lauantai 12. elokuuta 2017

Peikkometsä vai viidakko

Neljään viikkoon en ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vai tuleekohan jo viisi viikkoa tekemättömyyttä. Mies on kerran ajanut nurmikon, tänään ajaa kuulemma taas. Minä olen vähän kierrellyt kukkia katsomassa ja pari marjaa poimimassa, mutta muuten ei mitään. Pari viikkoa oltiin reissussa, sitä ennen meni useampi päivä pakkaamisessa ja järjestelyissä, matkan jälkeen oli pyykin pesua ja tavaroiden pois laittamista ja matkaväsymystä. Sen jälkeen ei taas olla kotona käyty kuin vaatetta vaihtamassa. Ja kun olisi ollut pihalle aikaa, satoi. Ja sitten kun olisi taas ollut pihalle aikaa, tulin kipeäksi. Mutta ehkäpä tänään jaksaisin jo vähän jotain tehdä - sää olisi ainakin mukava.

Peikkometsä on tuona aikana muuttunut viidakoksi. Monessa kohtaa pensaat kasvat polkujen päälle ja perennat rehottavat. Harmittavasti monet korkeat perennat ovat sateen takia menneet lakoon. Ne taidan suosiolla laittaa viidakkoveitsellä matalaksi.

Kauniita kukkia ja värejä on nyt puutarhassa paljon. Kyllä niitä ihailla kelpaa, jos vain pääsee lähelle.



Ystävältä saatu salkoruusu kukkii ihan kohta. Jännitti kovasti, että ehtiikö se kukkia reissun aikana. Ei onneksi, eikä kuki vieläkään. Joka päivä tarkastetaan tilanne.



Ranskantulikukkas en sijaan on ehtinyt kukkia, mutta kukintaa riittää yhä. Olin iloinen, kun löysin tämän kauniin kukan pitkän etsimisen jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että melkein riesaksi on tämä parissa vuodessa tullut. Leviää siementämällä ihan hurjasti ja sitä on jo lähikukkapenkeissä asti, joten voi miten pitkälle se vielä leviääkään. Toisiin paikkoihin saa levitä, toisist kitken pois.




Pisamakellot sen sijaan eivät leviävästä maineestaan huolimatta ole levinneet. Hillitysti kyllä, mutta eivät niin paljon kuin toivoin. Ovat ehkä liian kuivassa paikassa.



Pelargonit ovat innostuneet kukkimaan vihdoinkin. Kauniita. Tomaatit ovat vielä vihreitä, toivottavasti tulisi aurinkoa sen verran, että edes yhden punaisen saisin maistaa. Tämä vuosi ei ole ollut ulkona kasvatettaville tomaateille hyvä.



Viime vuonna pallohortensiat kukkivat niukasti. Tänä vuonna näyttäisi kukkia tulevan tavalliseen tapaan.



Maksaruohot ja liljat kukkivat runsaasti. Tänä vuonna eivät kotilot ole onnistuneet tuhoamaan liljoja. En ole kotiloita mitenkään erityisesti hävittänyt tai noukkinut, jostain syystä liljat ovat saaneet vain olla rauhassa.




Suurin osa sormustinkukista ehti kukkia matkamme aikana, vain rippeet oli kukinnasta jäljellä kun palasimme kotiin. Keltasormustinkukka kukkii aavistuksen myöhemmin, joten siitä ehti nähdä vähän enemmän.



Kukkapenkeistä löytyi muutama mikä-ihme-tämäkin-on kukkaa. Ensimmäisenä joku laukka. Mikä lie. En ole kirjoittanut muistiin. Kaunis joka tapauksessa. Toinen nimetön on joku ängelmä. Tämä piti olla muistissa, mutta niin vain muistikirja huutaa tyhjyyttä kasvin kohdalla. Saattaisi olla keijuängelmä. Odotetaan kunnes kukat avautuvat, on varmaan helpompi tunnistaa.




Marjoja tulee puutarhassa entiseen tahtiin. Ihan vielä ei ole kaikki kypsiä, joten ei kiirettä kerätä pois.




Helminukkajäkkärä alkaa myös pian avaamaan kukkiaan. Tämä on yksi suosikkini. Kukan nimikin on jo niin hurmaava.



