. Tämä ennen niin kotiloiden suosima paikka on sitä ehkä edelleenkin, mutta joku  (Ferramol kenties?) on juuri tässä paikassa tehnyt sen, että kaikki kotilot, mitä tarkalla tutkimisella löysin, olivat joko jo kuolleita tai koteloitumassa. Merkillistä. Vaan eipä haittaa, sopii minulle mainiosti.

Leikkimökin edessä on tällä hetkellä kaunista puna-lilasävyistä kukintaa. Joku tuntematon lila laukka, tummakurjenpolvi ja myöskin tuntematon kurjenmiekka kukkivat yhtäaikaa ja näyttää kyllä tosi nätiltä yhdessä.

Viime syksynä taimitorilta ostettu vaaleanpunainen kellukka 'Pink frills' on myös edelleen kukassa. Siemenkasvatuksen tulos ei ehkä ole sitä, mitä piti. Kovin on meikäläisen ojakellukan näköinen, mutta kaunis se on tuokin. Ehkä vielä jonain päivänä täydellinen vaaleanpunainen kellukka löytää tiensä tähänkin puutarhaan.

Alueella on kukassa myös siperianlaukka. Komea korkea kukka, vaatimaton, mutta kaunis. Koristeellisia ovat myös tillipionin siemenkodat. Tillipionina minä sen vuosia sitten edesmenneeltä anopiltani sain, mutta kyllä tämä kokonsa, värinsä ja muidenkin tuntomerkkien puolesta taitaa ennemminkin kartanopioni olla.

Leikkimökin edustalla kasvaa myös toinenkin pioni. Tarhapioni 'Rosa Bella'. Nyt ei ole aivan täyttä varmuutta, mutta todennäköisin vaihtoehto se on. Istutin samaan aikaan ystävältä saadun pionin taimen ja paikkamerkinnät menivät sekaisin. Tässä on nyt nuppu ja jos se vaan suostuu aukeamaan, tämäkin arvoitus ratkeaa jo tänä kesänä.

Toinen mysteerinen kasviarvoitus kyseisessä penkissä on nimetön tähtiputki. Muutama vuosi sitten ostin kaukasiantähtiputken siementaimen taimitorilta. Sen vei toissatalvi ja viime keväänä löytyi uusi hyvin saman näköinen taimi jälleen taimitorilta. Myyjä ei osannut sanoa, mikä tähtiputki on kyseessä. Lehtien muodon perusteella tämä saattaisi hyvin olla haaveilemani kaukasiantähtiputki. Kukka on nuppuisenakin kaunis. Jostain syystä paikalle on ilmestynyt siementaimia. Tämä ei muistaakseni kukkinut viime kesänä, mutta se edellinen kaukasiantähtiputki taisi ehtiä kukkia, olisko nämä sen poikasia? Vai kukkiko tämä sittenkin ja nämä ovat tämän jälkeläisiä? En muista yhtään. Jännittäviä aikoja on luvassa.




 







Leikkimökin takana kasvaa jo useamman vuoden vanha huntuvaahtera. Puolimetrinen puunalku on jo sen verran iso, että sen oksia alkaa näkymään mökin takaa. Siinä on kaunis punainen syysväri. Kuivuneet lehdet irtoavat vasta keväällä, kun uusia silmuja alkaa tulla.

Mökin takana kasvavat kuunliljat eivät jostain syystä  kelpaa kotiloille. Tai kyllähän täälläkin kotiloita on, mutta 'Regal splendor' ei näytä suuremmin niille maistuvan. Kuunliljojen lajikkeita on paljon ja koko ajan niitä kehitellään lisää. Kuulin, että nyt yritetään tehdä lajikkeita, jotka eivät kelpaa kotiloille. Se olisi kyllä mukavaa, voisin mielelläni hankkia muutaman kotiloille kelpaamattoman kuunliljan lisää.

Leikkimökin räystäiden alla aurinkoisessa ja kuivassa paikassa olen saanut menestyksellisesti kasvatettua erilaisia neilikoita. Niiden aika ei ole vielä, kuvaillaan myöhemmin. Nyt kukkivat metsämansikat. Olen yrittänyt kasvattaa räystään alla myös erilaisia köynnöksiä - huonolla menestyksellä. Nyt on jo parin kesän ajan loistokärhö 'Niobe' kasvanut yli metrin korkuiseksi ja viime kesänä siinä oli muutama kukkakin. Jälleen yritän uutta köynnöstä, mantsuriankärhöä. Täytyy yrittää muistaa kastella, että se saisi juuret tarpeeksi syvälle ja jaksaisi sitten etsiä sitä kosteutta maasta ilman apukeinoja. Muutaman vuoden kulmalla on kitunut köynnöspinaatti. Kaikilla muilla se kasvaa monta metriä korkeaksi tuuheaksi köynnökseksi, joka riesaksi asti siementää. Minun kaksi köynnöspinaattia ovat noin kymmenen senttiä korkeita. Liian kuiva paikka ilmeisesti. Toisen kaivoin pois ja siirrän toisaalle. Jospa se vihdoinkin innostuisi kasvamaan.




lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kolme kesäretkeä

Linnaisten suo

Retki suolle kuului lomasuunnitelmiin. Siellä piti käydä jo heti loman alussa, mutta näin puolessa välissä oli myös oikein hyvä aika. Valittiin täydellinen puolipilvinen retkipäivä, ei auringon paahdetta, ei sadetta. Lasten kanssa kolmistaan käveltiin Linnaisten suon pitkospuulenkki perille ja takaisin. Se on kiva retki ja aina yhtä ihanaa kuulla lasten suusta suon kauneudesta ja jopa lause 'Rakastan suota'.

Nähtiin hämähäkkejä, muurahaisia, sisiliskoja ja varis. Lakat olivat raakileita, tupasvillat märkiä myttyjä. Eväitä syötiin pitkään ja hartaasti.

Ei ollut pitkospuilla näin heinäkuussa ruuhkaa. Vain yksi pariskunta käveli kaksi kertaa meidän ohi, kun oltiin evästämässä. Parkkipaikalla meidän auto oli ainoa. Kyllähän se meille sopi. Pääsi sinne suolle juoksemaan muutenkin, ilman, että tarvitsi ketään väistellä. Kaikilla oli märät kengät, kun päästiin kotiin.

Oli mukava retki.





Apulandia

Retki numero kaksi tehtiin niin ikään Lahteen ja tällä kertaa kohteena oli Apulandia, entisen Hennalan varuskunnan alueella oleva museo ja kahvila. Meillä oli suunnitelma aamupalan syömiseen kahvilassa, museokierros vaihtui piha-alueella olevan kirpparin kiertämiseen.

Kiva pieni kahvila, jossa oli kuulemma maailman parasta lihapiirakkaa. Kasvispiirakan pala, minkä itse otin, oli ehkä hiukan mauton ja vetinen, plussaa kyllä runsaasta määrästä oliiveja ja salaatista. Aiotaan kyllä vierailla toistekin ja otetaan silloin mieskin mukaan.

Hauska yksityiskohta kahvilassa oli vieraskirjaseinä, johon sai raapustaa oman nimensä. Lapset laittoivat omansa, minä tyydyin sotkemaan itseni tussilla. 

Apulandian ja kirpputorin jälkeen käväistiin vielä pikaisesti Launeen perhepuistossa. Täysi retkipäivä tuli tästäkin.





Strömforsin ruukki

Tänään oli retkikohteena Strömforsin ruukki ja lähinnä rompetori siellä. Kierrettiin tori, ostettiin jotain, käytiin (kalliilla ja huonolla) sämpyläkahvilla ja ajettiin kotiin. Oli aika pikainen käynti, mutta maisemat matkan varrella olivat kyllä reissaamisen arvoisia.

Kotoa lähdin suoraan ystävän viisikymppisille, jotka juhlittiin melkeinpä ulkosalla kauniin auringonpaisteen alla. Illalla vielä retkeiltiin miehen kanssa Lahti Cruisingiin Lahteen. Minä tosin käytin ajan pokemonien keräämiseen, mies patsasteli autoja.

Kolme peräkkäistä retkipäivää. Huomenna aion olla ihan koko päivän kotona. Tai kyllä pienen kävelylenkin teen, mutta omalta kylältä en aio poistua.



perjantai 7. heinäkuuta 2017

Puuliiterin alue

Puuliiterin alue on ollut pitkään pihan ongelmakohta. Tavalla tai toisella. Puuliiterin edustalle tulee kerättyä usein kaikenlaista roinaa, roskia ja kasvijätteitä, mitä pihasta ikinä nyt löytyykään ja se on heti ekana vastassa, kun pihaan tulee autolla. Tosin aika harva uskaltaa ajaa autonsa meidän pihaan, joten ongelma on lähinnä omien silmien edessä.

Tällä hetkellä alue on normaalia siistimpi, vain kottikärryt romukasoineen ovat ikävästi heti vastaanottamassa kotiin palaajaa. Risukasa tulee tehtyä tuohon vasemmalle kivien viereen. Siisti risukasa ei omaa silmää häiritse, mutta koivun takana näkyvä kompostori kuivikeastian kanssa kyllä. Kompostori siirretään toiseen paikkaan - kunhan vaan ensin keksin minne.