Iloinen yllätys puutarhassa oli tämä kukkiva tähtiputki, jonka veikkaan olevan kaukasiantähtiputki. Niin kaunis iso kukka. Ostin ensimmäisen kaukasiantähtiputken taimitorilta, jolloin myyjä kehui siinä olevan tähtiputkista kaikkein kaunein kukka. Se tähtiputki menehtyi kovan talven seurauksena ja viime kesänä ostin uuden taimen, jonka myyjä puolestaan sanoi, että tämä ehkä on kaukasiantähtiputki. Oli tai ei, kaukasiantähtiputkeksi minä sitä sanon. Ja siinä on tähtiputkista kaunein kukka.




Ja jos kaukasiantähtiputken kukka sai minut iloiseksi, niin tämä seuraava sai minut vielä hiukkasen verran enemmän iloiseksi. Viime vuonna käytiin ystävän kanssa Mustilassa taimitorilla ja kuuntelemassa hortensialuento. Kumpikin palasi kotiin onnellisina 'Bougie' hortensian omistajina. Istutin hortensian ja toivoin, että se selviää talvesta. Selvisi ja teki hortensiaksi minusta melko aikaisin lehdetkin. Ja voi mitä iloa koin, kun kiersin reissun jälkeen puutarhan ja huomasin, että Bougie oli tehnyt ensimmäisen kukkansa. Eihän tämä vielä ole ollenkaan tyypillinen Bougiekukka, mutta hyvä alku kuitenkin.



Puutarhakierros tehty. Avustaja hoiti hommansa loistavasti. Häntä pystyssä koko ajan.




lauantai 5. elokuuta 2017

Reissuliivi

Lähdin kesäkuussa mukaan lankakauppa Pitsi & Palmikko järjestämään yhteisvirkkaukseen. Siinä virkattiin yhdessä ympyräliiviä (tai vaihtoehtoisesti mattoa, liinaa, huivia tai mitä ikinä kukakin halusi). Pala ohjetta julkaistiin kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Aluksi olin mukana julkaisujen mukaisesti, sitten tuli muutama viikko, kun virkkaus vain pölyttyi korissaan. Juhannuksena se oli matkalla mukana ja edistyi, samoin juuri ennen meidän Euroopan road tripiä. Lopullisesti se valmistui (hihan reistä eteenpäin) automatkalla. Laskin, että virkkasin liiviä 11 eri maassa, valmistui lopulta Tanskassa.

Ihan ohjeen mukaan en loppua tehnyt. Koska minulla on löysä käsiala, lanka olisi loppunut kesken. Välistä jätin pois jotain samanlaisia kerroksia ja viimeiset olisiko se nyt kuusi kerrosta vaihtui kahteen oman ohjeen mukaan tehtyyn. Mutta liivi on valmis ja se on ihana ja kiitos tosi paljon Pitsi & Palmikko sen julkaisemisesta. Aion vielä tehdä pyynnöstä toisenkin, se tulee onneksi kokoa seitsemänvuotias ja valmistunee hiukan nopeammin. Tässä liivissä oli tosi hitaita nuo viimeiset kerrokset.

Lankana oli väriä vaihtava ihana puuvillasekoite Souffle. Lankaa kului melkein koko 280 gramman kerä koukulla no 3. Loppukerästä alkoi olemaan sellaisia solmusekasotkuja, että meinasi jo hermo mennä. Onneksi sen pahimman solmukaaoksen aikana seisottiin alppitien liikenneonnettomuusruuhkassa, joten oli hyvää aikaa selvitellä solmut.

Liivistä tuli ihana. Se valmistui juuri sopivasti siihen tilaisuuteen mihin pitikin eli kummipojan rippijuhlaan. Viime vuonna toisen kummipojan rippijuhlaan valmistui huivi edellisenä iltana, tämä jo kaksi päivää aikaisemmin, joten voin olla ylpeä itsestäni ja huolellisesta valmistautumisesta.  Tosin sen ainokaisen pääteltävän langan päättelin viimeisenä aamuna, ettei tässä nyt liian huolelliseksi olla ryhdytty. (Lahjakin ostettiin ja paketoitiin jo ennen matkaa, ettei tule paniikkia. Lahjaksi vietiin perinteistä rippilahjasettiä eli kakkulapio ja kattila. Kattila tosin Trangian muodossa. Kakkulapio tietysti kierrätyksestä.) Olin ostanut ja pessyt sopivan mekkokankaankin juhliin, mutta sitä en ehtinyt ommella. Seuraaviin juhliin on siis liivi jo valmiina ja mekkokin kankaana, jos sen vaikka sitten viimeisenä iltana ompelisi. Ja juhlasukatkin ovat jo kovaa vauhtia valmistumassa.










torstai 3. elokuuta 2017

Visit Tallinn

Tein eilen pitkästä aikaa päivämatkan Tallinnaan. Tämä oli samalla eka kerta, kun kävin siellä yksin. Tosin törmäsin matkalla tuttuun, jonka kanssa vietin laivalla aikaa paluumatkalla.

Reissu oli ihan perusvalmismatka bussikuljetuksen kanssa. Kaikkine kuljetuksineen maksoi 19 euroa, ei mikään kallis matka. Eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin olla ajoissa bussissa ja laivassa.

Kaikki viimeisimmät laivareissut ollaan tehty autolla ja pakko sanoa, että niin on paljon mukavampaa. Se tungos, mikä on laivaan mennessä ja sieltä pois tullessa, ahdista, vaikka kuinka jättäytyisi jonon viimeiseksi, eikä pidä kiirettä.

Tallinnassa en ole aikoihin käynyt ja olin tosi odottavalla mielellä. Oli luvattu sadetta koko päiväksi, mutta bussimatkaa lukuun ottamatta ei satanut ja aurinkokin alkoi paistaa puolen päivän jälkeen.

Minun oli tarkoitus vain kävellä ja katsella, poiketa syömässä ja tutustua entuudestaan uuteen alueeseen eli Telliskiveen ja Kalamajaan.

Vanhan kaupungin infosta hain kartan ja neuvoja ja suuntasin askeleet kohti Telliskiveä. Paikka oli kyllä juuri sen käymisen arvoinen kuin olin kuvitellutkin.

Kahviloita ja ravintoloita valtava määrä, ei tungosta, ei ruuhkaa. Antiikkiliikkeitä, designkauppoja, ateljeita, näyttelytiloja ja vaikka mitä kiinnostavaa. Sieltä löytyi Viron designkeskus, jossa oli näytillä ja myynnissä virolaista nykydesignia. Mukavaa vaihtelua pellava-, villa-, kataja- ja meripihkatuotteisiin. Ne on jo nähty.

Tein muutaman tuliaisostoksen, kävin syömässä ja kiertelin Kalamajan katuja ja kujia.  Ihastuin alueeseen. Kauniita 20-luvun taloja. No, ehkä aika rapsakoita ja haju ei ollut  parasta, mutta aluetta kunnostetaan kovaa vauhtia.

Ennen laivaan nousua olin suunnitellut käyväni vielä nykytaiteen museossa, mutta siellä oli näyttelyn vaihto ja tila oli suljettu. Jäi jotain ensi kerraksikin.

Kalamajan alueella on monta muutakin mielenkiintoista kohdetta, jonne olisi kiva päästä käymään. Tämä olikin tällainen tiedustelumatka, ensi kerralla lähdetään koko perhe - nyt osaan suunnistaa heti oikeaan osoitteeseen.  Ainakin must see -listalla on se nykytaiteen museo, Lentosatama, Noblessnerin satama, Kalamajan kirkkopuisto ja Patarein merilinnoitus.

Kalamajan alue oli kiinnostava ja kaunis. Turisteja oli hyvin paljon vähemmän kuin vanhassa kaupungissa ja keskustassa.  Menen taas seuraavallakin käynnillä - mene sinäkin.













tiistai 1. elokuuta 2017

Matkatuliaisia

Reissusta tuli jotain pientä ostettua, vaikka pääosin mentiin aika niukalla ostosmatkailulinjalla. Lapsilla oli omat rahasummat, joita käyttivät pehmoihin, petseihin, legoihin, pokekortteihin, pokehahmoihin, värityskirjoihin ja spinnereihin. Minäkin hellyin välillä jotain pientä pikkuisille ostamaan, mutta ei mitenkään suuria summia kulutettu leluihin.