Itse puuliiterikin on vielä hiukan keskeneräinen. Pitäisi laittaa päätyihin paneelia ja maalata toiseen kertaan. Vesisaavi on ostoslistalla vasemmalle kulmalle. Tällä hetkellä siinä on räystäästä vesiä keräämässä reikäinen kastelukannu.

Puuliiterin eteen levitettiin viime kesänä kuorikatetta, koska siihen maastoutuu hyvin edustalla tehtävien polttopuiden roskat. Katetta voisi hankkia vielä hiukan lisää. Sitä tarvitaan toiseenkin kohteeseen. Keväällä erottelin sora-alueen ja katteen tiilirivistöllä. Se on tarkoitettu vain ensiavuksi pitämään maa-ainekset erillään. Tuohon on tulossa jossain vaiheessa maahan upotettu kivi- tai laattareunus. Toivottavasti viimeistään ensi kesänä.

Tähän alueelle pihaa tulee ehkä eniten koivunlehtiroskaa syksyisin. Meidän ja naapurin välisestä ojasta kaadettiin keväällä kaksi koivua, syksyllä tai ensi keväänä kaadetaan loput neljä ja naapurin puoleltakin kai muutama. Koivu, mihin puumaja on rakennettu, on myös tarkoitus kaataa siinä vaiheessa, kun puumajassa ei ole enää leikkijöitä ja sen saa purkaa. Tilalle haaveilen jonkinlaista paviljonkia, johon saisin kasvamaan köynnöksiä. Ja ojaan taidetaan laittaa pari koivua kaadettujen tilalle, ettei se roskan tulo ihan kokonaan loppuisi.

Tänä vuonna en jaksanut panostaa oikein kesäkukkiin ja puuliiterin edustallakin on suunnitelmien vastaisesti vain yksi pieni kukka. Tänään siihen löytyi kiva ruukku kirpputorilta. Ehkä tuossa olisi vähän isompi kesäkukkaistutus paremman näköinen.






Ojan reunalla on maasta kaivinkoneella kaivettuja isoja kiviä, joiden väliin kärräsin toissa kesänä jokusen kärryllisen multaa. Alue oli pitkään vailla istutuksia. Viime syksynä istutin siihen Mustilasta alelaarista ostetun ruusun. Ruusun lapussa luki rosa jacutica, jännä nähdä, mitä sieltä on tulossa.

Ruusun lisäksi olen laittanut kivien keskelle aivan mysteerin esikon. Kehuskelen aina kaikille, että kirjaan muistiin kaikki kasvit, mutta kyllä noita kysymysmerkkejäkin pihasta löytyy. Tämä esikko on yksi niistä. Ei mitään hajua, mistä ja koska, veikkaan Türista ostetuksi. Esikkoon on tulossa punaisia kukkia. Kauniilta kyllä näyttää.

Esikon ja ruusun lisäksi siirsin tähän japaninjaloangervoja toisesta paikasta, jossa ne meinasivat jäädä tuivion jalkoihin. Punainen mehitähti on ostos kevään taimitorilta, nimetön sekin.

Kivien välinen istutus on aika kuiva, koska koivut vievät vedet ja niiden takia tuohon ei sadakaan samalla tavalla kuin muualle. Siitäkin syystä tuon istutusalueen vieressä on usein kottikärryt parkissa, kun ne eivät kastu. Täytyy varmaan nyt ainakin tämän kesän aikana tapojen vastaisesti kastella perennaistutusta.




torstai 6. heinäkuuta 2017

Kivikko

Olen suunnitellut loppukesälle käyväni läpi jokaisen pihan eri kohdan osa kerrallaan. Jokaiseen osaan on tulossa kunnon kitkeminen sekä mahdollinen kasvien siirtäminen tai muu suunnitteilla oleva asia. Ajattelin samalla päivittää blogin puolelle edistymistä tai edistymättömyyttä.

Ensimmäinen (ja helpoin) kohta on jo siistitty. Tämä on se osa pihasta, josta yleensä aloitan kitkemisurakan. Tai keväisin kevätsiivouksen. Pieni alue ja hyvin vähään tyytyväinen. Kitkemistäkään ei juuri ole, koska istutukset ovat tiheässä.

Talon eteläseinustan edessä on kapea kaistale pihapolun vieressä, jossa on kuivassa viihtyviä istutuksia. Paikka on kuuma ja aurinkoinen ja alueen alla on parin metrin kerros soraa ja multatilaa hyvin vähän. Paikka on saanut nimekseen kivikko, vaikkei siinä kovin paljon varsinaisia kivikkokasveja ole.