Mies osti itselleen laatikollisen olutta ja muutaman teepaidan. Sovittiin jo kotona, ettei oteta tällä kertaa liikaa vaatteita mukaan täyttämään takakonttia, vaan pestään niitä reissussa ja mies ostaa itselleen paitoja, kun osa vanhoista alkaa olla jo aika, noh, käytettyjä. Minä jouduin ostamaan yhdet alushousut, kun laskin pesuun mennessä päivät väärin. Ihan laivalta alennuskorista löytyi ne viimeiselle päivälle viimeiset alushousut eli aika tiukille meni, etten joutunut käyttämään kahta päivää samoja.

Kävin reissun aikana yhdessä ainoassa vaatekaupassa ja just noiden alkkareiden vuoksi. Kaupasta tulin pois mekko kassissa. Lapsille ei vaatteita ostettu, koska yksinkertaisesti ketään ei kiinnostanut kaupoissa kiertäminen.

Spinnereitä lapset ostivat itselleen useamman. Edullisia ja erikoisia löytyi Venetsiasta ja Lyypekistä. Minäkin innostuin ostamaan itselleni yhden. Tietysti vaaleanpunaisen.



Olen onnistunut hävittämään meidän kärpäslätkän jonnekin ja se on ollut ostoslistalla jo koko kesän. Reissussa kun on pakko käydä ruokakaupassa joka päivä, tulee siellä samalla katsastettua läpi pikaisesti kaupan muukiin tarjonta. Puolasta ja Saksasta löytyi kummastakin kivat kukkaskärpäslätkät. Tarpeeseen tulivat.



Legolandista lapset ostivat itselleen varaosakaupasta kourallisen legoukkojen tarvikkeita. Minä ostin auton avaimeen avaimenperän, mitä olen kaipaillut siihen jo pidemmän aikaa.




Venetsiasta ostettiin käsityönä tehty naamio. Valinta ei ollut helppo. Olisi ollut vaikka mitä jännää tarjolla: eläimiä, koukkunokkia, ihmisten kasvoja. Päädyin tällaiseen linnunnokkaan. On hauska.



Lankakauppa löytyi Lyypekistä. Käytiin kysymässä turisti-infossa lankakaupan sijaintia, jottei aika kulu etsimiseen, kun mitään muuta ei tarvittu. Infon täti ei ymmärtänyt sanoja yarn tai knitting, mutta kansainvälisillä käsimerkeillä näytettynä selvisi heti ja saatiin osoite. Kauppa oli valtavan kokoinen, mutta en viitsinyt lasten ja miehen takia kiertää koko paikkaa, ainoastaan pienen osan. Ostoskoriin tarttui merinolankoja villatakkia varten.



Prahasta ostettiin vähän jotain Myyrä-aiheista. Värityskirja, rintamerkki ja kirjanmerkki. Minä ostin vielä emalimukin Myyrän kuvalla. Kuvassa oli menossa iltapala Prahan leirintäalueella auringonlaskussa.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Seikkailu Euroopassa

'Antaistko passit mulle.'
'Ei niitä tartte kaikkia, pelkkä kuljettajan passi riittää. Ennenkään ei ole tarvinnut.'
'Toi edellä menevä antoi nipun passeja.'
'Ei me tehdä kuten edellä menevä, vaan tehdään niin kuin minä sanon. Kuskin passi riittää.'
...

'Saisinko kaikkien passit.'

No ei meinannut naurusta tulla loppua. Seikkailu Euroopassa alkoi iloisissa merkeissä ja jatkui niin aina  kotiin paluuseen asti. Vähän oli äidillä ja pojalla välillä pientä sanomista keskenään, mutta muuten sujui tosi hyvin. Takapenkkiläisetkin jaksoivat hyvin, eikä sieltä juurikaan kuulunut nahistelun ääniä.

Lähdettiin perjantai-iltana lautalla kohti Tallinnaa. Vietettiin yö laivassa, aamulla syötiin hyvä aamupala ja kahdeksalta lähdettiin ajelemaan pitkin Via Balticaa. Vaihtoehto oli aikataulullisesti parhain ja yllätys yllätys - edullisin. Vaikka tuntuikin aluksi hassulta ajatukselta, että eka yö vietetään hytissä laivassa, joka seisoo satamassa.