Tällä hetkellä kivikossa kukkii hopeahärkki. Se on levinnyt jo jonkin verran pihan sora-alueen päälle eli se kai on sellainen oikea kivikkokasvi. Toinen nyt kukkiva on kellokärhö. Sormustinkukka on siihen myös ilmestynyt ja on kukassa. Jännä nähdä, kuinka monta sormustinkukkaa siinä on ensi kesänä. 






Aikaisemmin keväällä kivikossa kukki pinkkinä ja vaaleanpunaisena mattona kahta eri sammalleimua. Vielä löytyi yksi 'Candy stripes' sammalleimun kukka. Kovin oli jo haalistunut. Jo kukkineisiin kuuluu myös alppikärhö. Siihen tuli jälleen tänäkin vuonna kärhöpistiäinen ja koska en nyt viitsisi aina olla myrkyttämässä, pistiäisen toukat söivät kärhön aivan lehdettömäksi. Mokoma vitsaus. Aion leikata kärhön alas, toivottavasti se jaksaa tästä elpyä.

Mennyttä kukintaa oli myös pilariomenapuussa, jolle kaivoin pari vuotta sitten hiukan isomman multatilan. 'Punainen helminauha' tuotti neljän omenan verran satoa jo viime vuonna. Nyt näyttää omenan raakileita olevan yhdeksän.



Tulevaa kukintaa kivikossa on myös luvassa. Suurimman osan alueesta peittää ystävältä vuosia sitten saatu kangasajuruoho. Aivan ihastuttava maanpeittokasvi. Tuoksuu ihanalle, kerää hyönteisiä ja  kukkii pitkään. Kukat tosin eivät tuoksu vaan haisevat, mutta kauniita ne ovat.

Myös tiukukärhössä on pari nuppua, samoin valkoinen ja lila lehtosalvia lukeutuvat tuleviin kukkijoihin. Ainoa elossa säilynyt punahattu kasvaa kivikossa ja edes yhtä kukkaa odotan tänä keväänä istutetulta pallo-ohdakkeelta.

Meidän puutarhassa viihtyvät hyvin erilaiset jaloangervot. Olen tykännyt ostella niitä siksi lisää. Ja senkin takia, koska lehtokotilot eivät niistä pahemmin välitä. Kivikossakin kasvaa yksi. Vuosi sitten Türista ostettu jaloangervo 'Rhythm and blues'. Tykkään ostella näitä nimien perusteella. Koska omaan silmään monet jaloangervoista näyttää aika samoilta.




Olen istuttanut kivikkoon tavallisen metsäkuusen taimen. Siitä on tarkoitus ajan kanssa kasvattaa varren päässä oleva pallo. Nyt jo karsin alaoksia ja hentoisia uusia kasvuja alempaa. Kun puu on sopivan korkuinen, aloitan muokkaamaan siitä palloa. Vielä ollaan tässä puuhassa ihan alussa.



Oikea kivikkokasvi kivikossa taitaa olla mehitähti. On sinne istutettu joku maksaruohokin, mutta melkein saa suurennuslasilla katsoa sitä, niin onnettomasti se viihtyy. Maksaruoho on tehnyt uusia palleroita tuohon ruosteiseen vatiin. Toinen maksaruohopaikka kivikossa on suuren kiven päällä. Siinäkin se viihtyy. Eskarilainen vaan keräsi viime keväänä kaikki pienet pallot siitä omiin leikkeihinsä, mutta näyttää tehneen jo uusia.

 



Kaiken edellä luetellun lisäksi kivikossa kasvaa isosiniheinää, morsiusharsoa ja ranskalainen rakuuna. Sekä kolme matalaa havukasvia. Vasemmalla on siilikuusi, keskellä laakakataja 'Green carpet' ja oikealla kääpiöserbiankuusi 'Karel'. Serbiankuusi on ollut paikallaan jo kolme vuotta. Kaksi vuotta sitten keväällä hakkasin petkeleellä jäätä pois sen päältä (kun en muistanut koko kuusta) ja sen keskiosa vaurioitui pahoin. Nyt sen kalju keskiosa on jo hienosti kasvamassa umpeen. Siilikuusen siirsin viime kesänä ahtaasta paikasta tähän valoon ja näyttää viihtyvän. Laakakatajan siirsin eilen. Sillä oli hyvä kasvupaikka muuten, mutta en ollut muistanut rajoittaa sen vieressä kasvavaa syysasteria ja se työntyi jo ikävästi katajan väleistä. Nyt on jokaisella omaa tilaa ja aurinkoa. Hopeahärkistä tuskin tulee ongelmaa, on sen verran helppo nykäistä pois, jos liikaa alkaa havuja ahdistelemaan.