Ajeltiin pitkin Via Balticaa läpi Viron, Latvian ja Liettuan. Ensimmäinen yö vietettiin Liettuan puolella, matkan kammottavimmalla leirintäalueella. Taisi olla myös matkan edullisin. Nurmikenttä oli kaunis, vihreä, tasainen ja vasta leikattu, mutta peseytymistilat olivat karmeat. Tähän mennessä kaikista leirintäalueista, joissa ollaan yövytty, löytyy kaksi kamalinta Liettuasta. Voi olla, ettei enää mennä sinne koskaan yöpymään.

Muuten matka sujui hyvin pienin kahvipysähdyksin. Virossa ja Liettuassa liikenne oli samanlasta kuin Suomessa, Latviassa hurjasteltiin ja ohiteltiin ihan miten sattuu.




Seuraava ajopäivä sujui Puolan kautta, edelleen tiellä E67. Etukäteen peloteltu puolalainen ajokulttuuri jäi meiltä kokematta. Ihan samanlaista oli kuin Suomessa. Voi olla, että sillä oli jotain merkitystä, että ajettiin siellä sunnuntaina, kun rekkoja ei ollut liikenteessä.

Puolasta löytyi paljon kauniita pikku kyliä ja kaupunkeja, mutta koska oltiin vain läpiajomatkalla, ei niihin poikettu kuin tankkaustauolle. Puolaan on varmaan joskus palattava tutustumaan tarkemmin.

Puolan puolella yövyttiin majatalossa, jonka isäntä ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, kuten mekään ei ymmärretä puolaa. Soitettiin isännän englantia osaavalle tyttärelle ja saatiin asiat selvitettyä sekä majapaikka yhdeksi yöksi.




Puolasta jatkettiin Tsekin puolelle ja siellä oli ensimmäinen varsinainen kohteemme eli Praha. Löysimme kivan pienen ja hyvän leirintäalueen vain parinkymmenen minuutin matkan päästä keskustasta. Siellä yövyttiin muutama yö.

Leirintäalueelta lähdettiin Prahan keskustaan yhdistelmällä bussi ja ratikka. Vietettiin aurinkoinen ja helteinen päivä Prahassa kierrellen kujia, patsastellen nähtävyyksiä, käyden lelukaupassa ja leikkipuistossa sekä istuen oluella ja syömässä terassilla.

Prahan nähtävyyksistä katsastettiin vanhankaupungin aukio, Raatihuone astronomisine kelloineen, Ruutitorni ja tietty Kaarlen silta. Käveltiin kujilla, joissa oli vähän hijaisempaa kuin tuolla nähtävyyksien tienoilla, missä oli turisteja tungokseen asti. Etenkin Kaarlen silta oli tupaten täynnä ja melkein ahdistus siellä tuli.

Ostoksia ei Prahassa juuri tehty, mutta englantilaisessa Hamleys lelukaupassa käytiin. Kolmekerroksinen (tai neljä) kauppa oli täynnä tietysti leluja ja leikkipaikkoja. Aikuisille oli ilmastointi ja ilmainen wifi siksi aikaa kun lapset kiersivät osastoilla.

Praha on kaunis kaupunki ja siellä kannattaa vierailla. Itselle tämä oli jo kolmas kerta, mutta tuskin viimeinen.











Tsekistä jatkettiin kohti Itävaltaa ja Alppeja. Ajeltiin moottoriteitä pitkin Alppien yli ja lukuisten tunnelien läpi Italian puolelle. Seuraavaan kohteeseen joka oli Venetsia.




Venetsiassa oli leirintäalue kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Ei mikään paras leirintäalue, mutta kallis sentään. Vessassa ei ollut paperia eikä saippuaa. Ei ollut nurmikkoa, vaan nurmitupsuja pöllyävän mullan päällä. Koska oli hellettä ja vietettiin siellä muutama yö, ehdittiin pestä ja kuivata pyykit, että päästiin jatkamaan loppumatka melkein puhtaissa vaatteissa.

Venetsiassa vietettiin helteinen ja aurinkoinen päivä kierrellen kujilla ja ihastellen kanavia. Jotkut kujat olivat niin kapeita, ettei niissä ohittaminen onnistunut. Katsastettiin nähtävyyksistä Markuksen aukio ja kirkko ulkopuolelta. Ihailtiin Canal Grandea Rialton sillalta ja löydettiin lopulta se Huokauksien siltakin. Siltaa ei kävely, koska joka paikkaan oli kamalan pitkät jonot ja sinne olisi pitänyt mennä jonkun jonon kautta jommasta kummasta rakennuksesta.

Syötiin tietysti pitsat terassilla ja ostettiin lapsille spinnerit. Ne olivatkin ainoat asiat, jotka eivät olleet kalliita Venetsiassa. Tai Italian puolella yleensä.

Tuliaisiksi käytiin hakemassa venetsialainen naamio kaupasta, jossa niitä paperimassasta myös valmistettiin. Hintaluokka oli kympistä satasiin ja löytyi sieltä omallekin kukkarolle sopiva naamari. Kaduilla kaupusteltiin halvempia kiinalaisversioita, mutta eipä tullut edes mieleen hankkia sellaista.

Vesibussiajelusta haaveiltiin, mutta kun nähtiin jonot ja täyteen ahdetut bussit, muutettiin mieltä. Gondoleihin ei ollut jonoja, mutta hinta oli korkea ja gondoliajeluaika lyhyt, joten jätettiin väliin.

Kujilla oli hauska kävellä ja kanavat olivat kauniita. Helteisenä päivän kului juotavaa. Olisi kiva, että kaupungissa olisi jossain edes penkkejä, jossa istua. Niihin ei juuri törmätty. Yhden rakennuksen vieressä oli kymmenen senttiä korkea kivetys, jonka päällä istuttiin ja siitäkin poliisi kehoitti meitä siirtymään pois. Jossain lukikin, että pidetään Venetsia kauniina eikä istuskella missä sattuu. 

Kujat olivat sokkeloiset ja kartasta ei ollut suunnistuksessa mitään apua. Puhelimen navigaattorin avulla suunnistettiin kaupungista pois. Kiitos Google Maps - oltaisiin siellä vieläkin eksyksissä ilman sinua.

Venetsia oli hieno paikka ja vierailemisen arvoinen. Kaikki oli kallista, mutta säästömatkakin onnistuu, jollei halua kokea gondoliajelua, käydä kirkoissa ja nähtävyyksissä tai ostaa kassikaupalla tuliaisia. Venetsia oli pojan ehdoton suosikkikohde tällä matkalla. Etenkin huokausten silta oli pojan must see -listalla, koska se on esiintynyt niin usein Aku Ankassa. Mietittiin, miten jännä siellä olisi asua, kun kauppamatka pitäisi tehdä veneellä.

Tuskin itse menen käymään toista kertaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Ainakin menisin keväällä tai syksyllä, silloin olisi vähemmän ruuhkaa. Karnevaaliaikakin olisi kiva, mutta kaupunki taitaa olla silloinkin aika täynnä väkeä.
















Venetsiasta lähdettiin ajelemaan seuraavaa varsinaista kohdetta kohti eli Alppja. Päätettiin ajaa kauneimmaksi kehuttu Alppitie eli Dolomiittien tie. Se olikin todella kaunis. Kaunein Alppitie, mitä ollaan koskaan ajettu eli ei ne kehut ihan tuulesta temmattuja olleet. Dolomiitit olivat Italian puolella ja maisemat olivat tosi kauniita.

Pidettiin kahvittelutaukoja ja jaloittelutaukoja sopivan tiheään. Pysähdyttiin vähän pidemmäksi aikaa kauppa- ja kahvilakeskittymään, josta lähti runsaasti vaellusreittejä eri puolille. Meillä ei ollut vaellusvarusteita mukana, joten tyydyttiin kävelemään pienen matkaa Dolomiittien rinteillä. Täällä törmättiin matkalla ensimmäistä kertaa Ferrariin - oikein neljään kappaleeseen. Toinen lapsista päätti ostaa isona itselleen Ferrarin. Sekä myöskin vanhan Volkswagenin matkailuauton, sellaisen, josta nousee katto. Toinen aikoo ostaa asuntoauton ja asuntovaunun.

Yövyttiin Alpeilla reissun kalleimmalla leirintäalueella. Mutta myöskin hienoimmalla ja siisteimmällä. Vessat kiilsivät ja suihkut olivat siistimmät kuin kotona. Sen lisäksi siellä oli lapsille kivana yllärinä uima-allas ja maisematkin olivat kohdillaan linnaa myöten. 













Seuraavana päivänä siirryttiin tuttuun, turvalliseen ja edulliseen Saksaan. Etenkin Italian moottoritiemaksut kirpaisivat ison summan. Pienestäkin pätkästä joutui maksamaan useita euroja.

Huomattiin, että leirintäalue oli vain muutaman kymmenen kilometrin päässä saksalaisesta Legolandista ja tehtiin muutos jo ennestään hataraan matkasuunnitelmaan ja päätettiin viettää seuraava päivä siellä. Lapset olivat aika iloisia kun kerrottiin, tämä kun tuli yllätyksenä meille kaikille.



Legoland oli suurin piirtein samanlainen kuin tanskalainen versio. Hiukan erilaisia rakennelmia ja osa laitteista oli niin ikään erilaisia, suurin osa samanlaista kuin Tanskassakin. Tanskan Legoland-retkestä voi lukea täältä. Kannattaa ainakin käydä katsomassa kuva Tyynestä Friends-tyttöjen keskellä. Hiukan on tyttö kolmessa vuodessa kasvanut.

Legolandpäivänä oli melko harmaa ja pilvinen sää ja aamupäivällä satoikin hiukan. Sen ansiota varmaan oli, että väkeä ei ollut tungokseen asti ja laitteisiin pääsi lyhyellä jonotuksella. Tyttö kiersi laitteita isänsä kanssa ja minä olin pojan kanssa enemmän kiinnostunut rakennelmista. 

Parasta täälläkin oli legorakennelmat. Erityisen hauskaa oli nähdä pienikokoinen Venetsia. Toinen suosikki oli Star Wars osasto. Päätettiinkin, että katsotaan taas syksyllä kaikki elokuvat läpi.









Legolandin jälkeen yövyttiiin saksalaisella leirintäalueella Rothenburg ob der Tauberissa. Ollaan oltu samalla leirintäalueella jo aikaisemminkin. Kahdeksan vuotta sitten. Silloin mukana oli alle kaksivuotias Toivo, potta  ja pienempi teltta. Paikka oli pysynyt samanlaisena.

Leirintäalueella tutustuttiin irlantilaismieheen, joka kävi lainaamassa korkinavaajaa. (Muutenkin tällä reissulla lainattiin vähän väliä jollekin jotain. Meillä taitaa olla hyvä varustus, kun kaikkea löytyy.) Mies kyseli meidän matkasta ja kertoili omastaan. Herra taisi juoda lopulta yksin koko pullon, koska illalla kuului hänen taukoamaton selostus, johon vaimonsa välillä sanoi 'yes'. Mies kertoi vaimolleen meidän matkasta ja kauhisteli, kuinka monella lautalla joudutaan kulkemaan ja kuinka ei voida ajaa Venäjän kautta. Samaan syssyyn hän kertasi meidän matkakertomuksen ja ilta päättyi siihen, kun hän moitti englantilaisia ja kehui Irlantia.

Rothenburg ob der Tauberissa piipahdettiin seuraavana aamupäivänä. Rothenburgissa on keskiaikainen vanhakaupunki upeine linnoituksineen ja kirkkoineen. Muutenkin kaupunki oli tosi viehättävä. Se on julistautunut Saksan (vai koko maailman) joulukaupungiksi ja sieltä löytyikin useampi joulukoristeita myyvä kauppa. Totta kai ostettiin joulukoristeet tuliaisiksi.





Kaupungista poistuessa alkoi satamaan. Vettä tuli koko loppupäivän ja sadetta oli ennustettu koko yöksi ja seuraavaksi aamuksi. Päätettiin varata seuraavaksi yöksi hotellihuone ja se olikin tässä kohtaa hyvä ratkaisu.

Hotelliaamupalan jälkeen matka jatkui Wolfsburgiin ja siellä Autostadtiin. Autostadt on eräänlainen autoteemapuisto. Siellä on useassa rakennuksessa esillä autoja. Hienoimmat autot ovat saaneet omat rakennuksensa kuten krominhohtoinen Bugatti. Siellä oli kaikenlaista koettavaa, esityksiä ja lapsille leikkipaikkoja ja kiipeilypaikkoja sisällä ja ulkona. Kukkaistutukset olivat viivasuoria ja hienosti hoidettuja. Autojakin oli koko ajan joku kiillottamassa ja pölyjä huiskimassa. Paikasta tuli sellainen olo, että olisi tulevaisuudessa.

Hieno paikka ja kannattaa ehdottomasti vierailla, jos siellä päin liikkuu. Jopa tällainen autoista vähät välittävä tyttö viihtyi sillä. No, koska Pokemon go ja ilmainen wifi.









Wolfsburgin jälkeen meillä alkoi kotimatka. Yövyttiin Lyypekissä leirintäalueella ihan keskustan tuntumassa. Lyypekistä tehtiin tuliaisostoksia - olutta ja lankaa ja spinnereitä ja matka jatkui riistohintaisella lautalla Tanskan puolelle. Tunnin lauttamatka välillä Saksa - Tanska maksoi 104 euroa. Samalla hinnalla saa Suomesta neljän tunnin laivamatkan Tallinnaan aamupalan ja hyttiyön kanssa.

Tanskassa ei pysähdytty edes jaloittelemaan, olikin vain tarkoitus ajaa läpi ja yöpyä Ruotsin puolella.

Yövyttiin Markarydissa ja tämä oli retken toiseksi edullisin leirintäalue ja tosi viehättävä paikka. Järven rannalla, hyvät vessat ja suihkut, lapsille leikkikenttä ja uteliaita sorsia. Tämä leirintäalue pitää laittaa pitkäkestoiseen muistiin vastaisuuden varalle, oli sen verran kiva ja sopivassa paikassa.



Matkalla Tukholmaan pysähdyttiin kahvi- ja jaloittelutauolle Linköpingiin. Tarkalleen Gamla Linköpingiin. Se on ulkoilmamuseo, jossa esitellään vanhaa elämää. Siellä on tosi viehättäviä kujia, rakennuksia ja putiikkeja sekä kahvilassa tosi hyvät tarjottavat. Joskus pitää vierailla siellä vähän pidemmän aikaa.





Tukholmassakin ehdittiin tovi jaloitella ennen kuin ajettin auto laivaan. Laivan nokka kohti Turkua ja seikkailu Euroopassa päättyi.



Meillä oli tosi mukava matka. Takapenkkiläiset viihtyivät hyvin kun oli tarpeeksi viihdykettä. Lukemista, värittämistä, pelaamista ja leikkimistä. Tälläkin kertaa ajohommat jäivät kokonaan miehelle. Minä ajoin ainoastaan kerran noin 50 metriä puolalaisen kaupan pihalla. Sielläkin onnistuin ajamaan yksisuuntaista väylää väärään suuntaan ja sain tööttäykset. Miehelle ei tööttäilty kertaakaan, ei edes Italiassa.

Minä toiminkin navigaattorina. Paperikartasta katsottiin suuremmat linjat. Jos leirintäalueille ei löytynyt opasteita, otin puhelimen navigaattorin käyttöön. Muuten apukuskin penkillä aika kului virkaten ja nukkuen tai maisemia ihastellen.

Kaksi viikkoa oli kovin lyhyt aika tällaiselle reissulle. Alun perin olikin tarkoitus olla kolme viikkoa, mutta aikataulujen ja miehen typistyneen kesäloman vuoksi jouduttiin tekemään viikon lyhyempi reissu.

Ennen matkaa annettiin lapsille rahat, joilla saivat ostaa itselleen mitä halusivat. Minäkin ostin jotain välillä ylläriksi, mutta tuo oma raha -systeemi on aiemmilta matkoilta hyväksi havaittu.

Uusia reissuja on jo suunnitelmissa ja haaveissa. Poika jo kyselikin, että koska mennään taas. No, ei ainakaan tänä kesänä, mutta katsotaan vuoden päästä.